Uskottavuus koetuksella
Julkisuuden henkilöstä saa kirjoittaa ja omistakin, jos pysyy Julkisen sanan neuvoston hyväksymissä raameissa. Ylen TV1 Ykkösaamussa esitteli Björn Wahlroos kirjaansa ja itseään. Hän muisteli myös ajankohtaa ja tapahtumia, joista myös minulla on muistikuvat. Mitään niihin lisäämättä tai pois jättämättä. Elettiin pahinta Taistolaisuuden aikaa. Juuri sitä, jolloin nuori Björn makaili kadulla kuin Olokapinalliset. Viime mainittujen liikennetukkojen nimestä en ole varma. Nykyisten mielenosoittajien toimintaa Wahlroos ei pitänyt viisaana ja omaansa ikään kuuluvana toimintana. Jokainen kadulla liikkuva tajuaa, että kysymyksessä on liikenne este, jonka nykyään korvaa betoniporsas. Tosin ilman melua.
Olen mediassa seurannut Wahlroosin puuhia aina hänen pankkiuransa alusta, jolloin hän huomasi asiakkaiden tuoman hiekkahaitan pankkisalien eteisten lattioihin. Olen nähnyt hänet rantautuvan monijalkaisella jahdillaan vierassatamaan ja kävelyä läheiseen apteekkiin. Nyt kuulin kun hän esitteli miten ilma ja pesi pitäisi yksityistää. Jokainen maksaisi sitten niiden käytöstä. Herra isä kun säikähdin. Minulla on soutuvene ihan vierasvenesataman vieressä. Pesin sitä samalla vedellä, jota Björnin moottorijahti käyttää kulkiessaan paikasta A paikkaan apteekki. Pesuveden hinta on helppo määrittää mutta miten veneeni jäljen kun sitä ei jää sulaan veteen.
Helsingissä 70-luvulla ei voinut olla törmäämättä taistolaisiin. Olen ollut kutsuttuna vieraana taistolaisten häissä. Kuunnellut siellä puheita ja taistelulauluja. Nauttinut hääruuista ja varsinkin juomista. Ja todennut, ettei taistolaisuus tartu, jos on työssä käyvä ja kansakoulun kohtuudella suorittanut. Päällimmäisenä tavoitteena hääpuheissakin oli tavoite sosialisoida maaomaisuus. Verrattiin kun ilma ja vesikin olivat yhteisiä. Ja nytkö jo Björn on kääntänyt kelkkansa. Ilma ja vesi pitäisi yksityistää tai alkuun ainakin säätiöitä. Maatahan hänellä tiettävästi jo onkin. Kun on riittävästi rahaa näyttää pääsevän esittelemään julkisesti ajatuksiaan. Uskottavuuden kanssa onkin jo toinen juttu ja luokka.
Se on kehonkieli johon osana kuuluu vieraskielisten ja monesti tuntemattomien sanojen käyttö. Tätä kieltä käytetään kun tahdotaan näyttää viisaammilta kuin ollaankaan. Kasvojen ilmeitä voi korostaa yksilöllisillä silmälaseilla joiden vahvuudella ei ole merkitystä. Opitun kehonkielen käytössä tärkeintä ovat kädet. Tämän keinon käytössä Björn Wahlroos nousee mestari luokkaan. Kädet käyvät koko ajan. Ylös, alas, eteen ja sivulle. Ja jokaisen liikkeen välissä kädet ristissä eteen. Sormet ristissä haetaan puheille merkitystä ristillisestä perinteestä. Mutta rajansa kaikella. Wahlroosin uskottavuus kohdallani romahti lopullisesti, kun hän kysyttäessä tehtaiden sijoittumisvaikeuksista Suomen sanoi syyksi energian kalleuden Eurooppaan verrattuna. Eikö hän maksa itse omaa sähkölaskuansa vai puhuu muuten mitä sattuu. Vahingossa tai tarkoituksella.
Ammatin valinta ei ole osunut oikeaan jos on hätäinen. Tai yksioikoinen ja julkisuushakuinen. Mieleen tulee Antti Kurvinen ja hänen harkitsemattomat ulostulonsa toimialansa tiedotuksessa. Hän korostaa olevansa vastuuministeri. Käytännössä hän on toimialaministeri. Varsinainen vastuuministeri on pääministeri ja hänen estyneenä ollessaan hänen varahenkilönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti