Hyvä kysymys
Mikä tekee ihmisestä sellaisen joksi hän sitten tulee? Kansan suusta kuulee kaikenlaista. Kun pienenä syntyy ja humalassa kuolee, ei tiedä eläneensäkään. Lapsi on viaton syntyessään. Uskonnoilla on omat näkemyksensä ihmisen hyvyyteen ja pahuuteen. Ja sitten on vielä kirjaviisaat kasvattajat. Taidan kuulua siihen suureen enemmistöön, jolla on vain kysymyksiä, eikä vastauksia ihmisen käyttäytymiseen. Tässä tilanteessa tulee mieleen Putin. Voisinko itse toimia kuin Putin?
Ennen kouluikää minua kasvatti pääasiassa Ukkini. Hänen menetelmä oli narraaminen ja leikinlasku. Piti erottaa hyvä pahasta ja leikki todesta. Ei saanut tulla narratuksi. Alakoulussa opin pyyhkimään nenäni, tervehtimään ja sanomaan kiitos. Oppikoulussa minusta piti tulla porvari. Ei tullut. Töihin piti lähteä. Kommunismiin asti en päässyt siinäkään hommassa mutta ammattiyhdistysmies minusta tuli. Aikani hitsattuani ja rasvamontussa möyrittyäni sain 25 viimeistä vuotta käydä töissä kravatit kaulassa. Viisikymmentä vuotta olen ihmisten iloksi ja kiusaksi parantanut kirjoituksillani maailmaa. Ei minusta Putiniksi ole, niin kuin ei miljardeista muistakaan ihmisistä.
Olen jostain tutkimuksesta lukenut, että ihmisen kaksi voimakkainta viettiä ovat suvunjatkamisvietti ja hengissä pysymisvietti. Ensin mainittu tuntuu paremmalta kun taasen hengissä pysymiseen liittyy usein ahdistavia tuntemuksia. Ihmisellä on myös monia tuntoja ja haluja, joiden varassa hän elää. Ihminen tykkää, pelkää, vihaa, haaveilee, tyytyy, alistuu, pakottaa, rakentaa, tuhoaa ja tappaa lajitovereitaan. Omissa ajatuksissaan hän samalla kaipaa hyväksyntää ja huomiota itselleen. Tällaiseksi joiltain osin uskon myös Putinin.
Vanha sanonta kuuluu: "Seura tekee kaltaisekseen". Tähän varoittavan sanan sanoi minulle kouluvuokraemäntäni Joensuussa varoittaessaan minua kaupungin pahoista pojista. Luulen jossain määrin saaneeni paremmat opit elämääni kuin Putin omaansa. En tiedä Putinin varhaiselämästä mitään. Kun katsoo hänen toimintaansa ja tekojaan, ei voi muuta kuin sääliä häntä. Säälittävintä on se vale, jota hän ympäristöönsä tuottaa ja johon hän näyttää uskovan itsekin. Hän sukeltaa, lentää, ratsastaa, urheilee. Ikävä vain, että se näyttää tapahtuvan vain kameran käydessä. Tekoryhdikäs kävely liian korkeista kullatuista ovista istumaan suhteettoman pitkän pöydän ääreen on komiikkaa katsojalle. Ikäävä vain, ettei se ole komiikkaa hänen rikkaille kannattajilleen ja köyhille ja vanhoille ukoille ja mummoille. Komiikka oli kaukana viimeisimmästä videoesityksestä, jossa hän opasti puolustusministeriään Ukrainan "sotilasoperaatiossa". Jos satojatuhansia ihmisiä käskyllään tapattanut ihminen ilmentää toimintaansa noin, pöydän laidasta tukea etsien, on syytä pelätä mitä vielä on tulemassa. Vastuu tulevasta onkin Putinin lähipiirillä ja Venäjän kansalla. Putin on rakentanut järjestelmän, josta ei selvitä hänen antamilla keinoilla.
Ihmisen sanotaan käyttäytyvän kuin eläin. Se haluaa miellyttää. Jos se siinä ei onnistu se ryhtyy pelkäämään ja muuttuu myöhemmin aggreksiiviseksi. Ensin valikoituja kohtaan ja sitten kaikkia kohtaan. Näin näyttää syntyvän kansanmurhatkin. Säälin Putinia. Sääli on halvennuksen korkein muoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti