maanantai 18. maaliskuuta 2013

Mailma ei ole muuttunut, vaan Sirpan mielipoiteet

Hämmästyksellä olen lukenut pari viimeisintä Sirpa Suomalaisen kolumnia Karjalaisesta. Hänhän on muuttanut mielipiteensä 180 astetta vuoden takaisista. 
Kesälahden kuntaliitoksen valmistelussa ja uutisoinnissa Karjalaisessa  (26.11.11) jutussaan "Sahataan sitä oksaa, jolla istutaa", Sirpa Suomalainen asettui kuntaliitosasiassa Kiteen vaihtoehdon puolelle. Savonlinnan vaihtoehdon puolestapuhujia hän "pojitteli ja nimesi heidät pieneksi ärhäkäksi joukoksi".
Nyt Sirpa näyttää muuttaneen mielipidettään Kiteen erinomaisuudesta. Että sillä lailla.
Pidin Sirpa Suomalaien silloista kirjoitusta  kuntademokradiaa loukkaavana. Kirjoitin siihen vastineen Karjalaisen yleisön osastoon, joka muistaakseni korjauksen jälkeen julkaistiin.
Vastineeni puolestaan sai Kesälahden toisen vahvan naisen Leila Luukkaisen opastamaan allekirjoittanutta kirjoittamisessa. Leila kirjoitti otsikolla "Tuunasen peili hukassa."
Kyseistä juttua ei ole minulla tallessa. Lunta siinä tuli tupaan tältä nykyiseltä "Moskovan kirjeenvaihtajalta." Hän näyttää menettäneen kiinostuksensa Keski-Karjalan asioihin siirryttyään Venäjälle. Pikku juttujahan nämä ovatkin etäältä katsoessa.
Takin käännösten kunniaksi liitän yhden kannanottoni Leidien kylvetyksen kunniaksi otsikolla "Kalikka kalahtaa."
Niin ne naistenkin, ainakin Sirpa Suomalaisen mielipide näyttää muuttuneen. Kiteekin maistuu kirpakalta. 

Kalikka kalahtaa
On vaikea ymmärtää Leila Luukkaisen kiinnostusta henkilöäni kohtaan Suora linja kirjoituksessaan ”Tuunasen peili hukassa”.
Asia sisällöltään se ei juuri kosketellut kirjoitustani ”Väheksyykö toimittaja kuntademokratiaa”, jonka olisi luullut olevan keskeistä kirjoitusaiheeksi. Kirjoittaessaan kahdeksan kappaleiseen juttuunsa nimeni kahdeksan kertaa, joko opetusmielessä tai osoittakseen olevani väärässä, Luukkainen poistaa alkuperäisen aiheen keskustelusta.
Vaikuttaako Leila Luukkaisen kirjoitusmotiiviin se, että hän on ollut Keski-Karjalan asioihin keskeinen vaikuttaja olemalla aikaisemmin Kesälahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Seutuvaltuuston puheenjohtaja? Vai se, että Sirpa Suomalainen ja Leila Luukkainen asuvat molemmat Kesälahdella?
Kesälahden talous horjuu. Helli-liikelaitos, jonka perustamisessa Seutuvaltuuston puheenjohtajana Leila Luukkainen oli avainhenkilö, elää loppunsa aikoja.
On totta, että niin Seutuvaltuuston tarpeellisuuteen kuin sen toimintaankin olen ollut kriitinen. Arvioni on ollut oikeassa siinä mielessä, että Seutuvaltuuston toiminta on uinahtanut. Se todettiin myös Karjalaisessa.
Kritiikkiä olen osoittanut erityisesti Helli-liikelaitosta kohtaan jo sen perustamis vaiheessa. Sittemmin myös Hellin toiminnan aikana. Tähän minulla on ollut näköala paikka yhtenä Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä.
Olen kirjoittanut myös Keski-Karjalan kuntien yhteistyöstä ja jopa mahdollisista kuntaliitoksista. En koskaan niin, että pitäisin jotain kuntaliitosvaihtoehtoa toista parempana. Niistä päättävät yksin kunnanvaltuutetut. Myös Kesälahdella. Tätä korostin ja korostan myös tässä kirjoituksessani.
Peiliin ja myös peruutuspeiliin katsoen olen blogiini ja lehtiin kirjoittanut ”uupumatta” noin 1000 kirjoitusta.
Lopuksi. Olen mielipidekirjoittaja. Teen kirjoitukseni omasta näkemyksestäni käsin. Niihin voi yhtyä tai olla yhtymättä. Erityisesti blogini on antanut kirjoitus mahdollisuuden esittää mielipiteeni vapaasti.
Noudatan Journalistin ohjeita vuodelta 2011 sen kaikilta 7:ltä ammatillistä asemaa koskevalta kohdalta. Vaikka olen vain mielipidekirjoittaja.
Ohjeiden kohta neljä kuuluu: ”Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus, eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.”
Journalisti en ole. Ymmärtääkseni journalistin titteliä ovat oikeutettuja käyttämään toimittajat, jotka kirjoittavat ammatikseen. Juuri heiltä pitää vaatia erityisesti korkeaa ammattietiikkaa.

Veijo Tuunanen
 

Ei kommentteja: