Tämmöisen jutun 5 vuotta sitten väsäsin

Sattumalta sanottua

Nyt se sitten tiedetään. Tohmajärvi on vauraampi paikkakunta, jos vaurautta mitataan autojen lukumäärällä. Paperi Karjalainen sen kertoi. Suomennettuna Tohmajärvellä on 17 autoa enemmän 1000 asukasta kohti kuin mitä on Kiteellä.

Joku voi sanoa eroa vähäksi. Mutta mikä äläkkä siitä nousee heidän kohdalla, jotka eivät mahdu kyytiin autojen vähyyden takia.

Kiteellä kuulema puolustaudutaan sillä, että heillä on enemmän linja-autoja.

*****

Pitääkö kilpailua levittää joka alueelle? Toisen paremmuus synnyttää kademieltä huonommaksi jääneelle. Eikö olisi parempi elää, jos toinen ei olisi parempi toista. Sanon, turha toivo.

Ihminen on ikänsä kilpaillut. Ensin itsensä kanssa, että on päässyt kontiltaan jaloilleen. Seuraava vaihe on ollutkin sitten tuupata naapuri kontilleen. Vaihe vaiheelta kilpailun huippuna on päästy maailmansotiin. Siinä kilpailun lopputulos.

*****

Kademieli kukkii Keski-Karjalassa. Syitä voi olla syvemmälläkin, mutta otetaan nyt alkusyyksi vaikkapa isojako. Oliko isojako se, jossa maaatajaettiin "laillisesti" asukkaille?

Tarkoitus oli saada ihmisille oma-alue, jolla sai viljellä tai olla viljelemättä. Piti lopettaa keskeiset kahinat ja tappelut elintilasta.

Isojaossa jaettiin maat Keski-Karjalassakin niin, että talon paikka annettiin yleensä mäen laelta. Välimatkaa naapuriin jätettiin riittävästi. Semmoinen päivän kävelymatka. Riitamielen piti matkalla talttua.

Ja talttuihan se, mutta tilalle tuli muita ajatuksia. Siinä kävellessä oli mukava parannella maajaon tuloksia. Siirtää rajapyykkiä muutama kymmenen metriä naapurin suuntaan. Se ei ilahduttanut naapuria.

Keski-Euroopassa tehtiin maanjako toisella tavalla. Siellä talon paikat keskitettiin yhteen paikkaa ja viljelysmaat jaettiin kauemmaksi taloista. Ihmiset totutettiin elämään yhdessä naapureittensä kanssa.

Siis mitä tästä opimme? Kiteen ja Tohmajärven kamppailussa ei syy ole Humalajoessa vaan isojaossa.

Kiteeläisille tiedoksi

Pohjois-Karjala | 1956 | MAAKUNTASARJA 1956 Joukkue Ott V TP H       P Kesälahden Urheilijat 8 7 0 1 114 - 37 14 Tohmajärven Urheilijat 8 7 0 1 95 - 53 14 Viinijärven Urheilijat 8 5 0 3 95 - 67 10 Pankakosken Valpas 8 4 0 4 30 - 33 8 Nurmeksen Sepot II 8 4 0 4 73 - 66 8 Joensuun Maila-Pojat 8 3 0 5 60 - 54 6 Kulhon Kunto 8 3 0 5 28 - 56 6 Utran Koitto 8 2 0 6 30 - 74 4 Kiteen Urheilijat 8 1 0 7 33 - 88 2 12.06. | JMP-Utra 13-9 | 17.06. | Sepot II-JMP 12-11 | 20.06. | ViU-JMP 9-7 | 22.07. | JMP-KeU 1-4 | 29.07. | Kulho-JMP 3-2 | 05.08. | JMP-Kitee 13-8 | 26.08. | JMP-PaVa 3-8 | 00.00. | ToU-JMP 1-10 | Muut ottelutulokset: PaVe-NuSe 13-8, Utra-ToU 3-12, Kulho- ViU 4-12, Kitee-ToU 9-13, Kulho-KeU 0-10, ViU-Kitee 15-1, PaVa-KeU 3-8, KeU-Kitee 29-2, Utra-NuSe 6-3, ToU-Kulho 7-5, Kitee-PaVa 2-4, ViU-PaVa 12-0, Utra-Kulho 6-2, NuSe-ToU 8-9, KeU-Utra 14-4, ToU-ViU 5-4, Kitee-NuSe 1-2, KeU-NuSe 11-2, Kitee-Utra 6-0, Pava-Kulho 0-0*, KeU-ViU 25-8, ViU-Utra 22-2, NuSe-Kulho 15-2, PaVa-ToU 0-0*, NuSe-ViU 23-13, ToU-KeU 18-14, Kulho-Kitee 12-4, Utra-PaVa 0-2. * PaVa luovutti. | Kesälahden Urheilijat pääsi karsimaan. Sarjasta olisivat pudonneet Utran Koitto ja Kiteen Urheilijat, mutta liittoerimielisyyksistä johtuen sarja pantiin keväällä uuteen uskoon. Höytiäisen Urheilijat 1956 >>> Outokumpu tipahti ja Kesälahti nousi: Itäsarjaan neljä pohjoiskarjalaista 1957 Suomensarjan itälohkon viimeinen kierros meni odotetusti ja sarjataulukko todistaa sen surullisen tosiasian, että vanha ja kokenut pp-kenttien yhdeksikkö, tosin nuorennetulla joukkueellaan, Outokumpu saa lähteä vauhtia ottamaan ensi vuonna maakuntasarjasta. Suomensarjassa Partio ennätti pelata yhtäjaksoisesti yhdeksän kautta. Muuten olikin itäsarja jo kohtaloiltaan selvä Hongikon noustessa mestaruussarjaan. PTU pelasi hyvin viimeisen ottelunsa ja pääsi reippaasti kuiville. Karsintamarkkinoilta tuli sitten kuitenkin pohjoiskarjalaisittain iloinen uutinen Kesälahden Urheilijain ponnistellessa onnistuneesti Nilsiän Sänkimäen kylässä. Pirteän yrityksen palkkioksi heltisi Suomensarjan paikka ensi vuodeksi, joten ensi vuonna on Pohjois-Karjalasta jälleen neljä joukkuetta itäsarjassa nousua ylimpään sarjaan yrittämässä. Pohjois-Karjalan joukkueitten kokoonpanoja 1956 Outokummun Partio: Aulis Valtonen, J.Peltola, V.Mustonen, Matti Vitikka, Karppinen, Palviainen, Esa Viinanen, Veikko Niiranen, J.Turunen, R.Korhonen. Pankakosken Tehtaan Urheilijat: Heikki Ylikangas, M.Kutvonen, M.Pyykkö, Topi Saastamoinen, E.Kuittinen, A.Laatikainen, M.Ovaskainen, M.Karaksela, P.Nevalainen, R.Nevalainen, Tuulenmäki. Nurmeksen Sepot: Ari Piironen, Topi Toivonen, Poutiainen, Ilmari Tykkyläinen, Haikonen, Kyösti Piiroinen. Tohmajärven Urheilijat: V.Pääskynen, P.Mirhola, T.Väistö, Veijo Tuunanen. Kiteen Urheilijat: P.Parkkinen, E.Hakulinen. Viinijärven Urheilijat: K.Vänskä, L.Koskenkorva. Joensuun Maila-Pojat / Ikämiesjoukkue: Fiilin, Mustasalo, Ville Tarvainen, Hirsitie, Vakkuri, Salmela.

Aseman seudun historiaa.

Olen samaa mieltä kuin taannoin Helsingin pormetari Jan Vapaavuori, että paikkakunnan vahvuudet syntyvät omilla voimilla ja tukijoilla, jotka näihin voimiin uskovat. Niin on tapahtunut Tohmajärven ja erityisesti aseman historiassa.
Alkuaan Tehdasosuusliikkeen jäseniä oli Tohmajärveltä 10%, Joensuun seudulta 46% ja maakunnan ulkopuolelta 31%. Enimmillään jäseniä oli lähes 300, joista 75 henkilöä oli tohmajärveläisiä ja muualta siis yli 200 henkilöä. Alkuaan he uskoivat turpeeseen, myöhemmin puuhun ja saveen. Seudun vahvuuksia kaikki mikä näihin liittyi.
Sanotaan kunnian kuuluvan heille, jotka työn ovat tehneet. Siis heille, miehille ja naisille, jotka hikipäässä ahersivat tehtaan tiloissa ja mailla. Menestyksestä tulee kiittää myös heitä, jotka ovat osaltaan johtaneet johtotehtävissä Tehdasosuusliikkeen eri vaiheissa.
Ensimmäiselle sijalle asettaisin hammaslahtelaisen maanviljelijä Pekka Kontkasen. Hän toimi hallituksen puheenjohtajana ensimmäiset 37,5 vuotta. Kontkasen rinnalle nousee Antti Zimmerman (Simperin Antti) 47 vuoden palveluajallaan osuuskunnassa ja Arvi Määttä 40 vuotta kestäneellä työsuhteellaan Tehdasosuusliikkeen palveluksessa.
Näiden kahden viimemainitun kohdalta alkavat henkilökohtaiset muisteluni heistä ja heidän ajastaan aseman seudulla.
Jatkuu taas joskus.

Tämmöistäkin tuli mieleen

Tasa-arvoa myös kielenkäyttöön ja urheiluun

Ylen tuleva uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Jouko Jokinen sanoi Ylen aamussa, että tasa-arvoinen kielenkäyttö parantaa tasa-arvoa Suomessa. Samalla hän kantoi huolta puheen vapaudesta.

 Hesarissa (11.10) Jouko Jokisen urheilua koskevassa haastattelussa oli otsikko: "Kannustus ei Yle Urheilun tehtävä."

Molemmat, kielenkäyttö ja urheilu, ovat tavallisen lukijan ja television katsojan eniten seuraamia mediapalveluita. Mielestäni molemmissa olisi kuitenkin parantamisen varaa. Tai ainakin tulisi ottaa pariaskelta takaisin päin.

Ensimmäinen toive olisi, että Yle:ssä kiinnitettäisiin huomiota kohtuuttomuuksiin päässeeseen naisen sukupuolielintä kuvaavan v-alkuisen sanan käyttöön. Tasa-arvoa tuskin lisää alatyylin käyttö valtamediassa. Varsinkin panelisteilla näyttää v:een hokema olevan jo pääsyvaatimuksena paneliin. Juontajilla pitäisi olla asemansa puolesta vastuu Suomen kielen oikeasta käytöstä.

Medialla ja erikoisesti Yle:llä on vastuu urheilun näkyvillä pitämisestä viihdyttäjänä ja tiedottajana. Jostain syystä kansalliset urheilumuodot ovat joutumassa entistä pienempää osaan. Esimerkiksi kotimainen huippu jääkiekkokin näyttää häviävän NHL:n suosimiselle mediassa. Ihmetyttää pitääkö NHL:n ammattilaisten jokainen syöttö ja tappelu tilastoida ja  raportoida suomalaisille. Kiinnostaako rapakon takaiset tilastot suomalaisia kuin mitä niitä tuputetaan meille. Helppoa materiaalia ne ovat toimittajille ja halpaa kustantajalle, kun toimittaja istuu toimituksessa eikä lumisateessa ladun varrella.

Kävisikö huutoäänestys vaihteeksi

Presidenttivaali alkakoon

Aloitin testamenttini sanoilla "Jos minä kuolen." Samalla sanalla "jos"  aloitan tämänkertaisen pakinani. Jos minut olisi valittu demareiden presidenttiehdokkaaksi, aloittaisin juuri nyt vaalikiertueeni.

Muut ehdokkaat alkavat olla kasassa. Vain Paavo  kahvimukineen kiertää vielä kairaa. Ehdokkaat ovat hölöttäneet tavoitteensa. Matti Vanhanen  ryhtyy panemaan  afrikkalaisten asioita kuntoon. Torvalds  ajaa Suomea Natoon Venäjän pelotteella. Sosialismi ei pure eikä hurmaa enää ketään. Siinä pyyhkäisi Kyllösen juna ohi aseman. Perhesuhteilla ei ole päästy enää pitkään aikaan edes julkisuuteen. Ellei tee jotain erikoista kuten syrji ruokapöydässä petikaveriaan. Haavistosta ei ole vastustajaksi, kun pressaa valitaan.  Siniset eivät kamppaile enää kuin keskenään. Se tiedetään. Sanon, ettei värillä ole väliä kun lyijykynällä ääni annetaan. Lisäksi 60% suomalaisista kärsii värisokeudesta. Niin minäkin. Siniset hukkuvat  marginaaliin muiden pienpuolueiden kanssa. Jaa, se Sale. Oliko nimi Niinistö? Hän on ammattilainen. Hänen kanssaan ei juuri nyt kannata lähteä taistelemaan, jos Niinistö suostuu ehdokkaaksi vaaleihin.

Onhan demareilla oma ehdokas pressaksi, Tuula Haatainen. Pieteetti syistä en ryhdy häntä neuvomaan. Kerronpa vain, mitä minä tekisin nykytilanteessa, jos olisin ehdokkaana pressavaaleissa.

Heittäisin ulkopolitiikan muiden kaluttavaksi. Siitähän kaikki ovat samaa mieltä. Jättäisin hallituksen, eduskunnan ja presidentin valtaoikeudet muiden kiisteltäväksi. Ne ei näissä vaaleissa muutu. Lisäksi näistä puhuminen tuntuu tavallisesta äänestäjästä lässytykseltä.

Ryhtyisin puhumaan ja tuomaan esiin arvoja, asenteita ja tavoitteita, joita Suomessa pitäisi korjata, jotta tavallinen kansalainen voisi niihin yhtyä. Presidenttinä minua kuunneltaisiin. Ehdokkaana ollessani saisin esillä pitämilläni asioilla ääniä. Lupaisin tehdä kaikkeni, että häpeälliset leipäjonot loppuisivat. Jokaiselle kuuluu Suomessa asunto vaikka vaatimatonkin. Kadulla ei kenenkään tarvitsisi nukkua. Tekisin työtä täystyöllisyyden puolesta ja pienetäisin palkkaeroja, vaikka verotuksen kautta. Asettaisin tasa-arvon kaikilla osa-alueilla ehdottomaksi tavoitteeksi. Puhuessani edellä kerrotuista asioista, en tyytyisi puhumaan yleisellä tasolla, vaan todellisten esimerkkien kautta. Vain niin menee asia perille. Ja tietenkin pitäisin sanani valintani jälkeen.                 

Tohmajärven aseman historiaa

Kirjoittelen tälle palstalle silloin tällöin vanhoista ja vähän nykyisistäkin Tohmajärven tapahtumista. Muistin varassa ja tiedoin milloin mistäkin. Jutut ovat luettavissa savolaisittain, lukijan vastuulla.
Siis.
Asemanseudun teollisuus sai alkunsa suosta. Ensimmäinen suon hyväksi käyttäjä oli Joensuun turvepehkuosuuskunta. Vuonna 1907 nimi muuttui "Tohmajärven Turvepehkuosuuskunta rl:ksi" ja 1921 "Tohmajärven Tehdasusuuskunta rl:ksi." Ja vielä 1944 muutettiin nimeksi "Tehdasosuusliike".
En tiedä mistä nimenvaihdot johtuivat. Alussa kuitenkin kysymys oli lehmän paskasta ja sen hyväksi käytöstä peltoviljelyyn. Turvepehku sopi karjanlannan kuivikkeeksi ja siitä edelleen lantaan sotkettuna pellon lannoitteeksi. 
Se, että turvepehkutehdas perustettiin Tohmajärvelle eikä Pälkjärvelle johtui Joensuun läheisyydestä. Siinä ensimmäinen esimerkki mitä isommat taajamat merkitsevät pienemmille.
Ensimmäinen turvepehkutehdas, joka rakennettiin 1908 paloi 1917.
                          Jatkuu joskus.... 

VIIKKO SITTEN SOTE SOVITTIIN TÄNÄÄN SIIRRETTIIN

Kaatuuko hallitus vai sote.

Kirjoitan tätä sunnuntaina. Juuri nyt elämme mielenkiintoisia aikoja. Hallitus yrittää sulloa sotea, valinnanvapautta maakuntahallinnon reppuun. Ei näytä helpolta. Jan Vapaavuori kasteli eilen repun ja nyt se on kuivanut entistä pienemmäksi. Reppu repeää. Olen sen sanonut aikaisemminkin. Ja hyvä niin, kun repeää.

Jos vastuuministerien perustelut sote uudistukselle ja sen kannattajille jäävät siihen, että uudistusta eivät ole aikaisemmat hallitukset saaneet tehtyä, heikolla ollaan. Onko järkeä tehdä uudistus, jossa kustannukset nousevat kun pitäisi tulla säästöjä? Hallintohimmeli kasvaa ja monimutkaistuu kun hallinnon pitäisi supistua ja yksinkertaistua. Uudistuksen vaikutuksista tavalliselle kansalaiselle ei ole puhuttu enää pitkään aikaan mitään. Millä perusteilla tällaisia uudistuksia tehdään? No, hallitussopimuksella tietenkin. Näin on kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen antanut ymmärtää.

Puoluekannatuksien numeraalisiin muutoksiin ei kannata paljon kiinnittää huomiota. Syyt mitkä muutosiin johtavat ovat mielenkiintoisimpia. Sipilä alkaa saada palautetta vakuutuskuoristaan, ministerivalinnoistaan (Berner), yksityistämisyrityksistään j.n.e. niin, että oma jakkara alkaa horjua ja  keskustan hegemonia hupenee silmissä kun kokoomus pöhöää samaan aikaan. Tuskinpa puudelipuolueeksi nostetut persuista lähteneet ovat Sipilän kannatusta ja luotettavuutta demokratiaan lisänneet.

Demarit eivät ole panikoineet kannatuksen muutoksista. Ihmiset alkavat nähdä ja arvostaa mitä vakaus merkitsee ja palautuvat turvallisesti kannattamaan demareita, jos ovat käyneet katsomassa mitä aidan takana on tarjolla. Ihmiset arvostavat selkeitä ja yksinkertaisia aloitteita ja mielipiteitä edustajiltaan. Viime aikoina demarit ovat jääneet monessa asiassa "katsomaan" ennen ulostuloa käsillä olevaan asiaan. Esimerkkinä alkoholilaki. Ei tämä laki ole sellainen, että omaa mielipidettään pitää pantata, jotta yhteinen kanta saataisiin. Ja pitääkö yhteistä kantaa saadakaan. Eihän sitä ole kansalaisillakaan.