KUOLLEISTA HERÄNNYT

Kävin juuri katsomassa Tohmajärven kesäteatterin esityksen Maiju Lassilan kirjoittamasta näytelmästä Kuolleista herännyt. Oliko näytelmän nimi enne esitykselle? Tuntui kuin koko teatteri porukka olisi heräänyt ainakin parin viime vuoden, jos ei kuolleista niin horroksesta ainakin.
En ole ammattihenkilö arvostelemaan näytelmiä enkä roolisuorituksia. En dramaturkia enkä ohjaajia. Mielipiteeni ilmaisen tavallisena katsojana, joka muodostaa ja kertoo kokemastaan ja näkemästään.
Tärkein ja kaiken pohja on käsikirjoitus. Kuolleista herännyt on kirjoitettu 100 vuotta sitten. Tästä näytelmästä olisi voinut muokata suoran version tähän päivään. Onneksi sitä ei oltu tehty. Nyt seurattiin mahdollisimman tarkasti Lassilan kieltämättä tähän päivään vähän vaikeasti esitettävää tekstiä. Kohtauksia ja tapahtumia oli hengästymiseen asti. Ne eivät olleet valmiiksi naurettuja. Katsojan piti paneutua mitä näyttämöllä tapahtui. Tästä ansaitsee kiitokset sovittaja ja ohjaajat.
Käsiohjelmassa sanotaan esitystä komedialliseksi näytelmäksi. Yhtä hyvin sitä voisi kutsua yhteiskunnalliseksi komediaksi. En tiedä miten katsojat näytelmän ytimen tunsivat. Näkivätkö yhteiskunnallista otetta vai pelkkää huumoria. Vahinko jos kokemus jäi komedialliseksi.
Rooleja näytelmässä oli enemmän kuin lääkäri määräsi. Silloin kun näytelmä esitetään niillä voimilla mutta intohimoilla näyttelemiseen, ei vähäisemmätkään roolit häiritse kokonaisuuden onnistumista. Tasoeroja tietenkin on mutta se ei ole epäonnistumista.
Väheksymättä kenenkään roolisuoritusta erityisen maininnan nähdyn perusteella annan Veijo Hämäläiselle, Teemu Jaatiselle ja Vesa Raniselle. Ja tietenkin kertojana olleeelle Mervi Venäläiselle. Mervi lienee henkilö, joka on teatterin "sielu". Ohjaajana hänen työnsä näkyy vahvana muutoksena esimerkiksi vuoden takaiseen ohjaukseensa.
Nyt on pidettävä huolta, että Tohmajärven kesäteatteri elää ja pysyy entistä virkeämpänä esityksissään ja erityisesti Maiju Lassilan näytelmissä.
Kiitos miellyttävästä teatteriesityksestä.
PS. Suosittelen muillekin.

PYYTÄÄ SAA, MUTTA ONKO PAKKO ANTAA

Huvivero olisi paikallaan

Ei latvasta voi puuhun kiivetä. Tyvestä puuhun noustaan. Tämä on ikivanha viisaus. Ajalta, jolloin asioiden hoitoa katsottiin tarpeen ja käytännön kautta ilman tietokonetta. Mistä syystä sote:a lähdettiin rakentamaan hallinnon kautta? Pitää olla itsehallinto maakunnille, jota jo ennen alkua rajoitetaan. Pitääkö olla asiakkaalle valinnanvapaus hoitopaikasta, jota kilpailutus kuitenkin ohjaa. Jo nämä asiat osoittavat ilman tietokonetta, että mökin mummoa ja ukkoa hoidetaan kohta järjestelmällä, joka ei tule ainakaan halvemmaksi kuin tämä nykyinen systeemi. Sotea on yritetty rakentaa yli kymmenen vuotta. Sotkua on kutsuttu hallintohimmeliksi, mutta tätä nykyistä yritelmää  pahentaa Rehulan TV:ssä heiluttelema 600 sivuinen lakiluonnos. Sehän tietää voimaan tullessaan, että asioita on entistä vaikeampi purkaa. Onnistumisen mahdollisuudethan vähenevät päivä päivältä.

Siun Sotesta en paljoa tiedä. Sen perustaminen tuntuu hätävarjelun liioitelulta. Pelättiinkö Kuopiota enemmän kuin nykyisiä omia hallintopaikkoja? Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Mökin mummon ja ukon tarpeista tuskin Siun Sotekaan syntyi.

Olipa tulossa mitä hyvänsä ongelmat alkoivat näennäisestä lääkäripulasta, joka ei johtunut lääkäreiden vähyydestä, vaan siitä, etteivät he tulleet töihin terveyskeskuksiin. Ohjasiko heitä pois kunnallisista lääkäriviroista raha, työolosuhteet,  lääkärifirmat vai peräti lääkäriliitto? Ongelma Pohjois-Karjalassakin olisi hoitunut jo sillä jos terveyskeskusten hallinto ainakin lääkäreiden osalta olisi siirretty Pohjois-Karjalan Keskussairaalan hoidettavaksi.

******

Jos ongelmia ei ole niin keksitään niitä. Nyt nuorisojärjestöt ja muutkin etupiirit, jotka osaavat laittaa tarpeensa tärkeysjärjestykseen vaativat parempia ja ilmaisia ehkäisypalveluja. Myönnän, etten kuulu kyseisten etujen saajiin, vaikka kortongit tulisivatkin ilmaisjakoon. Minun iässä ei tarvitse ehkäistä. Ähkäisy riittää.

Suomessa syntyvyys on laskenut niin, ettei perheeseen enää synny kahta kokonaista lasta. Syntyvyyden laskemiseksi ei konsteja ehkäisyyn siis tarvita. Jos syyt ovat terveydelliset, niin tässä tapauksessa terveydenhoitoon ammutaan tykillä. Eikö oppi ja pelottelu, joka meidän ikäluokkaan tepsi, kelpaa enää.

Siihen aikaan kun suuria ikäluokkia PANTIIN alkuun, ei ollut aikaa pohtia ilmaisia ehkäisykeinoja. Tikanpoika se puuhun veti ja naapurin pojilta keinot kuultiin ehkäisyyn. Neuvoivat liittymistä yhdistyksiinsä. Toinen oli nimeltään: Yrjö yksin yrittää ry ja toinen muistaakseni Omin käsin onneen rl.

Myönnän tuntevani pientä kateutta nykyajalle. Tuntuu, että vaatimuksissa mennään liian pitkälle. Varsinkin, jos niitä vertaa omiin kokemuksiin samoista asioista. Meidän piti polkupyörällä ajaa tansseihin. Jos sellainen kenellä oli tai oli saanut naapurilta lainaksi. Tanssimisesta piti maksaa 35% huvivero. Polkupyörän tangolla, eikä sitäkään saattanut aina pyörässä olla, saatettiin tyttö kotiin. Loppu jääköön kertomatta. Sanon vaan, että huvivero näille ilmaisen ehkäisyn vaatijoille olisi kohtuullista mätkäistä.

******

Tilastot näyttävät vääjäämättä asukkaiden vähenevän maaseutukunnista. On turha kiistellä siitä kenen syy se on. Palvelujen väheneminen vai asukkaiden lähteminen. On saman tekemään missä järjestyksessä jompikumpi tapahtuu, kun tulos on sama. Pitäjäjuhlissa vielä paikalleen jääneet julistavat miten hyvin asiat paikkakunnalla ovatkaan. Mikä onkin totta. Eihän elämä aina pysy samanlaisena ja aaltoliikettähän se kaikki lopulta onkin. Tyypillistä tällainen on varsinkin yhteiskunnissa, joissa ihmisillä on vapaus liikkua tahtonsa mukaan ilman pakkoa tai pelkoa hengestään tai terveydestään. Minulla on vahva epäilys siitä, että muuttoliike maalta kaupunkeihin Suomessakin tapahtuu pyrkimyksenä parempaan kuin asioiden huonouteen maaseutuolosuhteissa.

*****

Pääministeri Sipilältä riittää tukea ministereilleen. Julkisesti täyttä tukea ovat saaneet ainakin Toivakka, Stub, Tiilikainen, Berner ja Soini. Liekö lopuilla sitten puoli- tai varttituki? Hallituksen tukea mitataan aina silloin tällöin eduskunnassa. Järjestelmä näyttää sellaiselta, että pääministerin tuki on vahvempi ministereille kuin eduskunnan tuki.

                                                          Veijo Tuunanen

Viime viikkosta

Juhannustaikaa

Hallitus antoi alkuun ymmärtää, ettei kuntien pakkoliitoksia ole tarkoitus panna täytäntöön. Rääkkylä on kuitenkin pakkoliitetty Kiteeseen. Syystä, sitä ei voi kieltää. Kysyä sopii miksi juuri nyt, ennen tulevaa sotea ja miksi Kiteeseen. Minulle se ei ole selvennyt.

Poliitikot hokevat alvariinsa lähidemokratian tärkeyttä. Miten jokaisen pitäisi saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Eikö kunnan pakkoliitoksessa tulisi kysyä kuntalaisilta kenen naapurikunnan kanssa tahtoo elämäänsä jatkaa? Kun rääkkyläläisiltä ei kysytty ollaan jo valituksen tiellä ja turpakäräjät aluillaan.

Rääkkylän pakkoliitos toteutettiin ministeri Anu Vehviläisen hyvällä myötävaikutuksella. Hiljaisuudella pakkoliitosta ovat hyväksymässä kuulematta kuntalaisia myös maakunnan omat kansanedustajat. Miten on sen lähidemokratian kanssa? Eipä Rääkkylän oma kansanedustaja Kulmalakaan ole juuri puhunut tai pukahtanut pakkoliitoksen suunnasta. Vain Joensuun kaupunginjohtaja Karjalainen on nähnyt hyväksi Rääkkylän liittämisen Kiteeseen. Vaikuttiko hänen aikainen mielenilmaisunsa kansanedustajien hiljaisuuteen asiassa?

*****

Eläkeläinen Paavo Lipponen kävi tervehtimässä Viikko Pohjois-Karjalaa 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Lipponen näkyy ja kuuluu missä sitten liikkuukin. Minäkin höristin korviani kuunnellessani hänen onnittelusanoja lehdellemme. Sanooko tuo mitään tästä pakinapalstasta? Ei sanonut. Minä kun tykkään, että juttujani kiitetään tai moititaan. Se on ainoa tapa saada palautetta siitä, että juttujani joku lukee.

Tyydyn Viikko Pohjois-Karjalan saamaan yleiskiitokseen ja puuttuihan Paavo Lipponen lehden yleissisällön lisäksi yhteen yksityiskohtaan. Hän kysyi onko Lisbet paikalla? Ei ollut. Paavo Lipponen kertoi lukevansa Lisbetin pakinat aina ja arvostavansa kirjoituksen sisältöä, joista näkee usein menneen ajan ihmisen kovat kokemukset terveellä tavalla käsiteltynä. Yhdyn Ison-Paavon mielipiteisiin. LIsbet ansaitsee kiitokset kirjoituksistaan.

 Paavo Lipposen puheessa oli toinen kohta, josta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Gallupit saattavat puhua mitä puhuvat ja vaalien tuloksissakin voi tulla notkahduksia, mutta ammattijärjestöt pysyvät . Se on vankka pohja demareille.

*****

Juhannuksen kunniaksi on lupa tarkkailla elämää ennusteiden kautta.

Valtakunnassa oli tarkoitus keittää kunnon sotesoppa kaikelle kansalle. Kokkeja oli kolme ja raaka-aineita yllin kyllin. Jokainen kokki halusi tarjoilla parasta omalle porukalleen. Siis mitä sopasta? Parasta on siirtyä suoraan jälkiruokaan. Pääkokki otti maakuntamansikkakeittoa. Kakkoskokki mätti lautaselleen ja ylikin kilpailukiisseliä. Kolmas kokki oli harjoittelija tässä keittiössä ja hommat sen mukaiset. Kalliisiin jälkiruokiin meni rahat ja sopasta tuli luusoppa. Mausteeksi riitti omakehu.

*****

Juhannus on kautta aikain ollut ennusteiden aikaa. Juhannuksena kysytään onko puoliso tulossa ja onko sillä entistä perhettä. Vai onko peräti ulkomaalainen. Tulevaisuus ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat ihmisiä olivatpa sitten missä asemassa hyvänsä. Vaikka puolueiden puheenjohtajia.

Kokoomus luottaa vanhaan pihasaunaan ja vastanheittoon sen katolle. Ensimmäisen vastan pantaan oli kiinnitetty lappu jossa luki: Poista työehtosopimusten yleissitovuus. Heitto ei kantanut katolle saakka. Kymmenen seuraavaa vastaa oli nimetty henkilöillä, joista tulisi ministeri mikäli vasta jää kannastaan pystyyn harjalle. Kaikki jäivät hajalleen katolle. Harmi. Yksi kuitenkin tökötti pystyssä harjalla. Siinä luki; Alexsander. Ei käytettävissä.

Keskusta luotti viljapeltoon. Mihinkäs muutenkaan. Paras kuivanmaan uimari, joka souti sotepaattia hallituksessa lähetettiin uimaan halmeeseen tarkoituksella saavuttaa vastakapale, jossa odotti maakuntahallituksen edustajat. Päämäärä jäi saavuttamatta, kun uimari palasi aina lähtöpisteeseensä.

Perussuomalaiset luottivat lähteen tietävyyteen. Timoteus oli lähteellä kyselemässä seuraavan vaalin tulosta ja syntyykö paljonkin seka-avioliittoja. Häntä autetaan ylös lähteestä ja vaihdetaan kuivaa ylle.

Hauskaa Juhannusta!                       Veijo Tuunanen

Vanha mutta vitaalinen...

On ihan pakko kertoa entisestä perinteeseen pohjautuvasta juhannuksen vietosta. Erityisesti naapurin vanhasta, mutta edelleen vitaalisesta vanhasta isännästä. Hän kunnioitti perinteitä ja halusi testata juhannuksen taiat.
Isäntä oli lopettanut juhannusyönjuoksut siinä seitsemänkymppisenä. Ei saanut enää naisia kiinni. Eikä dooppinkia saanut käyttää. Isäntä siirtyikin sittemmin syrjähyppyihin. Menestyen siinä lajissa paremmin kuin yöjuoksussa.
Vuosikymmenet naapurissa vietettiin isännän toimesta saman lainen juhannus. Jo varhaisessa vaiheessa emäntä varasi paapalle 46 numeron kumiterät. Näin vältyttiin terveyskeskus reissulta. Isäntä haki koivut rappusten pieleen. Hän halusi ehdottomasti itse lyödä rautakangella reivät koivuille pihanurmeen. Monesti tehtävä onnistui, mutta ei enää viimevuosina. Isäntä täräytti vanhemmiten rautakangen kumiterän läpi. Muuta vahinkoa ei tullut kuin reikä vanhaan kumiterään. Ukon varpaat olivat turvassa väljässä kengässä. Usein antoivat ukon olla lieassa aina lipunnostoon saakka, jonka hän aina tahtoi olla nostamassa.
Toinen jalka kengättä pappa nosti lipun salkoon ja tehtyään kunniaa lipulle nosti katseensa lippitangon huippuun ja kepsahti poikkeuksetta joka juhannus selälleen seremoniassa. Tässä vaiheessa talonväki antoi isännän ottaa puolentunnin unet lipunnoston sankarille.
Viime vuosina ei vanha isäntä lähtrenyt enää nuorison kanssa juhannussaunaan. Syykin selvisi. Olivat unohtaneet ukon saunaan ja sulkiessaan oven olivat vahingossa kääntäneet oven linkun kiinni.
Kahden vuorokauden kylpyreissu olisi liikaa nuoremmallekin miehelle.
Ne oli hyviä aikoja. Ennen miten juhannusta vietettiin.
Hyvää juhannusta ja iloista mieltä.

Kukaan ei kuuntele kuntalaista

Ojasta allikkoon

Pakko sopii huonosti suomalaiseen mielentilaan. Demokraattiseen päätöksen tekoon se sovi ollenkaan. Jupina ja jälkipyykki on alkanut Rääkkylän kunnan pakkoliittämisestä Kiteen kaupunkiin. (Hs.9.6)

Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä ja Kesälahti yrittivät yhteistyötä terveys- ja sosiaalitoimessa ensin kuntayhtymän kautta ja sitten perustamalla sote-asioita hoitamaan Helli-liikelaitoksen. Helli epäonnistui surkeasti toimissaan, vaikka ministerit Anu Vehviläinen ja Juha Rehula vuorollaan kävivät  toteamassa sen erinomaiseksi ja hyvin toimivaksi. Helli-liikelaitos purkautui ja Kesälahti liittyi sittemmin Kiteeseen.

Rääkkylän kehno taloustilanne on johtanut siihen, että valtioneuvosto ennakkolupauksistaan huolimatta pakkoliitti  tulevan vuoden alusta Rääkkylän kunnan Kiteen kaupunkiin.

Rääkkylän tie itsenäisenä kuntana lienee kuljettu loppuun. Pohdintaa aiheuttaa kysymys kuultiinko tavallisia kuntalaisia siitä kumpaan kaupunkiin Kiteeseen vai Joensuuhun kunta liitetään.

Puhutaan paljon lähidemokratian merkityksestä. Tässä pakkoliitoksessa kuntalaisia ei kuultu kumpi suunta Kitee vai Joensuu, heille olisi mieluisampi asioida tulevaisuudessa. Tällä kyselyllä olisi ollut positiivista vaikutusta tulevaisuuden suunnittelussa kuntalaisten kannalta.

Paikallista osaamattomuutta ei korvaa ulkopuolinen tietämättömyys

Aluelehdistä ja muustakin

Teksti edustaa pysyvyyttä

Voinko "omaa" lehteä onnitella pitkästä iästä? Voin monestakin syystä. Jo siksikin, että käyn lehden kanssa tasajalkaa, kumpi meistä kahdesta pötkii pisimmälle. Alamme olla molemmat harvinaisuuksia niin sote- kuin lehtimaailmassa. Koetamme tulla toimeen omillamme.

Painettu sana edustaa pysyvyyttä. Mikä lehden sivulle on präntätty, se pysyy siinä muuttumattomana hamaan tulevaisuuteen. Se, mitä puhutaan  ei kestä alkuperäisenä montakaan hetkeä. Sitä aletaan selittää ja tulkita. Malliin, ei puhuja sitä tarkoittanut mitä sanoi.

Ennen sanottiin; sanasta miestä, sarvesta härkää. Sanonta tänä sanan selittäjien aikana on menettänyt merkityksensä. Paperille painettu teksti pysyy muuttumattomana, ja sen pariin voi aina helposti palata. Helpommin kuin tietokoneen näytölle. Siksi uskon paperilehtien pysyvyyteen ja merkitykseen tulevaisuudessakin.  Viikko Pohjois-Karjala lehteä ei uhkaa merkityksen tai tavoitteiden puute. Jos uhka on raha, niin sitäkin käytetään keppihevosena.

******

Lehtiä tehdään luettaviksi. Varminta saada haluttu lehti kotiin, on tilata se. Muitakin mahdollisuuksia on käytettävissä. Lehti voidaan osoittaa tulemaan kirjastoihin ja muihin yleisiin paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat ja heillä on mahdollisuus hetki lukemiseen.

Tohmajärvellä poikkesin kirjastoon. Sieltä ei Viikko Pohjois-Karjalaa löytynyt. Lehti ei tule kaikille aktiivi demareillekaan. Ihmetellä sopii. Miksi ihmiset eivät hyödynnä ammattiliittojen tarjoamaa lehtietua? Parhaimmillaan se on puolet Viikko Pohjois-Karjalan vuositilausmaksusta. Onko levikkiasiassa palattava asiamiesaikaan? Ja siihenhän ei pysty kuin yli 80 vuotiaat.

 ******

Helsingin herroille ja muutamalle pohjoiskarjalaiselle kansanedustajalle näytti  Rääkkylän kunnan liittäminen Kiteen kaupunkiin sopivan mainiosti. Sanomalehti Karjalainen kirjoitti pakkoliitoksesta pääkirjoituksessaan (27.5) sanatarkasti: "Valtioneuvosto teki oikean ja ainoan mahdollisen ratkaisun."

Vai ainoan ja oikean? Miten lie kirjoittaja kantaansa päätynyt? Olisiko kysynyt kiteeläisiltä vai peräti rääkkyläläisiltä. Epäilykseni on että mielipide on vahvasti joensuulainen ja Joensuun etuja huomioon ottava. Joensuu ei halunnut Rääkkylää riesakseen ja käytti suhteitaan valtioneuvostoon niin, että Rääkkylän sai hoitoonsa Kitee.

Olipa syyt mitkä hyvänsä pakkoliitos tehtiin vastoin aikaisempia hallituksen lupauksia. Kuka uskoo Kiteen vahvistuvan tästäkään kuntaliitoksesta. Ei vahvistunut Kesälahdenkaan liitoksesta. Joku voi odottaa jo Tohmajärven joutumista samaan porukkaan. Jos joutuu onkin edessä sitten se Karjalaisenkin mainitsema oikea ja ainoa mahdollinen. Olisiko se koko porukan liittyminen Joensuuhun?

******

Tätä luettaessa edessä olevat vielä kokoomuksen piinapäivät. Puheenjohtaja pitäisi vaihtaa vai pysyä entisessä? Puolueissa näyttävät asiat henkilöityvän oliko asiat hyvin, huonosti tai sitten molempia eli hyvin huonosti.

Kokoomus on kokoomus istuipa puheenjohtajan pallilla kuka hyvänsä. Hallitus vetää kaikkien aikojen kokoomuksellisinta politiikka, josta huolehtii keskusta ja ei vähiten sen edustaja Anne Berner. Lepomäki jäi tässä kilvassa Bernerin jalkoihin. Ei auta vaikka Lepomäestä tulisi kokoomuksen puheenjohtaja. Juna meni jo ohi, josta vilkutti Anne Berner.

******

Olli Riikonen pyrkii keskustan puoluesihteeriksi. Siitä junasta, josta keskustan puoluesihteeri valitaan taisi myöhästyä Olli Riikonen. Kovin vähän näkyy mediassa juttuja keskustan puoluesihteerikilvasta. Asiaan kannattaa palata, kun keskustan puoluekokous on lähempänä.

                                                                    Veijo Tuunanen

Tiedätkö sinä?

Tässäpä muutama ratkaisua odottava kesäkysymys.
Miksi lokki osuu paskallaan aina tuulilasiin, vaikka lentää koekeammalla kuin räkätti, joka paskoo auton katolle?

Onko lääketieteellistä ratkaisua sille, että kipu vasemmasta polvesta siirtyi yön aikana oikeaan polveen?

Miten voikukka osaa kyykätä kun ajan sen yli ruohonleikkurilla?

Onko maitotölkin päiväykseen uskomista, kun viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin maito on juomakelpoista? Voiko tällaisen tölkin palauttaa kauppaan ja vaatia rahoja takaisn?

Autoni kulutukseksi tehdas ilmoittaa 5,8 l/100km. Miten voin asian tarkistaa, kun en aja koskaan niin pitkää matkaa yhteen menoon?

Kumman tulee kiittää kaupan kassalla kun maksan ostokseni? Kassan vai minun? 

Onko pappi vielä paitasillaan varttituntia ennen kirkonmenojen alkua?