On ihan pakko kertoa entisestä perinteeseen pohjautuvasta juhannuksen vietosta. Erityisesti naapurin vanhasta, mutta edelleen vitaalisesta vanhasta isännästä. Hän kunnioitti perinteitä ja halusi testata juhannuksen taiat.
Isäntä oli lopettanut juhannusyönjuoksut siinä seitsemänkymppisenä. Ei saanut enää naisia kiinni. Eikä dooppinkia saanut käyttää. Isäntä siirtyikin sittemmin syrjähyppyihin. Menestyen siinä lajissa paremmin kuin yöjuoksussa.
Vuosikymmenet naapurissa vietettiin isännän toimesta saman lainen juhannus. Jo varhaisessa vaiheessa emäntä varasi paapalle 46 numeron kumiterät. Näin vältyttiin terveyskeskus reissulta. Isäntä haki koivut rappusten pieleen. Hän halusi ehdottomasti itse lyödä rautakangella reivät koivuille pihanurmeen. Monesti tehtävä onnistui, mutta ei enää viimevuosina. Isäntä täräytti vanhemmiten rautakangen kumiterän läpi. Muuta vahinkoa ei tullut kuin reikä vanhaan kumiterään. Ukon varpaat olivat turvassa väljässä kengässä. Usein antoivat ukon olla lieassa aina lipunnostoon saakka, jonka hän aina tahtoi olla nostamassa.
Toinen jalka kengättä pappa nosti lipun salkoon ja tehtyään kunniaa lipulle nosti katseensa lippitangon huippuun ja kepsahti poikkeuksetta joka juhannus selälleen seremoniassa. Tässä vaiheessa talonväki antoi isännän ottaa puolentunnin unet lipunnoston sankarille.
Viime vuosina ei vanha isäntä lähtrenyt enää nuorison kanssa juhannussaunaan. Syykin selvisi. Olivat unohtaneet ukon saunaan ja sulkiessaan oven olivat vahingossa kääntäneet oven linkun kiinni.
Kahden vuorokauden kylpyreissu olisi liikaa nuoremmallekin miehelle.
Ne oli hyviä aikoja. Ennen miten juhannusta vietettiin.
Hyvää juhannusta ja iloista mieltä.
Isäntä oli lopettanut juhannusyönjuoksut siinä seitsemänkymppisenä. Ei saanut enää naisia kiinni. Eikä dooppinkia saanut käyttää. Isäntä siirtyikin sittemmin syrjähyppyihin. Menestyen siinä lajissa paremmin kuin yöjuoksussa.
Vuosikymmenet naapurissa vietettiin isännän toimesta saman lainen juhannus. Jo varhaisessa vaiheessa emäntä varasi paapalle 46 numeron kumiterät. Näin vältyttiin terveyskeskus reissulta. Isäntä haki koivut rappusten pieleen. Hän halusi ehdottomasti itse lyödä rautakangella reivät koivuille pihanurmeen. Monesti tehtävä onnistui, mutta ei enää viimevuosina. Isäntä täräytti vanhemmiten rautakangen kumiterän läpi. Muuta vahinkoa ei tullut kuin reikä vanhaan kumiterään. Ukon varpaat olivat turvassa väljässä kengässä. Usein antoivat ukon olla lieassa aina lipunnostoon saakka, jonka hän aina tahtoi olla nostamassa.
Toinen jalka kengättä pappa nosti lipun salkoon ja tehtyään kunniaa lipulle nosti katseensa lippitangon huippuun ja kepsahti poikkeuksetta joka juhannus selälleen seremoniassa. Tässä vaiheessa talonväki antoi isännän ottaa puolentunnin unet lipunnoston sankarille.
Viime vuosina ei vanha isäntä lähtrenyt enää nuorison kanssa juhannussaunaan. Syykin selvisi. Olivat unohtaneet ukon saunaan ja sulkiessaan oven olivat vahingossa kääntäneet oven linkun kiinni.
Kahden vuorokauden kylpyreissu olisi liikaa nuoremmallekin miehelle.
Ne oli hyviä aikoja. Ennen miten juhannusta vietettiin.
Hyvää juhannusta ja iloista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti