Viikko meni pyöriessä Etelä-Suomessa. Mitään uutta en juuri siellä havainnut sitten edellisen reissun tapahtuneen. Vettä satoi ja tuuli niin kuin on näyttänyt tapahtuneen täälläkin.
Yöni vietin Taalintehtaalla. Se on paikka, jonne osa vanhan Värtsilän työläisistä evakoitiin sodan jaloista. Tehdas toimii edelleen ja nyt ilmeisesti jo toisen tai kolmannen polven evakoiden toimesta. Tekevät harkkovaluista lankaa, joka pääasiassa viedään laivoilla käyttäjämaihinsa.
Ei meikäläinen langan tekoa ollut katsomassa. Olin sukujuhlissa. Neljäviisikymmentä vierasta oli paikalla. Paikallisia ja muutama täältä kauempaakin.
Taalintehdas ruotsiksi kai Dahlbruk on ruotsinkielistä seutua, mutta vanhat värtsiläläiset ovat tunkeneet mietä ja sietä sen verran sekaan, että kun suomeksi kiroaa, niin kyllä se tehoaa.
Hyvin sopuisaa väkeä paremminkin kuin kielirajoja noudattavia intoilijoita.
Juttelin kuntaliitoksista heidän kanssaan. Kuinkas muuten. Kemiön seudulla kolme Ruotsin kielistä kuntaa ovat päättäneet liittyä yhteen. En niiden nimiä edes osaa kirjoittaa ovat sen verran venskeä. Meren rannan saaristokuntia kaikki. Uudeksi nimeksi ilman kiistoja tulee Kemiiön saari. Suomen kielellä. Se siitä täällä puhuttavasta kieliriidasta ruotsalaisten kanssa.
Salon seudulla kymmenen kuntaa liittyvät niin ikään yhteen. Sopii käydä katselemassa millaista seutua ja miten siellä eletään.
Sitten toiseen asiaan, joka kyrsii. Digidigi vaan.
Meikäläisellä on viisi telkkaria. Jotta ei tuntuisi kehulta niin en sano minkä kokoisia ja kuinka vanhoja vehkeitä ovat.
Joka tapauksessa telkkua olen saanut katsella ja hyvin on kuvat kulkeneet. Niin niillä vanhemmilla. Tämä viimeisin digidigi huilailee vähän väliä ja katkoo sanoja kuin isä ukko eläessään. Pahalta tuntuu kun kuuluttajalta häviää kesken sanan osa etuhampaista.
Jos kuvat eivät elokuun loppuun parane, niin on pantava pystyyn kansan liike. Viedään telkut eduskunnan portaille. Sieltä se digidigi itu on lähtenyt liikkeelle, kun joku inssinretku on keksinyt leventää omaa leikäänsä kansan kustannuksella.
Soneralle kiitokset siitä, ettei mummot mökeiltään soittele ambulansseja ja kauppalistojaan.
Nostakaa nyt niitä linjamaksuja sen verran, että mummot tokenevat soittoinnostaan.
Terveisiä eduskuntaan. Tällaista on vanhuspalvelu silloin kun se lähtee kustannusvastaavuudesta.
Miten se Irvin lauloi? Haistakaatte pasta te valtiovalta. Jne.
maanantai 30. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti