Aamujunalle herättiin jo kohta viiden jälkeen. Koulu oli Joensuussa ja juna lähti viisyli kuuden. Kymmenvuotisena oli ponnistus jo junalle meno kävellen. Ensin kävin hakemassa Vallinojan Velin ja sitten Jaatisen Kössin.
Aseman rinteessä oleva ruumisarkkutehdas pelotti varsinkin yksin kulkiessa. KantturaLassin pelloilta keväällä kuultavat kuovin äänet antoivat myönteistä tulevasta päivästä. Samoin hevospuomissa kauraa ja heinää rouskuttavat hevoset. Isännät tulivat Kiteeltä asti hevosella junalle. Paikalliset jättivät monesti hevosensa loimitettuna siksi aikaa kun Joensuussa piipahtivat. Puolitoista tuntia sinne ja saman verran aikaa illalla takasin.
Keväällä sain junalle tulla äidin polkupyörällä. Pyörä piilotettiin Mölsän kaupan varastorakennuksen taakse. Oli parempi piilo kuin pusikot.
Asemalaiturit olivat monesti täynnä tavaraa. Osuuskauppojen varastot sijaitsivat asemalla. Vieläpä muistan laiturilla olleen maitotonkkia Joensuun meijerille menossa.
Odotushuoneessa ukot olivat laittaneet tulet pönttöuuniin. Tupakka savusi ja juttuja me pojat kuunneltiin tarkkaan. Ja huomioitiin sekin kun Kutsun ukko osti matkalipun sanomalla luukusta asemapäällikölle. "Piletti kaapunkiin sinne ja tänne." Ilman lisäkyselyitä hän sai lipun Joensuuhun ja takaisin.
Pimeetä oli talvisin koko matkan ajan. Ihmettelin miten seisakkeilta matkustajat pääsivät junaan. Ei ollut heijastimia, ei valoja. Sain kuulla, että he heittelevät tulitikkuja merkiksi junankuljettajalle.
Tohmajärven asemalla on kulttuuria. Saatte yhden kesäteatterin verran junaan ja siihen liittyvää esitettäksi oikeassa ympäristössä. Pankaa Pesoset toimeksi.
Aseman rinteessä oleva ruumisarkkutehdas pelotti varsinkin yksin kulkiessa. KantturaLassin pelloilta keväällä kuultavat kuovin äänet antoivat myönteistä tulevasta päivästä. Samoin hevospuomissa kauraa ja heinää rouskuttavat hevoset. Isännät tulivat Kiteeltä asti hevosella junalle. Paikalliset jättivät monesti hevosensa loimitettuna siksi aikaa kun Joensuussa piipahtivat. Puolitoista tuntia sinne ja saman verran aikaa illalla takasin.
Keväällä sain junalle tulla äidin polkupyörällä. Pyörä piilotettiin Mölsän kaupan varastorakennuksen taakse. Oli parempi piilo kuin pusikot.
Asemalaiturit olivat monesti täynnä tavaraa. Osuuskauppojen varastot sijaitsivat asemalla. Vieläpä muistan laiturilla olleen maitotonkkia Joensuun meijerille menossa.
Odotushuoneessa ukot olivat laittaneet tulet pönttöuuniin. Tupakka savusi ja juttuja me pojat kuunneltiin tarkkaan. Ja huomioitiin sekin kun Kutsun ukko osti matkalipun sanomalla luukusta asemapäällikölle. "Piletti kaapunkiin sinne ja tänne." Ilman lisäkyselyitä hän sai lipun Joensuuhun ja takaisin.
Pimeetä oli talvisin koko matkan ajan. Ihmettelin miten seisakkeilta matkustajat pääsivät junaan. Ei ollut heijastimia, ei valoja. Sain kuulla, että he heittelevät tulitikkuja merkiksi junankuljettajalle.
Tohmajärven asemalla on kulttuuria. Saatte yhden kesäteatterin verran junaan ja siihen liittyvää esitettäksi oikeassa ympäristössä. Pankaa Pesoset toimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti