perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kirjoitus julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 27.3.14.


Tohman  terveiset

Tohmajärvellä eletään suvanto vaihetta. Kunnallisella tasolla ei ole nähtävissä mitään merkittäviä avauksia. Odotetaan mitä valmista valtiovallalla on tarjolla sote- ja kuntarakenne asiaan.

Keskusta, joka viimeiset 10 vuotta  yksin, yhden tai kahden äänen enemmistön turvin valtuustossa, on  johtanut kuntaa  kunnanjohtajan ohjauksessa, näyttää vetävän henkeä. On turha kuitenkin luulla, että puhti olisi keskustalta mihinkään hävinnyt. Sanoisin tyyntä  myrskyn edellä.

Tulevat EU-vaalit eivät herätä täkäläisissä puoluepolitiikoissa intohimoja. Enpä ole huomannut demari ehdokkaittenkaan vierailuja paikkakunnalla. Puuttuuko heiltä kiinnostus vai paikallisilta kutsut?

Ei sitä niin EU:hun päästä, jotta näkymättömissä ollaan. Miten minä tässä ääniksi voisin muuttua. Törötörö.

*****

Koplaus sanalla on ikävä merkitys vanhastaan. Viittaa kähmintään. Tai harhautukseen, jolla pyritään toisenlaiseen lopputulokseen kuin mitä puhutaan. Kysymys koplauksista politiikassa liittyy useimmiten valtaan tai sen jakoon. Vai pitäisikö sanoa vallan jakamattomuuteen.

Viimeisin koplaus, joka on mielessäni ja johti huonoon lopputulokseen, tulee keskustapuolueen taholta. Koplausta markkinoi silloinen pääministeri Mari Kiviniemi. Hänhän markkinoi itseään puoluejohtajana, joka puolueen voittaessa tekisi hänestä automaattisesti edelleen pääministerin. Se sillä kertaa epäonnistui.

Puoluejohtajan aseman kiinnittäminen ministerin pestiin, vieläpä pääministeriyteen saakka, voi olla onnistunut, mutta yhtä hyvin se voi olla epäonnistunut puolueen kannalta.

Nyt kun edessä on SDP:n puheenjohtajan valinta, tuntuu viisaimmalta, ettei valintaan liitettäisi koplauksia muista tehtävistä. Demokratian henkeen kuuluu vallanjako paremmin kuin sen keskittäminen yksiin käsiin tai pienelle porukalle.

*****

Edellisen jatkoksi sopii muutama sana listavaaleista. Asian nosti taannoin esiin eduskunnassa SDP:n Johanna Ojala-Niemelä. Hän perusteli listavaaleja sillä, että ne nostaisivat äänestysaktiivisuutta.

Äänestys aktiivisuutta tai sen puutetta voi perustella millä asialla hyvänsä. Listavaalien en usko äänestäjien aktiivisuutta vaaleja kohtaan lisäävän.  Pikemminkin päin vastoin. Sehän veisi äänestäjää kauemmaksi ehdokkaasta. Tai pahimmassa tapauksessa veisi äänestäjän inhokin eduskuntaan, vaikka oikeasta puolueesta olisikin.

Listavaalien henki toteutuu puolueiden valitessa ehdokkaita vaaleihin ja viimeistään silloin kun valituille valitaan edustus- ja valiokuntapaikkoja.

Listavaalien huono puoli korostui minusta vanhassa Neuvostoliitossa ja näyttää menestyvän edelleen Pohjois-Koreassa.  Kuka tämmöistä enää meille tahtoo?

*****

Hoidetaanko vanhuksia "laitoksissa" vai kotona? Onko hoitopaikka asumispalvelua vai tehostettu asumispalvelua? Asiaa hoitavat ovat ottaneet pääasiakseen lopettaa "laitospaikat" Suomesta. Se miten siitä edetään, ei näytä olevan selkoa. Vaikka ei tiedetä, ei alistuta kysymään mitä mieltä vanhukset ovat omasta hoidostaan.

Tässä vanhuksen mielipiteitä. Laitospaikkoja ei tarvitse lopettaa. Ne loppuvat itsestään. Yksikään vanhus ei laitokseen pyri, jos pystyy ja saa elää laitoksen ulkopuolella.

Vanhus  tarvitsee hoitopaikan silloin kun asuminen ja hoito ei enää ole mahdollinen omassa asunnossa. Olkoon se hoitopaikka nimeltään vaikka laitos.

Vanhusten hoidon merkittävin muutos on tapahtunut yhteiskunnallisessa muutoksessa. Kylät ovat autioituneet, palvelut ja liikenneyhteydet ovat loppuneet. Kylän muutamassa talossa maataloutta harjoitetaan teollisessa muodossa. Vanhuksille ei ole varattuna entisaikojen tilaa olla ja toimia yhteisössä.

Vanhukset ovat muuttaneet taajamiin. Asiat ovat sielläkin vaikeutuneet, kun puoliso on kuollut. Tilalle on tullut yksinäisyys.

Kerran tai kaksi kertaa päivässä käyvä sairaan- tai kotihoitaja ei yksinäisyyttä poista. Eikä takaa hyvää hoivaakaan. Vaihtoehtona tällöin on edessä "laitoshoito".

Vanhusten hoito ei ole hoitopaikan nimestä kiinni. Eikä rahasta. Tätä tietoa omaksuessanne, rakkaat sosiaalitädit ja sedät, hoitakaa vanhuksilta ensin pois yksinäisyys. Se siirtää laitospaikan tarvetta tuota tuonnemmaksi.

                                                                                    Veijo Tuunanen

Ei kommentteja: