Syksy saa.....

.....ja ison talon isännät. Näin ennen laulettiin, kun härskejä haluttiin olla. Nyt tällaisia sanoja tuskin kuule. Nyt v-alkuinen sopii tavalliseen puheeseenkin. Ja blogeihin. Jätän v:n vielä tuota tuonnemmmaksi.
Joku on pitkästä aikaa kysynyt, miksi en kirjoita näitä juttuja paperilehtiin. Kirjoitanhan minä sikäli kun julkaisevat. Tähän on vielä lisättävä, että olen sen verran ylpeä jutuistani, etten suostu mitään kiertoartikkeleita kirjoittamaan. Kyllä jutun pitää olla alkuperäinen, jos sen julkisuuteen laittaa.
+++++
Metsätyötkin odottavat tekijäänsä. Pitäisi raivaussahan kanssa lähteä taimikkoja raivaamaan. Ensin odotin, että itikat lähtevät. Sitten, että heinät menevät kasaan. Kaikki on nyt kohdallaan, mutta tässä vaan istun ja selittelen.
Majavat tukkivat joka syksy ojat. Niin nytkin. Naapuri soittelee lähtemään pesänpurkutalkoisiin. Lonkka lonksaa ja selässäkin tuntuu jäykkyyttä. No, kyllä minä tästä. Kohta.
+++++
Onhan minulla perillisiä Helsingissä. Ensimmäistä polvea ei näy paljon metsänhoito "huvittavan". Toinen polvi on osoittautunut aktiivisemmaksi. Ovat olleet mukana istutuksissa ja heinän polennassa.
Olen jälkipolvea kehoittanut menemään metsänhoitokurssille. Niitä on Helsingin seudullakin kiitettävästi. Toinen lupaili, toinen sanoi, ettei metsänhoitoon muuta tarvita kuin kirves ja saha. Oliko ilmaus huumoria? En tiedä.
+++++
Omalta kohdalta voin sanoa raivaussahan kanssa työskentelemisen olevan terapeuttista ja palkitsevaa. Taloudellisestikin ajateltuna.
Työssä heti näkee tuloksen, kun taakseen katsoo. Se taas kiihottaa jatkamaan, kunnes on kohta ajanut itsensä lopuun. Hädin tuskin kotiin jaksaa.
Ilman metsänhoitokurssia, en apuhenkilöitä taimikoilleni laske. Parikymmentä vuotta sitten Helsingin lomalaiset auttoivat navetan takana olevaa "ryteikön" raivauksessa. Itse en ollut paikalla. Siinä meni kolmen vuoden ikäinen istutettu koivuntaimikko.
Niin, metsään tässä pitäisi lähteä. No, ei vielä tänään. Tänään on Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous.