Kirje korvesta 2

Lupasin esitellä itseni.

Olen elämänkokemusta ja nyt myös jo kansalaisluottamusta nauttiva ikäisekseni vitaalinen ihminen. En ole homeopaatti enkä selipaatti, vaan leski. Tykkään tuunata itsekseni ja katselen mielelläni kuvia.

Viime vuodet olen harrastanut vuoroviljelyä. EU:n kiusaksi. Joka toinen vuosi olen kylvänyt ja joka toinen vuosi niittänyt.

Ennen vanhaan harrastin sivutöinä pienimuotoista kotiteollisuutta. Ei se täällä onnistunut. Poliisit särkivät tehtaan.

Vaimon kuoltua piti hävittää karja. Kuka lehmiä hoitaisi, kun minä teen vain tupatöitä. Varsinkin talvisin. Vaimon eläessäkin lämmitin tuvan uunia.

Vaimon hautajaiset olivat komeat. Ruokapidot. Oli hyvä hernerokka. Muistopuheissa surkuttelivat minua. Turhaan. Kyllä minä kotiin haudalta selvisin.

Terveys on kondiksessa. Hammaslääkärissä en ole käynyt kuin yhden kerran. Silloin poistivat viimeisen hampaan.

Harvoin olen tarvinnut ihmislääkäriäkään. Viimeksi kun kävin, lääkäri määräsi vaatteet pesulaan ja minut täisaunaan.

Kylän juhliin olen osallistunut aina silloin kun eivät ole pois käskeneet. Häissä käyn mielelläni. Hautajaisista ei ole väliä. Niissä pappi häärii pääpäsmärinä. En tykkää pelottelusta.

Sukupuolisesti olen vielä kiinnostunut asiasta. Varsinkin naisista. Naisen pitää olla kuitenkin nuori. Mieluummin alle seitsemän kymmenen.

Metsää meikäläisellä on melkoisesti. Naapurit sanovatkin, että meikäläisellä humisee kahdessa paikassa. Hongikossa ja korvien välissä.

Olen hyvä kirjoittaja. Jo silloin kun vessan seiniin kirjoiteltiin. Myös piirrokset onnistuivat. Kirkkoveneeseenkin piirsin satiaisen perämieheksi. Opettaja hymyili ennen kuin antoi korville.

Ukki ja isä kirjoittelivat aikanaan paljon. Vekseleitä.

Niin, että tässä lyhyt esittely itsestäni. Kirjoitan toiste lisää. Seuraavan kerran haukun naapurit ja jonkun julkun.