TEUVO JA PAPERITAIVAS

Luin Aila mummon blogin ja innostuin menemään katsomaan kesäteatterin näytöstä otsikon näytelmästä. Aila mummon arviot eivät olleet kovin innostavia. Minuun näyttää purevan enemmän kritiikki kuin teatterilaisten oma kehu, jota olen myös lukenut näytelmästä. Kaveriksi katsomoon tuli tohmajärveläinen laulun osaaja.
*****
Jotenkin näytelmästä jäi jotenkin vaisu tunnelma. Tuntui, etteivät näyttelijät uskoneet omaan osaamiseensa. Oltiin tunnelmissa; anteeksi, että esiinnyn. Laulusta tai sen osaamisesta en sano mitään. Olen sillä alalla erittäin osaamaton. Kaverilla olisi laulujenkin puolesta jotain sanomista, mutta tämähän on minun blogi, enkä ole mielelläni toisen äänitorvi.
*****
Jos näytelmän rooliluettelossa yli kolmekymmentä nimeä ja muu esitykseen tarvittavat ihmiset päälle, niin riittävästi kesätestteriporukalle on jo siinäkin tehtävää. Harrasteena teatteritoimintaan tulo on hyvä asia, mutta onko perustetta kaikkia ympätä samaan näytelmään. Siinä innostus voi sammua, kun roori on onnettoman pieni.
*****
Näytelmän valinta kesäteateriin esitettävksi oli rohkea valinta. Se oli alkuaan vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan pureutuva. Huumorin tuominen tällaisia asioita sisältävään näytelmään on ogelmallista. Se syö näytelmän alkuperäistä teemaa. Eikä pure huumorinkaan puolella. Valitettavasti ei ainakaan nyt Tohmajärvellä. Puheet, että itku ja nauru ovat lähellä toisiaan on totta, mutta äärimmäisen vaikeaa saada toimimaan kesäteatterissa, jossa yleisö on tottunut nauramaan kansankomedioille.
******
En arvostele kiittäen enkä moittien roolisuorituksia tai ohjausta. Olen harrastelija kirjoittaja, enkä omaa sellaista tietotaitoa, joka oikeuttaisi minut arvioimaan toisten työtä, joka perustuu harrastukseen kuten omakin kirjoitukseni. Sanomattakin on selvää, että rooleissa toinen voi olla parempi toista. Niinpä Teuvon paperitaivaassakin. Itse kritiikkiä on syytä harrastaa, kun viimeinen esitys on esitetty. Jotta kritiikki olisi monipuolista, kiitosta ja vaikka vähän arvostelevaakin, olisi hyvä palaveriin pyytää jokin teatteria harrastava ulkopuolinen ihminnen.
*****
Ja lopuksi Aili mummolle terveisiä. Kirjoituksesi oli rohkea. Joka sinällään on poikkeuksellista Tohmajärvellä. Terve kritiikki on aina paikallaan. Se on askel eteen päin. Ei taakse niinkuin Tohmajärvellä tavallisesti nähdään. Siitä kiitokseni Ailille. Sait minutkin kampeamaan katsomoon.
Sitä vastoin kuin sinä minä en nähnyt näytelmässä politiikkaa. Vielä vähemmän puoluepolitiikkaa. Yhteiskuntapolitiikkaa siinä oli, mutta kuten yleensä Tohmajärvellä sinäkin näit sen puoluepoliittisena. Blogissaan Aili mummo kirjoitti näytelmän valitun poliittisilla perusteilla. Ehkä yhteiskuntapoliittisilla, mutta tuskin puoluepoliittisilla perusteilla. Nämä kaksi on syytä erottaa toisistaan, myös sillä yhteiskuntasektorilla, jota uskon Aili mummon edustavan kiitettävästi.
Viime mainittuun ajatukseen tulin, kun Aili mummo kirjoitti blogiinsa, että vasemmistolaisuus meni muodista vuosikymmeniä sitten. Olen jyrkästi toista mieltä. Ja samalla toivon, ettei keskustalaisuus kuolisi tai kokoomuskaan häviäisi puoluekartalta. Näillä kaikilla on suomalaisuus rakennettu, eikä parempaa ennen kaksipuoluejärjestelmää ole näköpiirissä.
Hyvä teatteriväki. Uutta putkeen.