maanantai 6. marraskuuta 2017

Tämmöisen jutun 5 vuotta sitten väsäsin



Sattumalta sanottua
Nyt se sitten tiedetään. Tohmajärvi on vauraampi paikkakunta, jos vaurautta mitataan autojen lukumäärällä. Paperi Karjalainen sen kertoi. Suomennettuna Tohmajärvellä on 17 autoa enemmän 1000 asukasta kohti kuin mitä on Kiteellä.
Joku voi sanoa eroa vähäksi. Mutta mikä äläkkä siitä nousee heidän kohdalla, jotka eivät mahdu kyytiin autojen vähyyden takia.
Kiteellä kuulema puolustaudutaan sillä, että heillä on enemmän linja-autoja.
*****
Pitääkö kilpailua levittää joka alueelle? Toisen paremmuus synnyttää kademieltä huonommaksi jääneelle. Eikö olisi parempi elää, jos toinen ei olisi parempi toista. Sanon, turha toivo.
Ihminen on ikänsä kilpaillut. Ensin itsensä kanssa, että on päässyt kontiltaan jaloilleen. Seuraava vaihe on ollutkin sitten tuupata naapuri kontilleen. Vaihe vaiheelta kilpailun huippuna on päästy maailmansotiin. Siinä kilpailun lopputulos.
*****
Kademieli kukkii Keski-Karjalassa. Syitä voi olla syvemmälläkin, mutta otetaan nyt alkusyyksi vaikkapa isojako. Oliko isojako se, jossa maaatajaettiin "laillisesti" asukkaille?
Tarkoitus oli saada ihmisille oma-alue, jolla sai viljellä tai olla viljelemättä. Piti lopettaa keskeiset kahinat ja tappelut elintilasta.
Isojaossa jaettiin maat Keski-Karjalassakin niin, että talon paikka annettiin yleensä mäen laelta. Välimatkaa naapuriin jätettiin riittävästi. Semmoinen päivän kävelymatka. Riitamielen piti matkalla talttua.
Ja talttuihan se, mutta tilalle tuli muita ajatuksia. Siinä kävellessä oli mukava parannella maajaon tuloksia. Siirtää rajapyykkiä muutama kymmenen metriä naapurin suuntaan. Se ei ilahduttanut naapuria.
Keski-Euroopassa tehtiin maanjako toisella tavalla. Siellä talon paikat keskitettiin yhteen paikkaa ja viljelysmaat jaettiin kauemmaksi taloista. Ihmiset totutettiin elämään yhdessä naapureittensä kanssa.
Siis mitä tästä opimme? Kiteen ja Tohmajärven kamppailussa ei syy ole Humalajoessa vaan isojaossa.

Ei kommentteja: