Kirje korvesta 1.

Arvoisa palstanpitäjä. Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa. Ehkä myös viimeistä, jos ei vastausta tule.
Kirjoitin minä presidentillekin. Alavirta vai mikä lie vienyt kirjeeni. Vastausta ei ole tullut. Täällä meidän nurkilla on vaikea saada kotiapua. Semmoista nykyaikaista. Kunta tuputtaa omia hoitsujaan. En minä niistä persjaloista. Vanhojakin ovat. Nelikymppisiä.
Lehdissä, ainakin kuvien perusteella, näytetään esiteltävän nuorempaa porukkaa. Ajattelin, jos joku niistä rintavista, tulisi meikäläistä avittamaan kotitöissä. Olin vahingossa kirjoittaa; kotiöissä. Tarkennan, etten toivo kotiavuksi hiilellä töhrittyä tai neulatyynyä. Ovat epähygieenisiäkin. Laihoja on visuaalisesti vaikea asettaa meikäläisen maisemaan.
Aikaisemmilla lehti-ilmoituksilla en ole saanut kotiapua. Vaikka tositarpeeseen olen pyytänyt. Kahdella palstalla ja rippikuvalla. Nykykuvat vanhentaa. Ajattelin, jos teidän blogissa meikäläinen saisi palstatilaa. Tulisin miellyttävällä tavalla julkuksi. Olin vahingossa kirjoittaa; mulkuksi.
Julkisuuden henkilöt näyttävät pärjäävän hyvin elämässään. Ilman rahaakin. Minulta fyrkkaa ei puutu. Sen takia en pyri palstalle. Olin vahingossa kirjoittaa; paskalle. Sopisin mielestäni hyvin palstallenne. Haastateltavaksi tai komromistiksi. Eikös ne toimittajat ole ammattinimeltään semmoisia.
Ruma saatan olla, mutta uskoisin, että hyvä kirjoittaja. Naamastahan näkee vain elämän kokemuksen. Osaan haukkua tuttavat ja tuntemattomat. Aiheetta. Taka-ajatuksena minullakin on kuitenkin saada nuori muija.
Nyt loppui paperi ja sopivasti kynästä lyijy. Seuraavassa kirjeessä esittelen tarkemmin itseni. Samalla haukun näytteeksi naapurin.

PS. Ohessa valokuvani. Olen kesäpäivän kilossa synnyinkotini rappusilla.