Kesälahden kuntaliitoksen valmistelussa ja uutisoinnissa Karjalaisessa (26.11.11) jutussaan "Sahataan sitä oksaa, jolla istutaa", Sirpa Suomalainen asettui kuntaliitosasiassa Kiteen vaihtoehdon puolelle. Savonlinnan vaihtoehdon puolestapuhujia hän "pojitteli ja nimesi heidät pieneksi ärhäkäksi joukoksi".
Nyt Sirpa näyttää muuttaneen mielipidettään Kiteen erinomaisuudesta. Että sillä lailla.
Pidin Sirpa Suomalaien silloista kirjoitusta kuntademokradiaa loukkaavana. Kirjoitin siihen vastineen Karjalaisen yleisön osastoon, joka muistaakseni korjauksen jälkeen julkaistiin.
Vastineeni puolestaan sai Kesälahden toisen vahvan naisen Leila Luukkaisen opastamaan allekirjoittanutta kirjoittamisessa. Leila kirjoitti otsikolla "Tuunasen peili hukassa."
Kyseistä juttua ei ole minulla tallessa. Lunta siinä tuli tupaan tältä nykyiseltä "Moskovan kirjeenvaihtajalta." Hän näyttää menettäneen kiinostuksensa Keski-Karjalan asioihin siirryttyään Venäjälle. Pikku juttujahan nämä ovatkin etäältä katsoessa.
Takin käännösten kunniaksi liitän yhden kannanottoni Leidien kylvetyksen kunniaksi otsikolla "Kalikka kalahtaa."
Niin ne naistenkin, ainakin Sirpa Suomalaisen mielipide näyttää muuttuneen. Kiteekin maistuu kirpakalta.
Kalikka kalahtaa
On vaikea ymmärtää
Leila Luukkaisen kiinnostusta henkilöäni kohtaan Suora linja
kirjoituksessaan ”Tuunasen peili hukassa”.
Asia sisällöltään se
ei juuri kosketellut kirjoitustani ”Väheksyykö toimittaja
kuntademokratiaa”, jonka olisi luullut olevan keskeistä
kirjoitusaiheeksi. Kirjoittaessaan kahdeksan kappaleiseen juttuunsa
nimeni kahdeksan kertaa, joko opetusmielessä tai osoittakseen
olevani väärässä, Luukkainen poistaa alkuperäisen aiheen
keskustelusta.
Vaikuttaako Leila
Luukkaisen kirjoitusmotiiviin se, että hän on ollut Keski-Karjalan
asioihin keskeinen vaikuttaja olemalla aikaisemmin Kesälahden
kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Seutuvaltuuston puheenjohtaja? Vai
se, että Sirpa Suomalainen ja Leila Luukkainen asuvat molemmat
Kesälahdella?
Kesälahden talous horjuu.
Helli-liikelaitos, jonka perustamisessa Seutuvaltuuston
puheenjohtajana Leila Luukkainen oli avainhenkilö, elää loppunsa
aikoja.
On totta, että niin
Seutuvaltuuston tarpeellisuuteen kuin sen toimintaankin olen ollut
kriitinen. Arvioni on ollut oikeassa siinä mielessä, että
Seutuvaltuuston toiminta on uinahtanut. Se todettiin myös
Karjalaisessa.
Kritiikkiä olen
osoittanut erityisesti Helli-liikelaitosta kohtaan jo sen perustamis
vaiheessa. Sittemmin myös Hellin toiminnan aikana. Tähän minulla
on ollut näköala paikka yhtenä Keski-Karjalan sosiaali- ja
terveyslautakunnan jäsenenä.
Olen kirjoittanut myös
Keski-Karjalan kuntien yhteistyöstä ja jopa mahdollisista
kuntaliitoksista. En koskaan niin, että pitäisin jotain
kuntaliitosvaihtoehtoa toista parempana. Niistä päättävät yksin
kunnanvaltuutetut. Myös Kesälahdella. Tätä korostin ja korostan
myös tässä kirjoituksessani.
Peiliin ja myös
peruutuspeiliin katsoen olen blogiini ja lehtiin kirjoittanut
”uupumatta” noin 1000 kirjoitusta.
Lopuksi. Olen
mielipidekirjoittaja. Teen kirjoitukseni omasta näkemyksestäni
käsin. Niihin voi yhtyä tai olla yhtymättä. Erityisesti blogini
on antanut kirjoitus mahdollisuuden esittää mielipiteeni vapaasti.
Noudatan Journalistin
ohjeita vuodelta 2011 sen kaikilta 7:ltä ammatillistä asemaa
koskevalta kohdalta. Vaikka olen vain mielipidekirjoittaja.
Ohjeiden kohta neljä
kuuluu: ”Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen
ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen
hyötymisen mahdollisuus, eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka
voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.”
Journalisti en ole.
Ymmärtääkseni journalistin titteliä ovat oikeutettuja käyttämään
toimittajat, jotka kirjoittavat ammatikseen. Juuri heiltä pitää
vaatia erityisesti korkeaa ammattietiikkaa.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti