torstai 4. kesäkuuta 2015

Julkaistu tänään Vikko P-K lehdessä


Onni yksillä, kesä kaikilla

Olen siirtynyt monessa mielessä katvealueelle. Poliittisesti olen siirtynyt oppositioon, vaikka en tiedäkään mitä merkitystä sillä on pakinoitsijalle. Kesäksi mökille muutto tietää ruisrääkän sietämistä. Mokkula pelaa ilmojen mukaan ja hitaasti silloinkin. Lehtien sunnuntai jakelu toimii aina jakelijan mukaan. Pelkään milloin kesätyöntekijät tulevat postin jakoon.  Paskadirektiivin poisto näyttää jäävän hyväksi asiaksi tälle kesälle. Näillä siis mennään kesäkuukaudet.

******

Tohmajärvellä eletään entiseen malliin. Kehuttaisiin ja kehutaankin itseämme silloin kun vähänkin siihen on mahdollisuutta. Kateellisia ollaan naapureille ja moitittavaa haetaan muista kuin itsestämme. Ollaan niin erinomaisia.

Mikä meihin on mennyt? Huumori on kadonnut. Kiitos-sana on vähässä käytössä. Ei juuri tervehditä naapuria. Tiedän, etteivät  perustohmajärveläiset ole kanssani samaa mieltä havainnoistani. Näin se vaan tuppaa olemaan, kun vertaa elämän menoa muualla. Emmekö tunnusta tosiasioita?

******

Image-lehdessä oli taannoin Venla Rossin kirjoittama juttu Tohmajärvestä. Tähän juttuun pahoitti Koti-Karjalan pääkirjoituksessa mielensä tohmajärveläinen toimittaja Kari Sarkkinen. Hän palapalalta käsitteli Imagen jutun, nähden sen asenteelliseksi ja rakasta kotipitäjäänsä Tohmajärveä kaltoin kohtelevaksi. Miksi Sarkkinen oli ottanut vertailukohdakseen jutussaan Helsingin ja arvioitavakseen toimittaja Venla Rossin ammattitaidon? Kirjoitushan oli Tohmajärvestä ja siinä sivussa tohmajärveläisistä. Ja mikä tärkeintä Imagen juttu oli ulkopuolisen toimittajan näkemys, johon on rehellisyyden nimissä helppo yhtyä.

******

Tohmajärvi on hyvä paikka asua ja elää. Tosi asia on kuitenkin, että yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat tohmajärveläisiinkin. Omakotitaloja ja asuntoja on myynnissä runsaasti. Kauppa käy nihkeästi,  mutta selvää on, että kauppa ennen pitkää vilkastuu ja palaa entiselleen. Kemien taajamalla on vetovoimaa. Sitä tukevat nykyisetkin hyvät palvelut ja Joensuun sekä Kiteen läheisyys. Kemiessä on maaseudun asuin mukavuudet, mutta poissa kaupunkiseudun harmit. Tähän uskoon perustuu, että se minunkin pikku yksiö menee kaupaksi.

******

Annetaan vaalituloksen olla tällä kertaa repostelematta. Odotetaan miten henkilöön pohjautuva puoluetoiminta voi Suomessa jatkua. Vai väittääkö joku, ettei kepun menestys vaaleissa perustu Sipilän henkilöön ja persujen  Timo Soinin persoonaan. Molemmista voi todeta, että heidän vaatteensa ovat heidän aatteitaan. Jos onni näyttää olevan yksillä, niin kesä on kaikilla.

                                                   Veijo Tuunanen

lauantai 23. toukokuuta 2015

OSTAKEE, OSTAKEE


Seuraava on myytävänä ilmoitus. Hän, joka ei tarvitse tai tahdo ostaa meikäläisen asunto-osaketta voi lopettaa tähän ja siirtyä vaikka lukemaan Karjalaista.

Juttu on niin, että poden lievää käteisen puutetta. Talousongelmista päästäkseni aion panna asunnon "hilloksi". Auttaako sekään pitkäksi aikaa? Tiedä häntä?

Tarjolla on pieni yksiö Kemien parhaalla paikalla. Osoitteessa Talluksentie 4:ssä sen ensimmäisessä kerroksessa. Talo on loisto kunnossa. Ulkoseinät duunattu uusiksi. Samoin parvekkeet. Vesijohdot uusittu j.n.e.

Asunto on ollut minulla kirjoituskammiona. Juttuja syntyy nykyisin sen verran vähän, ettei siihen mitään erikoista huonetta tarvita. Kämppä on vapaa heti muutettavaksi.

Hinta pyyntö on 25000 euroa, mutta myyn asunnon 20000 eurolla. Olen tinkinyt jo valmiiksi ostajan puolelta. Halvalla menee, mutta menköön.

Yhtiövastike on 118 euroa ja rapiat. Hinnan, yhtiövastikkeen, asunnon laadun ja sijainnin huomioiden ollaan siis puhumassa asumisesta, joka on laadukkainta ja taloudellisinta Tohmajärvellä.

Yhteystiedoksi riittänee: Veijo Tuunanen puh. 050 3634340

torstai 21. toukokuuta 2015

Julkaistu tänään Viikko P-K:ssa


Henkilökemia tökkii

Kun vanhenee niin pitäisi viisastua. Tiedä häntä. Liikkuminen vaikeutuu ja pikku viat kolottavat sieltä ja täältä. Mökillä kaivoon ei uskalla laskeutua eikä katolle kiivetä. Naapuriinkin välimatka tuntuu lisääntyneen. On alkanut muuttumisen ja sopeutumisen aika.

Jo pitkään olen ollut sitä mieltä, ettei vanhuksia ja sairaita pidä sosiaalisin toimin pitää väkisin syrjä kylissä. Päin vastoin heille tulisi järjestää ja helpottaa muutto taajamiin. Sinne missä ovat palvelutkin. Omassa mökissä asuminen helposti täyttää vanhuksilla heitteelle jätön tunnusmerkistön. Samoin kuin projektit, joilla yritetään väkisin pitää syrjäkyliä asuttuina.

Sama ongelma näyttää olevan  Suomen saaristossa. Kalastajia ei juuri enää ole ja ennen asutut saaret ovat tyhjenneet. Nuoret ovat lähteneet rintamaille. Saaret yritetään itsepintaisesti pitää asuttuina rakentamalla parempia liikenneyhteyksiä ja jopa siltoja. Turhaan pysyvää asujakuntaa ajatellen. Tilalle tulevat varakkaat kaupunkien asukkaat loistohuviloineen. Heille kanta-asukkaiden asuttamiseksi tarkoitetut parantuneet liikenneyhteydet kelpaavat.

Henkilökohtaisesti olen asunut monen kirjavissa asumuksissa. Vuokralla ja ilman. Iän tuomat vaikeudet huomioiden olen muuttamassa ainakin talviksi niin mökki- kuin vakinaisen  asumuksenkin muotoa ja seutua. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.

******

Jokaisella kunnalla on omat erikoispiirteensä. Niin myös kunnallisten asioiden hoidossa Rääkkylällä. Kunnanvaltuusto päätti äänin 15 - 5 myöntää Jouko Päiviselle (sd) pyytämänsä eron valtuustosta ja muista  kunnallisista luottamustehtävistä. Eron rääkkyläläiseksi tekee se, että Päivinen eronsa syyksi ilmoitti epäluottamuksen Rääkkylän kunnanvaltuuston ja hallituksen puheenjohtajistoon.

Kuntalain 38 §:ssä on säädetty tarkasti erosta luottamustoimesta. Päivisen ero perustunee ko. lain kolmanteen momenttiin eli, että ero voidaan myöntää myös  pätevästä syystä.

Mitä mieltä olivat ne 15 valtuutettua, jotka eron myönsivät? Yhtyivätkö he Päivisen perusteluihin epäluottamuksesta puheenjohtajistoon? Siltä päätös näyttää. Jos niin, eikö silloin puheenjohtajisto olisi pitänyt vapauttaa tehtävistään. Vai tekikö Päivinen perusteluillaan suden kuopan muille valtuutetuille? Sopii miettiä.

*****

Juhana Vartiainen (ent.sd. nyk.kok.) odottanee puolueloikan jälkeen kokoomukselta palkintoa loikastaan. Muustahan en näe syytä palkitsemiseen löytyvänkään. Ellei sitten demarit anna Vartiaiselle lähtölahjaa puolueen hyväksi tehdystä loikasta.

Katselin TV:stä Peter Nymanin haastattelu ohjelmaa, jossa haastateltava oli nykylobbariksi mainittu Mikael Jungner. Montakaan kysymystä ei haastateltava ehtinyt esittää. Mikaelin suu kävi ja kädet olisivat ehtineet leipoa suurenkin taikinan, jos semmoinen olisi  osunut kohdalle. Päällimmäiseksi mieleeni jäi Jungnerin  huoli mainos TV:stä ja kehut Juhana Vartiaisen loikasta. Muusta puheesta voi päätellä, että Jungner asettelisi askelmerkkejä omalle hypylleen.

Niin mainioita ja oppineita miehiä kuin Vartiainen ja Jungner ovatkin, en lähtisi laivaan, jossa Juhana on kapteenina ja Mikael perämiehenä. En vaikka matka olisi lyhyt Korkeasaareen.

******

Käytän tässä lehdessä tilaajan ilmaista myynti-ilmoitusta. Sopii vilkaista sitäkin sivua. Etu on hyvä ja suosittelen sitä käytettäväksi muillekin. Viimeksi sivun ilmoituksella myin saunamökin ensimmäiselle soittajalle. Annoin puuseen kaupan päällisiksi. Hinta ja laatusuhde osuivat oikeaan. Niin uskon nytkin käyvän.

                                                                       Veijo Tuunanen

maanantai 18. toukokuuta 2015

Puhuminen ei ole päättämistä

Tohmajärven kunnanvaltuusto puhuu entiseen malliin. Eilenkin 2 tuntia ja 37 enemmän tai vähemmän päätökseen tähtäävää puheenvuoroa.
Otetaan esiin vaikka asiakohta 4. "Valtuustoaloite koskien Tohmajärven kunnan omistamien kiinteistöjen isännöintiä ja siihen liittyvien tukitoimintojen hoitamista jatkossa."
18 puheenvuorossa suunnilleen todettiin kaikki se joka pitäisi olla ennen kokoustakin kaikkien tiedossa. Aloitteessa oli valtuutettuja kaikista ryhmistä. Asiaa oli valmisteltu hallituksen toimesta neljässä kokouksessa. Selvitys aloitteeseen oli runsas sanainen niin kuin hallituksen päätösesityskin. Tosin minä en saanut siitä selvää, mistä valtuutetut sen pohjalta lopulta päättivät. Netistä valtuuston esityslistalta voi käydä katsomassa olenko ainut jälkeen jäänyt ymmärtämättömyydessäni. Pelkään, ettei asian tiimoilta tapahdu mitään muutosta. Sen aistin virkamiesten puheista.
Puheenvuoroissa kiiteltiin asioiden hoitoa ja isännöintiä. Isännöinti kustannuksia pidettiin kalleina ja sitä, ettei isännöintiä ole kilpailutettu. Siitä virkamiehet siirsivät vastuun taloyhtiöiden hallituksen jäsenille. Ovat omakotitaloissa asuvia tai maanviljelijöitä. Asioiden hallinta tällöin tuskin on heitä kovin lähellä.
Ainoan järkevän ja selvän puheenvuoron piti valtuutettu Reima Ehrukainen lopussa, kun vastuu kilpailuttamisesta uhkasi jäädä täysin epäselväksi. Ehrukainen sanoi, että kunnassa lopullinen päätäntävälta kuuluu kunnanvaltuustolle omistajaohjauksenkin osalta. Valtuusto päättää velvoittaa hallituksen kilpailuttamaan isännöinnin. Hallitus ohjaa kunnanedustajia taloyhtiöiden hallituksissa toimimaan niin, että isännöinti kilpailutetaan.
Jäädään odottamaan mitä valtuuston kokouspöytäkirjassa lukee. Uskallan epäillä homman jatkuvan entisellään.
Vanhuusasia käsiteltiin yhden pykälän verran. Vanhuksia sanotaan olevan paljon. Ei suhteeliisesti katsoen kuitenkaan enempää kuin kymmenen vuotta sitten. Heitä pitäisi asuttaa mahdollisimman pitkään syrjäkylilläkin mökeillään. Tehostettuja asumispalvelupaikkojakin on liian vähän. Harva huomaa, että monet vanhukset pärjäävät ilman valtuutettujen huolta huollostaan.
Tehkää valtuutetut kerran selvitys ja päättäkää onko teidän mielestä vanhuksia liikaa vai liian vähän. Onko hoitopaikkoja liikaa vai liian vähän. Onko kunnantalous tärkeämpi kuin vanhusten hoito.
No, päätittehän te "vanhuusvaliokunnan" kokouspalkkioista. Yhtäkään poliittisin perustein perustetusta "valiokunnan" jäsenestä ei ollut vaivautunut tulemaan kuuntelemaan valtuuston kokousta heidän omien asioiden käsittelystä.

 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Omakohtainen sotekokemus

Reissussakin voi rähjäytyä. Silloin tarvitaan lääkäripalveluita. Näin kävi meille.
Soitto ajan varaukseen perjantaina klo 9,45. Kysyttiin kelakortin tiedot. Taalintehtaan terveysasemalla ei ollut lääkärin vastaanottoa juuri silloin. Osoitettiin menemään Kemiöön, jonka terveyskeskuksesta saimme lääkärin vastaanottoajan klo 11,00. Matkaa Kemiöön oli 25 km.
Olimme terveyskeskuksessa klo 10,55. Ilmoittautumisessa luulimme toispaikkakuntalaisena joutuvamme "kuulusteluun", jota varten tarjosimme kelakorttia alkuun päästäksemme. Ystävällinen naisvirkailija ei vilkaissutkaan korttia tai halunnut tietää vaivaamme. Hän osoitti käytävän, johon voi mennä odottamaan lääkärin kutsua, todeten samalla, että onhan teillä sairaus koska olette lääkärin vastaanotolle pyrkineet.
Lääkäri kutsui sisään klo 10,57. Potilas tuli lääkäristä 11,07. Tutkinta oli suoritettu ja sähköinen resetti oli apteekissa.
Olimme tarvinneet terveyspalveluja ja saimme niitä Kemiönkunnalta yhteensä n. 15 minuuttia. Palvelu oli erinomaista, potilas paranee hyvää vauhtia ja laskukin tuli 16,10 euroa.
Miksikö kirjoitin yllä olevan? Siksi, että kunnallinen terveyspalvelu pelaa siellä missä se pannaan pelaamaan vastuullisesti ilman tyhjiä kysymyksiä ja byrokratiaa.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Riäkkylässä tapahtuu

Muutaman viikon poissa olo kotimaisemista synnyttää kiinnostuksen naapurinkin asioihin. Tällä kertaa Rääkkylään. Siellähän on muutama vuosi oltu näyttämässä mallia koko Suomelle asioiden hoidossa, ei yksin Keski-Karjalaan.
Henkilö kohtaisesti en ole pitänyt Rääkkylän kunnan ratkaisuista. Tyhjästä kun ei voi nyhjästä enepää kuin muutkaan kunnat Keski-Karjalassa. Palveluilla on hintansa ja kukkarolla pohjansa. Addento ei tuo rahaa, vaan tuppaa viemään.
******
Nyt Rääkkylä näyttää ottavan 4 milj.euroa lainaa maksaakseen kertyneet sosiaali- ja terveyspalvelut tuottajalle. Että silleen.
Paljon ei talous korjaudu osakevippauksella taskusta toiseen. Malli on otettu ilmeisesti toiselta hyväkkäältä; Tohmajärveltä. Jos naamiointi riittää, niin sen vippaus antaa. Huonoa taloutta ja tuloja ei tipu vaikka osakkeet pistäisi kolmanteen taskuun. Kuluja syntyi osakejärjestelystä Tohmajärvellekin, mutta niistä ei ole huudeltu.
Senja Lappalaisen ehdottama talouden tasapainottamissuunnitelma ei valtuutetuille kelvannut. Pantiin äänin 17 - 3 pää pensaaseen. Minulle ainakin jäi näkyviin takkuinen takapuoli. Eli huono talous.
******
Rääkylästä valittiin kansanedustajaksi Kari Kulmala. Onnea siitä ja onnittelut Karille. Toivottavasti hän kestää kansanedustajana koko vaalikauden. Toisin kuin valtuuston jäsenenä Jouko Päivinen. Hän pyysi eroa kunnallisista luottamustehtävistä. Syyksi eronpyyntöönsä Päivinen ilmoitti epäluottamuksen kunnanvaltuuston- ja hallituksen puheenjohtajistoon. Äänin 15-5 valtuusto myönsi eron.
******
Kuntalain 38 § sen kolmas momentti sanoo: Luottamustoimesta voi erota pätevästä syystä......j.n.e. Eron myöntäessään Rääkkylän kunnanvaltuusto hyväksyi perusteena sen, että valtuutetun perustelut ovat oikeat. Eli puheenjohtajat ovat epäluotettavia. Eron pyytäjä ja eron myöntäjät näyttävät unohtavan äänestäjät. No, sehän on yleistä muuallakin, ei yksin Rääkkylässä.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Äidistä välittämistä tämäkin

Äitienpäivä juttuni kirjoitin jo huihai sitten. Nyt tulee muistelu eräästä äitienpäivästä.
Oli 70-luvun puoliväli. Olimme velipojan kanssa talkkareina Helsingissä viereisissä taloissa. Kaunis äitienpäivän aamu viritti ilmeisesti meidät molemmat muistamaan äitiämme nostaessamme lippuja salkoihin. Kello oli siinä seitsemän kieppeillä.
Siinä auringon paisteessa tuli kysyttyä, miten muistit äitiä. Tavalliset puhelin soitot olimme varautuneet tekemään, kunhan äiti herää Tohmajärvelle. Se tuntui vähältä. Kysäisin, mitähän jos lähdetään piipahtamaan äidin luona. Tähän velipoika, että mikä ettei.
Matkaa Helsingistä Tohmajärvelle oli sama silloin kuin nytkin. Edestakaisin n. 800 km. Reissuun oli käytettävissä aikaa ilta yhdeksään, jolloin liput oli laskettava. Kyllä se riittää kunhan ei kuhnailla.
Niinpä hyppäsimme Miniin ja matka kohti Tohmajärveä ja äitiä  alkoi.
Mahtoi olla äidille yllätys kun molemmat pojat tulivat yhtäaikaa. Yleensä tuurasimme toisiamme talonmiehen töissä, emmekä tavanneet edes "sukujuhlissa", elleivät olleet Helsingissä.
Kahvit siinä ehdittiin ja tärkeimmät kuulumiset vaihtaa, kun oli lähdettävä paluumatkalle.
Nyt jälkeen päin ajatellessa tulee mieleen oliko tuossa reissussa mitään järkeä. Äiti ja velipoika ovat jo majan majoilla. Heidän kanssaan ei tullut reissun merkityksestä keskusteltua.
Mielestäni reissu oli ehkä elämäni tärkein reissu näin jälkeenpäin ajateltuna.