Uskottavuus puntarissa

Minulle on muutaman kerran sanottu, etten ole uskottava kun kirjoitan niin paljon. Kysymyksessä ovat tietenkin Hellin asiat.
On totta, että muutama juttu on Hellistä tullut kirjoitettua. Nimenomaan tähän blogiin. On sanottu minun toistavan yhtä ja samaa. Mitä,sitä en tiedä. Ilmeisesti sanoja ei ole kanssani asioista samaa mieltä.
Blogiin joudun kirjoittamaan koska kirjoittamistani mielipiteistä ei paperilehdissä tykätä. En tykkäisi minäkään, jos omistaisin lehden. Jokaisella lehdellä on muuten omistajansa. Jos juttuni joutuu kilpailemaan esimerkiksi Hellin ilmoituksen kanssa, niin tiedän, että juttuni joutuu alta aikayksikön roskakoriin.
Myönnän myös, että vastavirtaan soutaja joutuu kiskomaan airoja eteenpäin pyrkiessä taajemmin, kuin myötävirtaan laskettelijat. Airot toistavat liikettään. Niin joudun toistamaan minäkin, jos haluan päästä päämäärääni.
Otetaan toistamisesta hyvä esimerkki. Se on pappi ja raamattu. Vähän uutta siltä rintamalta on tullut pariintuhanteen vuoteen. Asia säilyy ja pysyy toistosta huolimatta ennallaan.
En vertaa toimintaani uskon asioihin. En pappiin, enkä raamattuun. Kirjoitan maallisista tavallista ihmistä koskettelevista asioista. Pysyn tosiasioissa, vaikka kysymyksessä olisi Helli.
********
Helli-liikelaitoksesta lienen kirjoittanut rapiat puolentuhatta juttua. Kirjoitukseni ovat pääasissa käsitelleet Hellin syntyä, hallintoa ja viime aikoina myös johtohenkilöitä. Käytännön työn suorittajat ovat tehneet sen mikä heiltä kohtuudella voi edellyttää.
Olen siis toistanut yhtä ja samaa, jota ei olisi saanut tehdä. Kuitenkin vasta nyt kuntalaiset ovat huomanneet mistä oikeastaan on kysymys. Kuntalaiset kysyvät mielenosoituksilla palvelujensa perään.
Luulen, että tulevaisuudessa en tarvitse toistaa yhtä ja samaa. Kuntalaiset ovat ottaneet asiansa haltuunsa. Omalta puoleltani voin todeta, ettei toisto minunkaan puolelta ole mennyt hukkaan. Kiitos toistoista kuuluu lukijoilleni. He ovat jaksaneet lukea kiitettävästi jankutustani.