Näinkin voi ajatella

 

Juhannuksena 2022.

Kun on 87 juhannusta takana, joista 73, armeija-aikaa lukuun ottamatta, on vietetty yhden ihmisen kanssa tavalla tai toisella, voinen sanoa juhannuksen vietosta jotakin. Sanomattakin lienee selvää, että kysymys aviopuolisosta.

Kaikki alkoi juhannuksen vietosta Samulisaaressa. Sen jälkeen juhannusta on vietetty yhdessä, ystävien kanssa, työssä ohjattuna tai sattuman varaisesti. On seurattu ajan virtaa. Joskus soudettu järvellä, laitettu koivuja porraspieleen, nostettu Suomen lippua ja tietenkin grillattu monet lihat piloille. Oltu sovussa ja välillä pienessä riidassa. Noudatettu juhannuksen käyttäytymissääntöjä ja rikottu niitä. On ollut niin hauskaa seuraa, ettei juhannusyöstä aamulla ole muistanut mitään. Siis perin tavallista juhannuksen viettoja. Koko ajan pyrkineet viettämään juhannustamme ja myös jouluja ohjeistuksen ja ajan mukaisen mallin mukaan.

Nyt kun 73 yhteiseen juhlaviettoon on tullut tilapäinen katkos, jää aikaa miettiä joulun ja juhannuksen viettoa. Onko siinä ollut mitään järkeä? Olemme seuranneet "vanhaa mallia" ja lisänneet siihen omat tapamme ja mahdollisuutemme ajattelematta enempää. Onko yhteiskunta ohjannut käyttäytymistämme juhlassa ja kauppa määritellyt tarpeemme juhlanviettoomme? Televisiosta näemme, että on.

Onko niin, että seinät määräävät sisällön elämään ja maisemat antavat täyttymyksen juhannuksen tai joulun viettoon? Mielestäni niin ei saisi enää olla. Kulisseilla ei löydy tyydytystä itselle, eikä maisema anna mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Niin arjessa kuin juhlassakin keskiössä on ihminen. Hyvät ihmissuhteet ovat voimavara, jonka pohjalta rakentuu koko elämä. Olen huomannut itsestäni eläväni tunnetilan varassa. Se johtaa mielialaani hyvään tai pahaan.

Seinät voi menettää ja maisemat kadottaa, mutta yhtäkään ihmissuhdetta en tahdo menettää. En huonojakaan. Nehän parhaiden ohjaavat oikealle tielle. Ja puoliso on paras tienviitta pysyä oikealla tiellä. Onhan itse hänet valinnut.

Vaimoa kotiin odotellessa, että päästään odottelemaan 74:ttä yhteistä juhannusta.

Sivistyksestä ja muustakin

 

Sivistys on kokemuksen kunnioittamista

Pitäisi keskittyä kesään ja kärpäsiin. Lehdistä saa lukea kuitenkin ratsastuksen opettajan syyllistyneen 13v. tytön törkeään seksuaaliseen hyväksi käyttöön. Kaupungin johtajaa syytetään epäasiallisesta käyttäytymisestä. Nyrkkeilypiireissä näytetään saatavan kähmiä nuorta naisnyrkkeilijää mielin määrin, jos on valmentajan titteli. Nyrkkeilyliitto toteuttaa omia kurinpitosääntöjään niin, ettei tapausta tarvitse edes ottaa tutkittavaksi. Olympiakomitean sotkuista samoissa asioissa puhumattakaan. Sitten on vielä Putin omine sääntöineen ja Erdogan .

Suomi on sivistysvaltio. Siihen kuuluu yhdessä laaditut, kokemukseen pohjautuvat säännöt yhteisestä käyttäytymisestä. Tämän hyväksyvät kaikki julkisesti, mutta sitten tuleekin kysymys, ollaanko valmiit noudattamaan sääntöjä ja lakeja. Eivät kaikki. Sen näkee viimeistään lehtiä lukiessaan. Olisiko niin, että ihmisillä on ns. julkinen elämä ja sitten se piiloelämä seksuaalisine tarpeineen. Sen hallitseminen näyttää olevan joillekin vaikeaa. Varsinkin jos siihen liittyy ylemmyyden tunnetta "kähminnän" kohteeksi joutunutta kohtaan. Näyttää kuin kähmintä kuuluisi kulttuuriperintäämme. On sanottavasti selvästi, ettei se nyky-yhteiskunnassa sinne kuulu. Seksuaaliasiat ovat jokaisen omassa lailla suojatussa päätöksessä, eikä niihin toisen ole lupa tahdollaan mitenkään puuttua. Joka seksuaalirikokseen syyllistyy, hänen paikkansa on istua miettimässä tekosijaan vankilassa, kunnes hoidoksi keksitään parempi keino. Tämä turvaa ns. naisrauhaa.

Oma ja suuri ongelma on Putin. Hänen päänsä sisään ei voi kurkistaa. Putinin teknilliset operaatiot ovat tappaneet ihmisiä ja tuhonneet kaupunkeja viimeksi nyt Ukrainassa. Oikeutusta tähän ei kukaan ajatteleva ihminen voi nähdä ja hyväksyä. Ihmisiä on joka junaan. Se tiedetään. Mutta miten ihmiset Putinin lähellä hyväksyvät Putinin sodan käynnin ja tappamisen? Se on ongelma jota sopii ihmetellä. Sivistysvaltion käyttäytymistavoista venäläisten sodan hyväksyminen poikkeaa. Järjestäytynyt ja sääntöihin sitoutunut yhteiskunta älyää poistaa rikan rokasta. Se on sivistyksen mitta.

Kesää ja kärpäsiä odotellessa, pitää sietää myös Turkin Erdogan. Hänkin elää omaa elämäänsä vielä enemmän kuin Putin. Erdoganille näyttää riittävän ongelmia. On kurdit ja terroristit sekä Turkin talous ja oma asemansa maansa johtajana. Kaikkien näiden hoitoon Erdogan näyttää tarvitsevan Ruotsia ja Suomea jarruttamalla näiden Nato jäsenyyttä. Tähän voi sanoa, että jarruttaahan voi, mutta pysähdystä jarrutus ei tässä tapauksessa aiheuta.

Yhteisten asioiden hoidossa on monia ongelmia. Putinilla se on patologinen valehteleminen, josta johtuu uskottavuuspula. Erdogan on iltalypsäjä, jolta lehmä menee umpeen koht`sillään. Demokratian ongelma on sen sisään itse luotu päätöksen tekojärjestelmä, joka voi joskus johtaa ongelmiin parasta ratkaisua etsittäessä. Vaikeuksia voivat aiheuttaa äänestyspäätökset, ovatko ne enemmistö, määräenemmistö vai yksimielisiä päätöksiä. Viime mainittu on noussut Nato päätöksien ongelmaksi.

Jo kahden ihmisen yksimielinen päätös voi olla vaikea toteuttaa. Esimerkkinä avioliitto.

Alkaa olla sama kehutaanko vai moititaan

 

Kyyryssä mutta ei kyykyssä

Ei ole salaisuus, että olen elämäni ajoittanut 25:n vuoden ajanjaksoihin asumiseeni kullakin paikkakunnalla. Nyt on meneillään ilmeisesti viimeinen neljännes. Kaikki asuinpaikkani vaihdokset olen tehnyt omasta vapaasta tahdostani. Omaan harkintakykyyni luottaen. Lähtöpaikkakunnista ei ole jäänyt mitään hampaan koloon. Muuta kuin kiinnostus miten siellä nyt eletään. Se näkynee näissäkin kirjoituksissani.

Samasta kiinnostuksesta luin Heidi Backströmin ja Laura Hakasen kirjoittaman Kyyry kirjan kotiseutuvieraudesta. Siinä käsitellään haastattelujen kautta heidän omia tuntemuksia ja haastateltavien kokemuksia poismuuton jälkeen erityisesti synnyinkuntiaan kohtaan. Miten tuntevat "kyyryä" vierailuissaan synnyinseuduillaan. Kertomukset kirjassa ovat henkilökohtaisia tuntemuksia, enkä niitä pitäisi yleistää. Kuunneltaviksi ne hyvin kelpaavat. Henkilökohtaisesti pidin kirjassa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujalan kirjoitusta "Häpeä, mikä tunne." Erityisesti kirjoituksen piiloutumiskohtaa ja huumorin käyttöä selviytymiseen löysin itseni siinä niin kuin monen muunkin läheiseni henkilön. Synnyinseudullaan ikänsä eläneet voisivat löytää itsensä kirjan sivuilta. Omana toteamuksenani kyyry tarkoittaa ylävartalossa, erityisesti hartioiden ja niskan kohdalla tapahtuvaa henkistä- ja fyysistä kyyryä ihmisen omaksi suojaksi. Kyykystähän ei kirjassa puhuttukaan. Lisään vielä. Kuljetpa kyyryssä, kyykyssä tai suorana, ole oma itsesi.

Televisio on tunkenut kunnanvaltuustojen kokouksiin. Niinpä nykyisin on helppo seurata mitä valtuutetut kokouksissaan ympäri Suomea puuhaavat. Viimeksi Tohmajärvellä valtuusto valitsi kunnanjohtajaksi "uusvanhan" eli vs:nä toimineen Mikko Löppösen. Valinta eteni vaaliin saakka ilman vastaehdokasta. Kukaan ei sellaista kokouksessa esittänyt. Jotta menettely olisi tohmajärveläistä kunnanhallituskaan ei ollut nimennyt ketään ehdolle. Kaikkien kelvollisten paikkaa hakeneiden nimet olivat vaalikopin seinällä. Yksi selvä esitys Mikko Löppösen valitsemiseksi tuli keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Sekin esitettiin enemmistöpäätöksenä. Puolitoista tuntia kestänyt keskustelu enennen vaalia sisälsi Löppösen kiitosta ja kehua jota harvoin kuulee valtuutetuilta saati ryhmiltä. Niinpä 27:stä valtuutetusta 25 antoi äänensä Löppösen valinnan puolesta. Onnea Mikolle tämänkin palstanpitäjän puolesta. Mikko esteellisenä pykälän ajan oli poissa kokoustilasta. Mutta mikään ei ole estänyt häntä, jos on tahtonut, kuulemaan ja katsomaan TV:stä kokoussalin kehuja. En tiedä mistä moinen yksimielisyys on syntynyt? Onko siinä osa tyytymättömyyttä vanhaan johtamistyyliin vai hätää tulevaisuuden näkymistä? Paineita tuollainen synnyttää uudelle kunnanjohtajalle. Mielestäni enemmän kuin olisi ollut yhden äänen voitto vaalissa.

Entisenä luottamushenkilönä toivoisin, ettei mitään pysyvää päätöstä valtuustossa tulevaisuuden suhteen tehtäisi. Entisen kunnanjohtajan "junailema" päätös kunnan pysymisenä kaikissa tapauksena itsenäisenä on ollut kehityksen jarru kuntalaisten suuntaan. Eletään muuttuvassa yhteiskunnassa, johon Tohmajärven kunnalla on vähän vaikutusmahdollisuutta mihinkään suuntaan. On viisautta kyky elää ja huomata muutokset yhteiskunnassa ja käyttää niitä parhaalla tavalla kuntalaisten parhaaksi.

Aasian tuntijoita vai Aa-sian tuntijoita???

 

On tyydyttävä sietohoitoon

Tätä juttua ei pitäisi kirjoittaa tässä mielentilassa. Olen juuri hävittänyt valmiin pakinani taivaan tuuliin. Onko kyseessä Venäjän häirintä, digimaailman kiusa vai oma möhläys? Ota siitä selvä. Tiedätte varmasti, ettei vanhasta hyvästä kirjoituksesta muistin varassa saa mitään kelvollista. Pitää tyytyä kiroiluun ja kirjoittaa uusiksi mitä mieleen tulee.

Näinä päivinä haukutaan netissä Putinia, Erdogania ja Orbania. Paheksutaan heidän puheitaan ja tekojaan. Onhan niissä sanomista, mutta pitää muistaa, että hekin ovat ihmisiä. Ei heistä haukkumalla päästä. Omasta työyhteisöstäni muistan, että henkilökunnasta 1,5% ja koko "virman" porukasta 0,6% oli sellaisia, joiden toimista aina oli sanottavaa. He eivät sopeutuneet sovittuihin määräyksiin, lakeihin tai sopimuksiin. Jos heidät poistettiin työyhteisöstä heidän tilalleen nousi uudet "kapinalliset". Vanhaan aikaan ei kuitenkaan haukuttu ulkonäöstä, niin kuin nykyään netissä tehdään. Haukutuilla on aina aikansa. Niin valtaa pitävillä kuin tavallisilla taapertajillakin. Olisiko helpompaa ottaa vaikeita henkilöitä siedätyshoitona?

Koronasta selvittiin, tilalle tuli Ukrainan sota ja lopulta Nato. Nämä kaikki poikivat asiantuntijoiden paljouden. En tiedä miksi. Valtiojohto kokonaisuudessaan on hoitanut asiat ja tiedottanut niiden kulusta erinomaisesti. Turha jälkipeli asiantuntija nimekkeellä on ollut enemmän sotkevaa kuin selvittävää. Pöllöraadit, Jälkiviisaat ja median nimissä turhat haastattelut ovat vieneet TV:n katsojat sekavaan tilaan, johon pystyvät vain ohjelmien uusinnat ja 10,5 tuntia yhteen pötköön sohvaperunoita. Lisäksi nyt näyttää, että media alkaa käyttää hyväkseen vanhoja politiikkoja. Esimerkiksi sopii Timo Soini, joka esiintyy TV ykkösen jälkiviisaissa ja haastattelijana Alfa-TV:ssä. En viitsi mainita enää jääkiekosta ja sen asiantuntijoista. Jääkiekko, Olympiakomitea ja Vapaavuori ovat ottaneet lujan otteen suomalaisessa julkisuudessa.

Eduskuntavaalit tulevat. Vaalipiireissä etsitään sopivia ehdokkaita kansanedustajiksi. Eikö parempi olisi etsiä päteviä ehdokkaita. Heitä on kyllä vähemmän mutta jokunen sentään löytynee jokaisesta vaalipiiristä. Mielestäni hyvä ehdokas osaa lukea, kirjoittaa, puhua ja olla muutenkin siivo käytökseltään. Aikoinaan opetin Esa Lahtelaa, ettei raitiovaunu koukkaa. Se oli leikkiä. Lahtela pärjäsi omilla avuillaan Helsingissä ja kansanedustajana. Nyt toivoisin tulevilta kansanedustajilta jämäkkyyttä tasa-arvoasioissa. Ei enää puheita vaan tekoja. Ei ole hyväksyttävää, että naisen palkka on 80 senttiä miehen eurosta.

Ensimmäisen kerran kuulin tasa-arvosta naisten ja miesten välisistä palkkaeroista viisikymmentä vuotta sitten tohmajärveläiseltä perusdemari Toivo Murtolalta. Hänen mielestään sama palkka samasta työstä miesten ja naisten välillä pitäisi ylettää eläkkeisiin saakka. Ollaanhan eläkkeellä samassa asemassa tekemättä mitään. Palkkaerot eritöistä antaisivat parempituloiselle Topin mukaan paremmat toimeentulot eläkkeelle työaika säästöistä. Se olisi todellista tasa-arvoa, mutta sinne tuskin koskaan päästään.

Jupinaksi jäi tämä uusi kirjoituskin.

Äidiltä parhaat turvatakuut

Palturia puhutaan

Sanoilla on merkitystä. Uusia merkityksiä vanhoille vakiintuneille sanoille on turha keksiä. Edes Venäjällä. Sota on sota. Siinä tapetaan ihmisiä ja tuhotaan omaisuutta. Erityisoperaatiossa tehdään sitä samaa kuin sodassakin.

Lapsuus ja nuoruus vuosilta muistan kuulleeni sanonnan: "Se puhuu palturia". Puhujan perään hymähdettiin ja jätettiin asia yleensä siihen. Kuultua pidettiin tyhjänpäiväisenä, johon järki puheella ei kannattanut vastata. Palturin puhujat näytettiin luokiteltavan kastiin, jotka olivat luotettavuudeltaan alempana kuin valehtelijat. Valehtelija puhui totuuden vastaisesti ja jäi kiinni puheistaan. Palturin puhui mitä sattui ja mistä sattui. Ei siihen kannattanut kiinnittää huomiota. Hymähtää vain ja jättää sikseen. Tätä tukee Googlen tarjoamat synonyymit palturi sanalle: moska, roska, puppu, sonta, fusku, hölynpöly, soopa ja pötypuhe. Kun katsoo mitä Venäjällä nyt tapahtuu ja kuuntelee venäläisten puheita tapahtumista tulee mieleen ollaanko siellä siirrytty palturikulttuuriin? Lukija saa vastata itse. Miten palturin puhujiin voivat suhtautua he, jotka käyttävät vanhaa vakiintunutta puhetapaa, jossa totuus, valhe ja palturi pitäisi sovittaa yhteisten asioiden hoitoon? Ei käy kateeksi.

Suomessa tunnetaan palturin puhujat. Harva heistä on kohonnut merkittäviin asemiin yhteiskunnassa. Joka kylästä palturin puhujia kyllä löytyy. Ennen heitä jopa tarvittiin keventämää ilmapiiriä ja helpottamaan raskaaksi käyvää elämää. Oli lysti kuulla, mitä näillä nyt olisi kerrottavaa. Kuuntelija tunsi jopa nousevan astetta ylemmäksi yhteiskunnan arvoasteikolla. Onko palturin puhujat Suomessa siirtyneet televisioon? Onneksi ei kuitenkaan poliittisen elämän johtopaikoille niin kuin Venäjällä näyttää käyneen. Siellä palturit johtavat sotaa.

Tähän väliin sopii muutama ajankohtainen havainto Suomesta. Keskustelua käydään Natosta. Ollakko vai eikö olla? Sitä eivät käy onneksi suomalaiset johtavat poliitikot. He toimivat ripeästi ja määrätietoisesti. On onni, että hallituksessa on sellainen toimintakykyinen kokoonpano, joka ei turhia jahkaile. Siitä kiitos heille. Jos henkilöitä haluaa nostaa tehokkaasta Nato toiminnasta esiin niin he ovat presidentti Niinistö, pääministeri Marin, ulkoministeri Haavisto ja puolustusministeri Kaikkonen. He ovat tukka putkella kiertäneet maailmalla kuulemassa ja kertomassa Suomen tilanteesta suhteessa Venäjään. Heidän toimintansa pohjalta luulisi eduskunnan olevan helppo päättää haetaanko Naton jäsenyyttä vai ei.

Maailma muuttuu. Katsoin TV:stä Jussi-gaalan ja Emma-gaalan. En pitänyt kumpaisestakaan. Oli liikaa palturia. Ymmärsin, että molemmat gaalat saattavat kiinnostaa nuorisoa. Suotakoon se heille.

Hän on viisas, joka vastatuuleenkin pyrkii päämäärään, voimien vähetessä ymmärtää levätä ja voimien loppuessa perääntyy unohtamatta tavoitetta. Tällainen on äiti hoitaessaan omaa lastaan. Aina kehdosta hautaan. Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut kaikille äideille.