Alkaa olla sama kehutaanko vai moititaan

 

Kyyryssä mutta ei kyykyssä

Ei ole salaisuus, että olen elämäni ajoittanut 25:n vuoden ajanjaksoihin asumiseeni kullakin paikkakunnalla. Nyt on meneillään ilmeisesti viimeinen neljännes. Kaikki asuinpaikkani vaihdokset olen tehnyt omasta vapaasta tahdostani. Omaan harkintakykyyni luottaen. Lähtöpaikkakunnista ei ole jäänyt mitään hampaan koloon. Muuta kuin kiinnostus miten siellä nyt eletään. Se näkynee näissäkin kirjoituksissani.

Samasta kiinnostuksesta luin Heidi Backströmin ja Laura Hakasen kirjoittaman Kyyry kirjan kotiseutuvieraudesta. Siinä käsitellään haastattelujen kautta heidän omia tuntemuksia ja haastateltavien kokemuksia poismuuton jälkeen erityisesti synnyinkuntiaan kohtaan. Miten tuntevat "kyyryä" vierailuissaan synnyinseuduillaan. Kertomukset kirjassa ovat henkilökohtaisia tuntemuksia, enkä niitä pitäisi yleistää. Kuunneltaviksi ne hyvin kelpaavat. Henkilökohtaisesti pidin kirjassa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujalan kirjoitusta "Häpeä, mikä tunne." Erityisesti kirjoituksen piiloutumiskohtaa ja huumorin käyttöä selviytymiseen löysin itseni siinä niin kuin monen muunkin läheiseni henkilön. Synnyinseudullaan ikänsä eläneet voisivat löytää itsensä kirjan sivuilta. Omana toteamuksenani kyyry tarkoittaa ylävartalossa, erityisesti hartioiden ja niskan kohdalla tapahtuvaa henkistä- ja fyysistä kyyryä ihmisen omaksi suojaksi. Kyykystähän ei kirjassa puhuttukaan. Lisään vielä. Kuljetpa kyyryssä, kyykyssä tai suorana, ole oma itsesi.

Televisio on tunkenut kunnanvaltuustojen kokouksiin. Niinpä nykyisin on helppo seurata mitä valtuutetut kokouksissaan ympäri Suomea puuhaavat. Viimeksi Tohmajärvellä valtuusto valitsi kunnanjohtajaksi "uusvanhan" eli vs:nä toimineen Mikko Löppösen. Valinta eteni vaaliin saakka ilman vastaehdokasta. Kukaan ei sellaista kokouksessa esittänyt. Jotta menettely olisi tohmajärveläistä kunnanhallituskaan ei ollut nimennyt ketään ehdolle. Kaikkien kelvollisten paikkaa hakeneiden nimet olivat vaalikopin seinällä. Yksi selvä esitys Mikko Löppösen valitsemiseksi tuli keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Sekin esitettiin enemmistöpäätöksenä. Puolitoista tuntia kestänyt keskustelu enennen vaalia sisälsi Löppösen kiitosta ja kehua jota harvoin kuulee valtuutetuilta saati ryhmiltä. Niinpä 27:stä valtuutetusta 25 antoi äänensä Löppösen valinnan puolesta. Onnea Mikolle tämänkin palstanpitäjän puolesta. Mikko esteellisenä pykälän ajan oli poissa kokoustilasta. Mutta mikään ei ole estänyt häntä, jos on tahtonut, kuulemaan ja katsomaan TV:stä kokoussalin kehuja. En tiedä mistä moinen yksimielisyys on syntynyt? Onko siinä osa tyytymättömyyttä vanhaan johtamistyyliin vai hätää tulevaisuuden näkymistä? Paineita tuollainen synnyttää uudelle kunnanjohtajalle. Mielestäni enemmän kuin olisi ollut yhden äänen voitto vaalissa.

Entisenä luottamushenkilönä toivoisin, ettei mitään pysyvää päätöstä valtuustossa tulevaisuuden suhteen tehtäisi. Entisen kunnanjohtajan "junailema" päätös kunnan pysymisenä kaikissa tapauksena itsenäisenä on ollut kehityksen jarru kuntalaisten suuntaan. Eletään muuttuvassa yhteiskunnassa, johon Tohmajärven kunnalla on vähän vaikutusmahdollisuutta mihinkään suuntaan. On viisautta kyky elää ja huomata muutokset yhteiskunnassa ja käyttää niitä parhaalla tavalla kuntalaisten parhaaksi.

Aasian tuntijoita vai Aa-sian tuntijoita???

 

On tyydyttävä sietohoitoon

Tätä juttua ei pitäisi kirjoittaa tässä mielentilassa. Olen juuri hävittänyt valmiin pakinani taivaan tuuliin. Onko kyseessä Venäjän häirintä, digimaailman kiusa vai oma möhläys? Ota siitä selvä. Tiedätte varmasti, ettei vanhasta hyvästä kirjoituksesta muistin varassa saa mitään kelvollista. Pitää tyytyä kiroiluun ja kirjoittaa uusiksi mitä mieleen tulee.

Näinä päivinä haukutaan netissä Putinia, Erdogania ja Orbania. Paheksutaan heidän puheitaan ja tekojaan. Onhan niissä sanomista, mutta pitää muistaa, että hekin ovat ihmisiä. Ei heistä haukkumalla päästä. Omasta työyhteisöstäni muistan, että henkilökunnasta 1,5% ja koko "virman" porukasta 0,6% oli sellaisia, joiden toimista aina oli sanottavaa. He eivät sopeutuneet sovittuihin määräyksiin, lakeihin tai sopimuksiin. Jos heidät poistettiin työyhteisöstä heidän tilalleen nousi uudet "kapinalliset". Vanhaan aikaan ei kuitenkaan haukuttu ulkonäöstä, niin kuin nykyään netissä tehdään. Haukutuilla on aina aikansa. Niin valtaa pitävillä kuin tavallisilla taapertajillakin. Olisiko helpompaa ottaa vaikeita henkilöitä siedätyshoitona?

Koronasta selvittiin, tilalle tuli Ukrainan sota ja lopulta Nato. Nämä kaikki poikivat asiantuntijoiden paljouden. En tiedä miksi. Valtiojohto kokonaisuudessaan on hoitanut asiat ja tiedottanut niiden kulusta erinomaisesti. Turha jälkipeli asiantuntija nimekkeellä on ollut enemmän sotkevaa kuin selvittävää. Pöllöraadit, Jälkiviisaat ja median nimissä turhat haastattelut ovat vieneet TV:n katsojat sekavaan tilaan, johon pystyvät vain ohjelmien uusinnat ja 10,5 tuntia yhteen pötköön sohvaperunoita. Lisäksi nyt näyttää, että media alkaa käyttää hyväkseen vanhoja politiikkoja. Esimerkiksi sopii Timo Soini, joka esiintyy TV ykkösen jälkiviisaissa ja haastattelijana Alfa-TV:ssä. En viitsi mainita enää jääkiekosta ja sen asiantuntijoista. Jääkiekko, Olympiakomitea ja Vapaavuori ovat ottaneet lujan otteen suomalaisessa julkisuudessa.

Eduskuntavaalit tulevat. Vaalipiireissä etsitään sopivia ehdokkaita kansanedustajiksi. Eikö parempi olisi etsiä päteviä ehdokkaita. Heitä on kyllä vähemmän mutta jokunen sentään löytynee jokaisesta vaalipiiristä. Mielestäni hyvä ehdokas osaa lukea, kirjoittaa, puhua ja olla muutenkin siivo käytökseltään. Aikoinaan opetin Esa Lahtelaa, ettei raitiovaunu koukkaa. Se oli leikkiä. Lahtela pärjäsi omilla avuillaan Helsingissä ja kansanedustajana. Nyt toivoisin tulevilta kansanedustajilta jämäkkyyttä tasa-arvoasioissa. Ei enää puheita vaan tekoja. Ei ole hyväksyttävää, että naisen palkka on 80 senttiä miehen eurosta.

Ensimmäisen kerran kuulin tasa-arvosta naisten ja miesten välisistä palkkaeroista viisikymmentä vuotta sitten tohmajärveläiseltä perusdemari Toivo Murtolalta. Hänen mielestään sama palkka samasta työstä miesten ja naisten välillä pitäisi ylettää eläkkeisiin saakka. Ollaanhan eläkkeellä samassa asemassa tekemättä mitään. Palkkaerot eritöistä antaisivat parempituloiselle Topin mukaan paremmat toimeentulot eläkkeelle työaika säästöistä. Se olisi todellista tasa-arvoa, mutta sinne tuskin koskaan päästään.

Jupinaksi jäi tämä uusi kirjoituskin.

Äidiltä parhaat turvatakuut

Palturia puhutaan

Sanoilla on merkitystä. Uusia merkityksiä vanhoille vakiintuneille sanoille on turha keksiä. Edes Venäjällä. Sota on sota. Siinä tapetaan ihmisiä ja tuhotaan omaisuutta. Erityisoperaatiossa tehdään sitä samaa kuin sodassakin.

Lapsuus ja nuoruus vuosilta muistan kuulleeni sanonnan: "Se puhuu palturia". Puhujan perään hymähdettiin ja jätettiin asia yleensä siihen. Kuultua pidettiin tyhjänpäiväisenä, johon järki puheella ei kannattanut vastata. Palturin puhujat näytettiin luokiteltavan kastiin, jotka olivat luotettavuudeltaan alempana kuin valehtelijat. Valehtelija puhui totuuden vastaisesti ja jäi kiinni puheistaan. Palturin puhui mitä sattui ja mistä sattui. Ei siihen kannattanut kiinnittää huomiota. Hymähtää vain ja jättää sikseen. Tätä tukee Googlen tarjoamat synonyymit palturi sanalle: moska, roska, puppu, sonta, fusku, hölynpöly, soopa ja pötypuhe. Kun katsoo mitä Venäjällä nyt tapahtuu ja kuuntelee venäläisten puheita tapahtumista tulee mieleen ollaanko siellä siirrytty palturikulttuuriin? Lukija saa vastata itse. Miten palturin puhujiin voivat suhtautua he, jotka käyttävät vanhaa vakiintunutta puhetapaa, jossa totuus, valhe ja palturi pitäisi sovittaa yhteisten asioiden hoitoon? Ei käy kateeksi.

Suomessa tunnetaan palturin puhujat. Harva heistä on kohonnut merkittäviin asemiin yhteiskunnassa. Joka kylästä palturin puhujia kyllä löytyy. Ennen heitä jopa tarvittiin keventämää ilmapiiriä ja helpottamaan raskaaksi käyvää elämää. Oli lysti kuulla, mitä näillä nyt olisi kerrottavaa. Kuuntelija tunsi jopa nousevan astetta ylemmäksi yhteiskunnan arvoasteikolla. Onko palturin puhujat Suomessa siirtyneet televisioon? Onneksi ei kuitenkaan poliittisen elämän johtopaikoille niin kuin Venäjällä näyttää käyneen. Siellä palturit johtavat sotaa.

Tähän väliin sopii muutama ajankohtainen havainto Suomesta. Keskustelua käydään Natosta. Ollakko vai eikö olla? Sitä eivät käy onneksi suomalaiset johtavat poliitikot. He toimivat ripeästi ja määrätietoisesti. On onni, että hallituksessa on sellainen toimintakykyinen kokoonpano, joka ei turhia jahkaile. Siitä kiitos heille. Jos henkilöitä haluaa nostaa tehokkaasta Nato toiminnasta esiin niin he ovat presidentti Niinistö, pääministeri Marin, ulkoministeri Haavisto ja puolustusministeri Kaikkonen. He ovat tukka putkella kiertäneet maailmalla kuulemassa ja kertomassa Suomen tilanteesta suhteessa Venäjään. Heidän toimintansa pohjalta luulisi eduskunnan olevan helppo päättää haetaanko Naton jäsenyyttä vai ei.

Maailma muuttuu. Katsoin TV:stä Jussi-gaalan ja Emma-gaalan. En pitänyt kumpaisestakaan. Oli liikaa palturia. Ymmärsin, että molemmat gaalat saattavat kiinnostaa nuorisoa. Suotakoon se heille.

Hän on viisas, joka vastatuuleenkin pyrkii päämäärään, voimien vähetessä ymmärtää levätä ja voimien loppuessa perääntyy unohtamatta tavoitetta. Tällainen on äiti hoitaessaan omaa lastaan. Aina kehdosta hautaan. Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut kaikille äideille.

 

Nauttiiko joku tappamisesta?

 

Hyvä kysymys

Mikä tekee ihmisestä sellaisen joksi hän sitten tulee? Kansan suusta kuulee kaikenlaista. Kun pienenä syntyy ja humalassa kuolee, ei tiedä eläneensäkään. Lapsi on viaton syntyessään. Uskonnoilla on omat näkemyksensä ihmisen hyvyyteen ja pahuuteen. Ja sitten on vielä kirjaviisaat kasvattajat. Taidan kuulua siihen suureen enemmistöön, jolla on vain kysymyksiä, eikä vastauksia ihmisen käyttäytymiseen. Tässä tilanteessa tulee mieleen Putin. Voisinko itse toimia kuin Putin?

Ennen kouluikää minua kasvatti pääasiassa Ukkini. Hänen menetelmä oli narraaminen ja leikinlasku. Piti erottaa hyvä pahasta ja leikki todesta. Ei saanut tulla narratuksi. Alakoulussa opin pyyhkimään nenäni, tervehtimään ja sanomaan kiitos. Oppikoulussa minusta piti tulla porvari. Ei tullut. Töihin piti lähteä. Kommunismiin asti en päässyt siinäkään hommassa mutta ammattiyhdistysmies minusta tuli. Aikani hitsattuani ja rasvamontussa möyrittyäni sain 25 viimeistä vuotta käydä töissä kravatit kaulassa. Viisikymmentä vuotta olen ihmisten iloksi ja kiusaksi parantanut kirjoituksillani maailmaa. Ei minusta Putiniksi ole, niin kuin ei miljardeista muistakaan ihmisistä.

Olen jostain tutkimuksesta lukenut, että ihmisen kaksi voimakkainta viettiä ovat suvunjatkamisvietti ja hengissä pysymisvietti. Ensin mainittu tuntuu paremmalta kun taasen hengissä pysymiseen liittyy usein ahdistavia tuntemuksia. Ihmisellä on myös monia tuntoja ja haluja, joiden varassa hän elää. Ihminen tykkää, pelkää, vihaa, haaveilee, tyytyy, alistuu, pakottaa, rakentaa, tuhoaa ja tappaa lajitovereitaan. Omissa ajatuksissaan hän samalla kaipaa hyväksyntää ja huomiota itselleen. Tällaiseksi joiltain osin uskon myös Putinin.

Vanha sanonta kuuluu: "Seura tekee kaltaisekseen". Tähän varoittavan sanan sanoi minulle kouluvuokraemäntäni Joensuussa varoittaessaan minua kaupungin pahoista pojista. Luulen jossain määrin saaneeni paremmat opit elämääni kuin Putin omaansa. En tiedä Putinin varhaiselämästä mitään. Kun katsoo hänen toimintaansa ja tekojaan, ei voi muuta kuin sääliä häntä. Säälittävintä on se vale, jota hän ympäristöönsä tuottaa ja johon hän näyttää uskovan itsekin. Hän sukeltaa, lentää, ratsastaa, urheilee. Ikävä vain, että se näyttää tapahtuvan vain kameran käydessä. Tekoryhdikäs kävely liian korkeista kullatuista ovista istumaan suhteettoman  pitkän pöydän ääreen on komiikkaa katsojalle. Ikäävä vain, ettei se ole komiikkaa hänen rikkaille kannattajilleen ja köyhille ja vanhoille ukoille ja mummoille. Komiikka oli kaukana viimeisimmästä videoesityksestä, jossa hän opasti puolustusministeriään Ukrainan "sotilasoperaatiossa". Jos satojatuhansia ihmisiä käskyllään tapattanut ihminen ilmentää toimintaansa noin, pöydän laidasta tukea etsien, on syytä pelätä mitä vielä on tulemassa. Vastuu tulevasta onkin Putinin lähipiirillä ja Venäjän kansalla. Putin on rakentanut järjestelmän, josta ei selvitä hänen antamilla keinoilla.

Ihmisen sanotaan käyttäytyvän kuin eläin. Se haluaa miellyttää. Jos se siinä ei onnistu se ryhtyy pelkäämään ja muuttuu myöhemmin aggreksiiviseksi. Ensin valikoituja kohtaan ja sitten kaikkia kohtaan. Näin näyttää syntyvän kansanmurhatkin. Säälin Putinia. Sääli on halvennuksen korkein muoto.

Putinilta puuttuu tolkku

 

Arvot ohjaavat elämää

Mitä sitä kieltämään. Olin pitkän aikaa Natoa vastaan. Nyt olen sen puolesta. Olin pakotettu muuttamaan kantaani. Hengissä pysymisvietti ja arvot ovat sanelleet muutosta. Samalla odottelen joudunko vaihtamaan kantaani nykytaiteeseen, rokkiin, räppiin ja tatuointeihin. Nykytaide on mielestäni susitöitä, rokki räminää, räppi sekavaa puhetta ja tatuoinnit sutattua ihoa. Jos joku edellä mainituista tykkää niin siitä vaan. Meitähän on joka junaan.

Ja sitten vielä on Putinki. Kirjoitetaanko nimi noin? Sama se. Tarkoitan miestä, joka saa maailman kirjat sekaisin tapattamalla viattomia ihmisiä, lapsia ja vanhuksia koteihinsa. Sekaisin pitää olla jotain hänen omassa päässäänkin. Mutta miksi 140 miljoonaisesta Venäjän kansasta 80 % sallii tämän ja jopa kannattaa Putinkin päätöksiä? Se on pelottavaa ja siksi on tärkeää tukeutua Natoon. Olen sitä ikäluokkaa jolla on omakohtaiset muistot talvisodasta. Silloin vastustettiin samoista syistä Stalinin tavoitteita kuin mitä nyt ukrainalaiset taistelevat itsenäisyytensä puolesta. Yhtenäisyys oli suomalaisten pelastus ja niin näyttää olevan Ukrainassakin.

Yhtenäisyys on tärkeää siinäkin kun Suomi päättää liittyä Natoon.  Kysymys on niiden arvojen puolustamisesta joihin olemme tottuneet ja joita Venäjä on lähtenyt tuhoamaan itsenäisessä Ukrainassa. Venäläiset eläkööt miten itse tahtovat, mutta itsenäisten valtioiden asioihin ei ole voimapolitiikalla oikeus puuttua. Suomen suvereniteettiä pitää puolustaa vaikka aseilla olematta "sotahullu".

Mielipidetiedosteluissa näyttävät suomalaiset kääntyneen kannattamaan liittymistä Natoon. Sama näkyy poliittisissa päättäjissä. Tietenkin viimemainituissa löytyy niikkolaisia, väyrysläisiä ja turtilaisia, jotka mielipiteillään hamuilevat itselleen puoluepoliittista parempaa asemaa. Heidän hakuilunsa tuo ääniä kokoomuksen mielipidekasaan. Kokoomushan on kannattanut Natoa pitemmän aikaa kuin on kohtuullista. Siirtyminen kokoomukseen näkyy kaikissa muissa puolueissa mutta ei demarien kannatuksessa. Se on pysynyt entisellään, jopa vähän noussut maailman tuulista huolimatta ja osoittaa luottamusta demarien toimintaan. Kokoomuksen nousu mielipidepalstoilla on tapahtunut ilman heidän omaa ansiotaan. Mitä nyt Orpo käy joskus hymyilemässä ja esittämässä leikkauksia vähätuloisille ja veron alennuksia hyvätuloisille. Pinnat kokoomukselle tuovat eripuolueissa toimivat Nato epäilijät. Näin se näyttää menevän.

Jätän pöllöraadin ja jälkiviisaat sekä heidän vaikutuksensa gallupeihin käsittelemättä. Suomen terävin poliittinen johto on osoittanut toimintakykynsä koko eduskuntakauden aikana.  Presidentti, pääministeri ja eduskunnanpuhemies ansaitsevat kiitokset toiminnastaan. Yliälykkäät toimittajat ovat yrittäneet sekavilla kysymyksillään herättää huomiota haastatteluissa ja epäonnistuneet siinä. Viimeisin esimerkki tästä on TV:n Ykkösaamun toimittaja Seija Vaherkumpu. Hän haastatteli pääministeri Sanna Marinia ja koetti nivoa demareiden politiikkaa yhteen ja antaa sille yhteisen nimen "Halosen, Tuomiojan ja Marinin politiikka". Oli ilo katsoa Marinin vastaus kun hän sanoi, ettei demareilla ole tapana poliittista linjaa nimetä henkilöiden nimiin. Linja määritellään puoluekokouksissa ja toiminta tapahtuu sen pohjalta. Jääköön Vaherkummun toiminta arvioimatta mutta Sanna Marin osoitti taas osaamisensa ja kykynsä pääministerin tehtäviin.