On tuhat syytä perustaa blogi. Kohdallani kuitenkin ainoaksi syyksi nousee kirjoittamisen pakko. Näihin päiviin olen kirjoittanut pakinoita lehtiin. Neljänkymmenen vuoden aikana lienee pakinoitani julkaistu muutama tuhat.
Vasta nyt on käynyt selväksi, että juttuni ovat tulleet epäasiallisiksi. Ei lukijoiden mielipiteissä, vaan päätoimittajien näkökannalta katsoen.
Syykin minulle on selvästi tuotu esiin. Pakinani ovat kuulema tulleet poliittisiksi. Lehden kannalta katsoen. Ihme, että se vasta nyt on huomattu. Muutaman vuosikymmenen viiveellä. Mitähän ne päätoimittajat lukevat? Eivät näköjään ainakaan omia lehtiään.
Nyt siis kirjoittelen lämpimikseni blogiin. Jos kuka lukee, niin ok. Jos ei lue, niin kirjoittaminen on ainakin minua helpottanut. Tavataan silloin tällöin. Viimeistään syksymmällä.
Vasta nyt on käynyt selväksi, että juttuni ovat tulleet epäasiallisiksi. Ei lukijoiden mielipiteissä, vaan päätoimittajien näkökannalta katsoen.
Syykin minulle on selvästi tuotu esiin. Pakinani ovat kuulema tulleet poliittisiksi. Lehden kannalta katsoen. Ihme, että se vasta nyt on huomattu. Muutaman vuosikymmenen viiveellä. Mitähän ne päätoimittajat lukevat? Eivät näköjään ainakaan omia lehtiään.
Nyt siis kirjoittelen lämpimikseni blogiin. Jos kuka lukee, niin ok. Jos ei lue, niin kirjoittaminen on ainakin minua helpottanut. Tavataan silloin tällöin. Viimeistään syksymmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti