"Nalle" Wahlroosin haastattelusta

Kahdenkerroksen väkeä

Muistan talonmies ajaltani Björn Nalle Wahlroosin 70-luvulla vanhuksia taistolaisuudella pelottelevana pitkätukkaisena nuorukaisena. Taistolaisuus ja tukka lähti. Tilalle tuli itseään rikastuttanut verosuunnittelija, jonka maaomaisuus on hankittu Suomessa  ja joka itse perheineen asuu ulkomailla. Hänenkö ohjeensa sopisivat suomalaisten  elämän menoon? Sitä on vaikea uskoa luettuani MT:n (18.4) viikonvaihde haastattelun.

Wahlroos asettuu haastattelussa oman elämänsä esittelyyn ja mielipiteillään tuo esiin suomalaisille muutostarpeita veroihin, investointeihin, puoluepolitiikkaan, maatalouteen ja työehtosopimusten yleissitovuuteen sekä lopulta huolen pankkien tilasta ja perustuslain kyvystä huolehtia laillisuusasioiden hoidosta. Elettyyn elämään tavallisena suomalaisena nojaten en väitä, etteikö Wahlroosin ohjeilla hänen elantonsa paranisi, mutta samaa tuskin kokisivat suomaiset maanviljelijät ja palkansaajat.

Haastattelussa Wahlroos kertoo: "Minä en ammu luodikolla lainkaan, vain haulikolla". Hän kertoo myös, että kartanossa on juuri haastattelupäivänä katettu illallinen 25 hengelle, "kyseessä on suomenkielinen illallinen". Verojärjestelmän tulisi myös olla sellainen Wahlroosin mukaan, että koulutetuilla ihmisillä olisi varaa palkata kotiapua pesemään pyykkejä ja imuroimaan. Tämän viimeisimmän verojärjestelmämuutoksen jälkeen  epäilen Wahlroosin joutuvan luopumaan  siitäkin ennen pitkää, niin kuin taistolaisuudestakin aikoinaan.

Yksilöimättä tämän enempää Björn Wahlroosin ajatuksia  totean vain, että veroja kerätään Suomessa köyhien auttamiseen ja maataloustukia maksetaan maanviljelystä elävien toimeentulon turvaamiseksi. Näitä ajatuksia tukevia mielipiteitä en haastattelussa havainnut.

Omahyväisyyskö hyve?

Aikansa kutakin

Ajan voi jakaa kahteen osaan. Aikaan ennen vaaleja ja aikaan vaalien jälkeen. Tätä kirjoittaessa ollaan suvanto vaiheessa ja siksi odotellaan mitä tulee tapahtumaan. On hyvä aika kirjoittaa vähän syntymäpitäjäni asioista.

Tohmajärveläiset ovat monessa mielessä vähän ongelmaisia. Niin kuin pohjois-karjalaiset yleisemminkin. Huomion tein kierreltyäni mualimoo. Lähtiessäni kierrokselleni minulla oli käsitys, että  olin jotensakin pidetty henkilö paikkakunnalla. Paitsi nyt ehkä lähityökavereiden keskuudessa, jossa kilpailtiin asemista. Näillä muisteluilla minusta tuli neljännesvuosisadaksi lopulta paluumuuttaja. Päivääkään en vaihda tästä ajasta pois, vaikka nyt naputtelen tätä juttua uusissa ympyröissä.

Siitä ongelmaisuudestahan minun piti kirjoittaa. Tiedän, että toisen ongelma on toisen hyve. Olen tullut käsitykseen, että niin Tohmajärvellä kuin Pohjois-Karjalassakin ollaan paikkakunta sidonnaisia. Tähän kuuluu, ettei juuri kuunnella ja arvosteta  oman porukan ulkopuolelta tulevia asioita ja ajatuksia. Ollaan korostetusti omanarvon tuntoisia, jonka ulkopuolinen voisi ajatella johtuvan myös heikosta itsetunnosta. Tykätään kehua itseä ja jos toiset eivät kehua, siitä murjotetaan. Etsitään mainetta ja kunniaa keinoilla, jotka toimivat usein tarkoitustaan vastaan. Esimerkkinä Tohmajärvellä Katri Helena raitti ja Katri Helena muki kuntaa edustavina asioina.

Tohmajärvellä on meneillään mittava koulurakentaminen. Siitä ja sen tarpeellisuudesta näytetään kiisteltävän. Nyttemmin koulukeskusrakennusta on ryhdytty kutsumaan sivistyskeskukseksi. Turhaa näpertelyä, sillä sivistys tarkoittaa vain kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa. Ottakaa tohmajärveläiset ajasta vaari, johon uutuusrakennus antaa mahdollisuuden. Vaihtakaa sivistyskeskusnimi  nopeasti toimintakeskukseksi ja kehittäkää sen toimintaa laaja-alaiseksi Oodin malliin. Lopettakaa valitus ja ruikuttaminen. Teollisuutta tulee ja kauppa kehittyy omalla mallillaan. Tavallisen kuntalaisen viihtyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota ja sitä tekee parhaimmillaan toimintakeskus kootessaan kuntalaiset laajalti toimintaan saman katon alle. Tehkää Tohmajärvestä maakunnan paras asukaskunta. Siihen antaa hyvät mahdollisuudet kunnan sijainti.

Asukaskunta ajatusta yritin esiin tuoda luottamustehtävissä ollessani. Ei kelvannut. Syyksi sanottiin minun edustavan väärää ryhmää. Tiedä sitten nyt. Edelleenkin olen huono kehumaan itseäni ja toisten toimia katselen edelleen kriittisesti. Se ei ole vastustamista. Toimintakeskus ajattelussa ollaan kuntalaisen asialla ja se tarvitsee  yhteistyötä tavoitteen saavuttamiseksi. On hyvä elää ajassa

Muutos tulee jos sitä haluat

Kohti muutosta äänestäen

On loppukirin aika. Vaalitulokseen voi vielä vaikuttaa. Politiikan teon tosiasiat näkyvät tehtyinä asioina ja tulevaisuus lupauksina. Jos menneisyys on musta, sitä yritetään vaalentaa mielikuvilla. Vähemmän politiikkaa seuraavathan äänestävät mielikuvan perusteella.

Keskusta ja kokoomus ovat ottaneet pestessään pois menneen hallituskautensa tekosia sloganit , jotka viittaavat valtakunnan pelastajiin. Kepu julistaa rakastavansa tätä maata ja kokoomus sanoo luottavansa Suomeen. Annetaan kuva, että Suomi olisi jotenkin uhattuna ilman heidän vallassaoloa. Lehmäkauppaa maakuntahallinnosta  ja kilpailutuksesta ei näillä konsteilla pestä näkymättömiin. Kysymys on luottamuksesta poliitikon sanaan ja toimintaan. Nopeat mielipiteen muutokset eivät herätä uskottavuutta. Menneen hallituskauden työn tuloksia katsottaessa tuntuu turvalliselta demareiden toteamus yhteisestä matkasta kohti muutosta. Irti markkinataloudesta sote palveluihin ja turhaan hallintobyrokratiaan.

Vaalityössä näytetään elettävän murroksen aikaa. Äänestäjille tarjotaan toreilla makkaraa ja kahvia. Lehdissä mainostetaan kuvilla, joilla passia tuskin saisi uudistetuksi. Televisio paneelit tarjoavat jargonia ja kättään arasti nostavia mokaamista pelkääviä puheenjohtajia. Netissä annetaan kaikkien kuulla kunniansa. Mikä konsti vaikuttaa eniten äänestäjään sitä ei juuri nyt tiedetä.

Näyttää, että puolueiden esiintulot ja eritoten puheenjohtajien esiintymiset  vaikuttavat äänestäjiin. Onko tukka kammattu, ravatti suorassa, housut prässätty ja onko valmis antamaan lyhyen ja selvän vastauksen kysymykseen, jonka haastattelija on laatinut tuntikausia puheenjohtajan "päänmenoksi". Parhaimmillaan kysymykseen ei ole olemassakaan yksinkertaista ja selvää vastausta. Ihmettelen miten viksut puheenjohtajat jatkuvasti menevät tähän haastattelijan lankaan. Ei ihmisen tarvitse aina ja kaikkeen tietää oikeaa vastausta. Ei puheenjohtajankaan. Hyvin voi vastata, etten juuri nyt tiedä oikeaa vastausta mutta otan siitä selvää ja palataan asiaan. Tätä sanotaan rehellisyydeksi äänestäjää kohtaan.

Tulevat eduskuntavaalit voittaa puolue, joka saa äänestämään henkilöt, jotka eivät yleensä vaivaudu äänestämään. Vaalityö pitää nyt suunnata heihin. Juuri heidän asioittensa hoidosta näissä vaaleissa on kysymys.

Onko pakko vaikk` ei taho

Vapaaehtoisesti kohti muutosta.

"Iliman pilluuko se on piäassii vualijoissa", kysyi Syrjäkulman ukko. Ja lisäsi: "Mehtee pittää istuttoo ja hakata. Lihhoo ja mieluuten läskistä lihhoo on hyvä syyvä." "Immeistä ohjoopi vappaa ehtoisuus, pakko tai vappaa ehtonen pakko", lopetti Syrjäkulman ukko tarinatuokion.

Aiheet mielipiteisiinsä ukko oli saanut puoluejohtajien vaalikeskusteluista. Ja onhan keskustelut vaalien lähestyessä lähteneet enemmän tai vähemmän laukalle. Toimittajat ovat tehneet parhaansa, ettei laukka vaan laannu. Vihreät kantavat huolta koko maailman iltatilasta. Heiltä unohtuu vain Suomen koko maana ja kansakuntana hoitamaan asiaa, joka tapahtuu muualla kuin Suomessa.

Juha Sipilällä on perinteinen insinöörin ratkaisu estämään lämpötilan nousu. Laitetaan nuoret istuttamaan 100 milj. ylimääräistä puuntainta. Häneltä unohtui tai ei tiedä, että Suomessa istutetaan jo nyt vuosittain 110 milj. puuntainta 150000 ha:lle, jotka ovat pääosiltaan avohakkuualueilla. Mihin 100 milj. uutta tainta istutetaan, miten nuoret saadaan metsään ja kuka maksaa viulut ja saa hyödyn?  Tutustuttuani demareiden vaaliohjelmaan niin siellä ei puhuta lihaverosta, eikä minkään muunkaan yksittäisen tuotteen verosta, vaan verojärjestelmästä, jolla pyritään  ohjaamaan käyttämään ilmanmuutoksen kannalta järkeviä tuotteita. Antti Rinteen lipsahdus käyttää lihavero sanaa sai Sipilän marttyyrityyden anomaan; pliis Antti, ei lihaveroa. Tiedoksi, ettei demareissa yksi henkilö veroja nosta eikä laske. Vaikka olisi sitten puheenjohtaja.

Vaihtoehtoihin vapaaehtoinen, pakko vai vapaaehtoinen pakko sisältyy viisaus kun valitaan tapaa, jolla ohjataan muutosta ihmisten käyttäytymistapoihin. Ei tavallinen ihminen, joka elää omaa arkeaan terveytensä ja toimeentulonsa sanelemana lähde helposti mukaan parantamaan maailmaa. Ei häntä saa pakottaa tekoihin, joihin muutos hänen kohdallaan ei vaikuta muuhun kuin huonompaan suuntaan.

Ei  saa unohtaa, että vaaleihin osallistuu vielä ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan ja sen jälkeisen ajan puutteineen. Heiltä puuttui silloin liha, sokeri, kanan munat, voi ja jopa saippua. Kunnon asunnosta puhumattakaan. Annettakoon heille nyt kunnonvanhuus hoitoineen viimeisiksi elinvuosiksi. Vapaaehtoisesti ilman kilpailutusta hinnasta.

Demokratia ja Sipilän virheet siinä

Niukka enemmistö ei ole keppihevonen.

Onko Tohmajärvi menneiden mahdollisuuksien kunta? Näin on pakko kysyä yli viisikymmentä vuotta paikkakunnalla asuneena. Tiedän kunnan koon ja edistyksellisyyden monessa asiassa maakunnan johtajana menneiltä ajoilta koulutuksen, palvelujen ja sivistyksen tuottajana. Henkilökohtaisesti elin teollisuuden nousun ja tuhon sodan jälkeiseltä ajalta. Olkoonkin, että paikkakunnan kehitykseen ovat vaikuttaneet ns. ulkoiset syyt, ei pidä väistää vastuita omista toimista kunnan kehitykseen. Onko kunnan päätöksissä huomioitu kaikkien kuntalaisten etu vai onko etusijalla päätöksissä ollut oman poliittisen ryhmän etu?

Tohmajärvellä niin kuin monessa muussakin kunnassa vannotaan demokratian nimeen. Luullaan, että vaaleissa saatu valta on demokratiaa. Sitä se ei ole oikeasti ymmärrettynä. Vaaleissa saatu valta on vastuuta kokonaisuudesta. Tohmajärven ongelma näyttää olevan edelleen, että kunnan päättävissä elimissä käytetään röyhkeästi enemmistövaltaa muutaman äänen enemmistön turvin. Tämä näkemys pätee kaikkiin puolueisiin. Niukka enemmistö valta on pikemminkin jarru kunnan kehitykselle.

Vallankäyttö kumuloituu henkilöihin kunnanvirkamies- ja luottamushenkilöjohdossa. Luottamushenkilöt valikoituvat valtuustoon vaaleissa. Sitä saa mitä tilaa ja pulinat pois. Ehdokasasettelu vaaleihin onkin sitten jo toinen juttu. Vaaleihin valitaan ehdokkaaksi  mahdollisimman näkyvissä oleva henkilö. Poliittiseen kokemukseen ei ehdolla olevaan tarvitse tässä vaiheessa kiinnittää huomiota. Ja vielä enemmän se voi poiketa äänestäjiltä kun pienellä poliittisella porukalla valitaan henkilöitä poliittisin perustein eri tehtäviin. Siinä viimeistään sopivuus ajaa ohi pätevyyden mutta poliittinen ohjattavuus vain vahvistuu. Lienee selvää, että edellä oleva ei ole yksin tohmajärveläinen ongelma.

Niukalla enemmistöllä ei merkittäviä asioita demokratiassakaan kannata lähteä toteuttamaan. Ei kunnissa ja nyt se on nähty valtakunnan tasolla kun sote kaatui. Vallankäyttö kumuloituu henkilöihin, kuten jo tuossa alussa mainitsin. Mikä väittämä sopii pääministeri Sipilään? Onko hän itsepäinen mies? Oliko oikein ottaa Berner ministeriksi? Ostiko pääministeri Orpolta lehmän 300 milj. eurolla? Tukehtuiko hallitus sotepullaan? Ohittiko Sipilä demokratiaa ottamalla hallitukseen hillotolppaministerit? Ryhtyikö Sipilä rintamakarkuriksi jättämällä hallituksen muut ministerit ja häntä äänestäneet huomiotta eronpyynnössä? Mikä on se sisäinen ääni joka ajaa Sipilällä ohi kaiken muun Suomen johtamisessa? Ennen selvää vastausta sisäisestä äänestä Sipilä menettää tärkeimmän yhteisten asioiden hoitoon. Se on luottamus.