Ryhmäkuri, mitä se edellyttää

 Ryhmäkuri loukkaa demokratiaa

Ihminen elää samalla tunnearsenaalilla riippumatta siitä onko rikas, rakas vai köyhä keppikerjäläinen. Tämän opin lapsena jostain hokemasta. Siinä missä köyhä saa vatsansa täyteen leipäpalasesta rikas tarvitsee samaan tunteeseen pihvin ja servetit. Köyhän onni on, ettei leipään kyllästy. Pihvin syöjä kohta tarvitsee kyytipojaksi kylmän kossun.

Tavallinen ihminen kyllästyy ja saa tarpeekseen jos tarjolla on liikaa yhtä ja samaa. Minä olen saanut tarpeekseni Sohvaperunoista ja Suomen huutokauppakeisarista. Nyt huomaan samoja oireita aiheuttavan Eduskunnan kyselytunnin. Orpo näyttää huutokauppa meklarilta ja kassan pitäjänä on vieressä istuva Purra. Ostoyleisönä istuu eduskunta. Orpo tarjoaa litran mittaa, johon mahtuu 10 litraa. Ostoporukasta osa uskoo. Osa ei. Viimeksi mittani tuli täyteen kun persujen kansanedustaja Miko Bergdom kysyi ja ministeri Matias Marttinen vastasi miten hyvää onkaan hallituksella tarjolla. Minusta kumpainenkaan ei hallinnut rooliaan kyselyohjelmassa. Suljin TV:n. Minusta tarjottuun litran mittaan ei kannata laittaa mitään. Siltä puuttuu pohja.

Perustuslain 29& KANSANEDUSTAJAN RIIPPUMATTOMUUS.

"Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Näin sanoo perustuslaki. Mutta kansanedustajille on varattu rangaistus vaikka hän noudattaisi millilleen perustuslakia. Häntä voidaan rangaista, mikäli eduskuntaryhmä ja puolue niin tahtoo. Miksi näin on? Kertokaa se minullekin. Persut ja kokoomus käytti rangaistusta vastoin perustuslakia. Siellä lähti jäähylle kansanedustajia. Jos sopimuksella tai vanhalla käytännöllä pystytään ohittamaan perustuslaki niin jompaa kumpaa pitää päivittää. Ymmärrän ryhmäkurin, mutta perustuslaki ja ryhmäkurin yhteydessä sana rangaistus on väärä sana.

Ryhmäkuri tuli tärkeäksi Oulaskankaan yöpäivystyksestä äänestettäessä. Näytti siltä kuin potilas olisi unohtunut ja tilalle tärkeimmäksi oli noussut puolue ja kansanedustajien huoli äänistä tulevassa eduskuntavaalissa.

Laki ja sopimus menee ihmeellisiin rangaistuksiin. Jääkiekossa voidaan tapella ja aiheuttaa vastapelaajalle vammoja. Siviilissä jäähallin ulkopuolella samasta joutuu käräjille. Ehkä saa tuomion ja korvauksia. Jäähallissa tappelu aiheuttaa "tuomarin" puuttumista tapahtumaan. Ja rangaistukseksi tulee 2 minuuttia jäähyä ja valtaisat suosionosoitukset tappelun osallistujille. Urheiluun ei välttämättä kuulu tuomari ja rangaistus sanoja. Varaslähdöstä on päästy. Pesäpallossakin voisi muutamista sanoista päästä. Eihän siellä oikeasti kuolla. Eikä lukkari laulata.

Kehitys kehittyy. Voi kysyä mihin suuntaan. Olen ollut taksiyrittäjä 65 vuotta sitten. Nyt en puhu politiikkaa, enkä kehitä taksiasiaa mihinkään suuntaan. Totean vain kokemuksesta. Ennen sai taksioikeudet, jos oli tunnettu, elintavoiltaan kunnollinen ja yrittäjyyteen oli taloudelliset edellytykset. Piti olla luotettava. Lienen täyttänyt kyseiset vaatimukset. Ainakin osittain.

Toimintaa valvoi pääasiassa nimismies, mutta tehokkain valvonta tuli muilta autoilijoilta. Oltiin terveellä tavalla kateellisia toisillemme. Taksamittari maaseudulla ei ollut pakollinen, mutta kaupungeissa kyllä. Kilpailtiin palveluilla mutta pitkissä kyydeissä myös hinnalla. Tärkein asia siihen aikaan oli, että taksi oli luotettava. Oli hän isäntä tai kuski.

Kaikkien tiedossa on taksin ongelmat Bernerin muutosten jälkeen. Taksit tappelevat keskenään. Asiakasta pelottaa kyytiin mennessä, kun ei ole varmuutta mihin matka päätyy. Maksusta ja sen perusteista ei nykyään kukaan saa selvää. Tarvitaanko taksiautoon taksamittari? Kysyn vastakysymyksen. Millä kyytiihintaa verrataan matkaan, jos mittari matkan pituuden ja kilometritaksan väliltä puuttuu. Kaupoissakin ovat vaa-at ja puntarit ja kilohinnat. Ilman mittareita ja vaakoja asiakkaalla ei ole kuluttajasuojaa. Ei kaupassa, ei mittarittomalla taksiautolla. Taksamittari määrää kalleimman hinnan. Kilpailu pitää hinnat kurissa. Kaupassa se näkyy värikkäistä alennus lapuista. Taksikin saa ajaa ali mittarihinnan.

Tiedän miten ja minkä tähden pienelle lapselle leperrellään. Kehutaan ja imarrellaan. Lapsi hymyilee ja tuntee tulleensa hyväksytyksi. Miksi kehua ja imartelua käytetään myös aikuisille puhuttaessa? Imartelun kohteella on heikko itsetunto. Hän uskoo kaiken mitä hänelle sanotaan. Vertailukyky puuttuu.

Mörköjä pelkäävät vain tietämättömät.

Pelko on tiedon puutetta

Joku voi ihmetellä Gallup-tulosten heilahteluja politiikassa. Viimeisin näytti persujen nousua puoluekentässä kolmannelle sijalle. Puolueet ja asiantuntijat ovat mielipiteensä asiasta sanoneet. Minä en ihmettele gallupin tulosta, vaan pohdin sitä miten tulos on saatu aikaan? Miksi ihmiset ovat tutkimukseen vastanneet niin kuin ovat vastanneet? Miksi muuttelevat mielipiteitään. Olisiko niin, ettei gallupit ja vaalituloksetkaan kerro toiminnan tuloksista tai tavoitteista, vaan mielipiteestä jostain sellaisesta, josta itsellä ei ole tarkkaa käsitystä. 

Pikku lapsia pelotellaan möröillä, vaikka kukaan ei ole sellaista nähnyt. Ensimmäisen tummaihoisen naisen näin tivolissa. Tanssi kaislahameessaan. Pelkäsin vaikka isä sanoi, ettei ole aito vaan mustaksi värjätty. Kouluaikanani muistan maantietotunnilla kuvat mustaihoisista afrikkalaisista, jotka kerrottiin olevan jopa ihmissyöjiä. Opettaja ei kiistänyt kuvien tietoa. Eikä sitä, että kiinalaisilta naisilta leikataan jalkaterät kävelyn kaunistamiseksi. Kun tiedetään miten pelko vaikuttaa ihmisen mielipiteeseen, ei ole ihme että persut ovat maahanmuuton ottaneet pelokkeeksi äänestäjille. Tukena heillä on äänestäjien tietämättömyys ja siitä johtuva pelko. Kaduilla liikkuvat tummaihoiset ihmiset oudoissa vaatteissaan on helppo osoittaa syypääksi kaikkeen mikä kuuluu vaan suomalaisille ei vieraille. Näyttääkö siltä, että suomalaiset tietämättömät äänestäjät ovat tulleet politiikkojen hyväksi käyttämiksi? Maahanmuuttajia pelätään enemmän kuin mörköjä. 

Samaa olen näkeväni kristillisissä. Uskonnon tuominen päivän politiikkaan on raamatun hyväksikäyttöä asioihin joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Tämä on minun mielipide  seurakunnan ikiaikaisena jäsenenä. Kirkko ja papit ovat uskon sanomalla pelotelleet ihmisiä tuhansia vuosia. Siitä jopa pitää maksaa heille veroa. Nyt he pitävät suomalaisia hyppysissään ei Israelilla tai palestiinalaisilla vaan pelolla, että Orpon hallitus kaatuu ja oma paikka menetetään Audin takapenkillä.

Gallupien tulos tulee heilumaan pitkään kepun ja persujen välillä. Kepu ei pääse suosioon kaupungeissa eikä persut siellä missä tieto voittaa pelottelun. Kepun ongelmana on vielä se, ettei äänestäjä tiedä kepua äänestäessään meneekö ääni oikealle vasemmalle vai tyhjään.

Demareilla menee hyvin Gallupeissa. Siitä voidaan iloita. Mutta vanha sanonta varoittaa. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurannasta. Siksi jo nyt pitää varautua tulevaan vaalivoittoon ja hallitusvastuuseen. Pitää muistaa, että nykyinen gallupmenestys johtuu paljolti nykyisen hallituksen tyrimisestä ja köyhät kyykkyyn asenteesta. Työministerit Satonen ja Martikainen ovat kävelleet mittatilauspuvuissaan työläisen kypärän leukahihnat kireällä katsastamassa työpaikoilla olisiko vielä mitään sellaista etua työntekijällä, jonka voisi ottaa pois. Onhan siellä, mutta kaikkeen ei ministerinkään kynnet pysty. On epätodellista uskoa, että demaritkaan ollessaan hallituksessa pystyisivät kaikkea tuomaan kerralla takaisin. Tämä pitää äänestäjille selvästi tuoda esiin. Se pitää luvata, että työllisyyttä parannetaan, verotusta suunnataan sinne missä rahat makaavat ja velkaa maksetaan kyvyn mukaan. Tasa- ja ihmisarvo tulevat olemaan tärkeimpänä ohjenuorana demarijohtoisessa hallituksessa, jos äänestäjät tahtovat demarit hallituksen johtoon. Työttömyys on kaiken pahan juuri. Demarijohtoa rohkaisisin rohkeampaan ulostuloon. Pitää uskaltaa sanoa mihin puolue pyrkii, jos nykyisyyteen ollaan tyytymättömiä. Tavallinen äänestäjä tarvitsee yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiinkin asioihin. Ei pidä pelätä olla oikealla asialla. 

Kunnat ovat huolissaan asukasmääristään. Vielä parikymmentä vuotta sitten pyrkivät jotkut poliittiset puolueet valikoimaan tulevia asukkaita, jopa vanhuksia pidettiin epätoivottuina muuttajina kotiseudulleen. Näkemykseni perustuu aikaan, jolloin toimin kunnan luottamustehtävissä. Jätän kunnan nimen mainitsematta, koska menettely näyttää yleiseltä laajalti kuntakentässä.

Nyt näytetään tajuttavan, että kunnan elinvoima perustuu asukkaiden lukumäärään yhtä paljon kuin ikään tai siihen mistä elanto tulee. Samat poliittiset ryhmät kyselevät nyt mielipidekyselyillä miten kuntaan saadaan lisää asukkaita. Ehtojakaan ei aseteta tulijoille.

Vastasin tuollaiseen kuntalaiskyselyyn, vaikka en usko sen vaikuttavan kohdaltani mitään. Eiväthän mielipiteeni ole vaikuttaneet näihin asioihin ennenkään. Kyselyn useammassakin kohdassa tiedusteltiin miten kunnan HOUKUTTELEVUUTTA voitaisiin lisätä. Minusta houkuttelu sanalla on huono maine tällaisessa asiassa. Viittaa mainokseen ilman oikeaa sisältöä. Paremmin kunta saa lisää asukkaita kun kertoo mitä voi TARJOTA uudelle kuntaan muuttajalle. 

Itäsuomalaisessakin julkaistu

 Muutos on myös mahdollisuus

Luin paneelikeskustelusta tehdyn jutun; "Missä menee suomalainen media? Koska vastaukseen liittyy myös meikäläisen persoona, hyvässä ja pahassa, olenhan kirjoittanut tähän lehteen iät ja ajat. Lienen lehden, jos en pitkäaikaisin niin pitkäikäisin kirjoittaja. Tai molempia. Miksi näin on tapahtunut? Siihen on monta syytä. Omana mielipiteenäni uskon yhdeksi syyksi olevan sen, että seuraan aikaani. Hyväksyn välttämättömät muutokset. Myös itsessäni. Seitsemänkymmentä vuotta sitten äänestin kokoomusta. En enää. Kaikkeen minunkaan ei tarvitse taipua. Kuten äänestämään persuja. Olen tavallinen äänestäjä kuten valtaosa demareita kannattavista. Luon mielipiteeni arvoista.

Kuntapäättäjät valittelevat, etteivät veroeurot riitä palvelujen tuottamiseen. Virsi on vanha. Veisaajat vain vaihtuvat. Kuntaliitto valittaa kuntaverojen nousevan epätasaisesti kuntien kesken. Tutkijat näkevät yhdeksi syyksi kuntien lukuisuuden ja erisuuruisuuden. Kun ongelmat nähdään luulisi ratkaisujenkin löytyvän. Eletäänhän demokratiassa. Mutta osataanko ja tahdotaanko demokratiaa käyttää oikein asioiden ratkaisuissa. Kokemukseni mukaan ei.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten minua pyydettiin mukaan Tohmajärven kuntapolitiikkaan. Olin tehnyt työurani ennen sitä Helsingissä. Sitoutumattomana demarina minut valittiin valtuustoon. Kun näin kuntaongelmat jo silloin samoina kuin nyt, päätin korjata kertaheitolla asiat. Tein kuntalaisaloitteen toisen yhtä innokkaan kepulaiseen kanssa, jossa kysyttäisiin kuntalaisilta mielipidettä kumpi Kitee vai Joensuu tuntuisi paremmalta yhteistoiminta suunnalta. Keräsimme aloitteeseen tarvittavat allekirjoitukset kahdestaan ovelta ovelle. Aloitus tyrmättiin kunnanvaltuustossa.

Syynkin näin jälkiviisastuneena voi todeta. Oli juuri valittu uusi kunnanvaltuusto periaatteella parasmies kylältä valtuustoon. Paras oli yleensä myös ainoa ja halukas. Kuntaan oli juuri valittu uusi kunnanjohtaja omine kykyineen ja tavoitteineen. Hänen "tukemana" oli ehtinyt valtuusto tehdä päätöksen kunnan pysymisenä itsenäisenä. Kuntalaiskyselyt eivät tällaisessa demokratiassa onnistu. Ne nähtiin uhkana kunnan hyvälle tulevaisuudelle ja valtuutettujen ja kunnanjohtajan pätevyydelle hoitaa asioita. Yrityksestämme kyselyn toteuttamiseen olen ylpeä.

Tohmajärvi tarpoo samassa asemassa kuin aikoinaan. Silloisen kyselyn vastustajista on tullut kyselijöitä. Tarkoitus vain on toisen lainen. Kun me pyrimme mahdolliseen muutokseen kuntakentän hoidossa, keskusta tämän hetken kyselyssään pyrkii saamaan hyväksyntää ja kiitosta toimilleen. Tuntuu turhalta odottaa kuntalaisilta valmiita vastauksia kuntatalouteen ja ongelmien hoitoon. Kyllä asioiden hoito on virkahenkilöiden ja luottamushenkilöiden hoidon varassa. Kuntalaiset voivat antaa mielipiteensä asioista, ei muuta. Itsenäinen kunta on hokema, joka ei ratkaisen mitään. Itsenäinen kunta on lähtöisin ajalta kun Tohmajärven valtuustoonkin tultiin Vepsästä talvella suksilla tai hevosella ja kesällä kävellen tai polkupyörällä.

Etten kehuisi liikaa itseäni ja viisasta toimintaani kunnanluottamustehtävissä tulkoon tietoon tavallisen ihmisen toiminta tehtävissä, joissa valtaa on enemmän päätökseen kuin tietoa sen seurauksista. Heti alkuun minut valittiin sosiaali- ja terveyslautakuntaan. Taisi sen aikaiselta nimeltään olla perusturvalautakunta. Kutsuivat kylällä myös perusturhalautakunnaksi. Lautakunnan asiat pyörivät pääosaltaan Terveyskeskuksen asioissa ja henkilökunnassa. Ohjeet asioiden hoitoon saatiin kuntalaisten tyytymättömyydestä ja henkilökunnalta. Nythän ei ole lautakuntaa enempää kuin Terveyskeskustakaan. Vain tyytymättömyys jatkuu.

Kokouksen esityslistalla oli röntgenlaitteiden osto terveyskeskukseen. Aloitteen oli kai tehnyt terveyskeskuksen lääkäri, joka oli myös asiantuntijana kuultavana. Laitteiston hinta taisi olla parimilliä. Mitä häntä muistelemaan, kun en tajunnut silloinkaan mitään hinta/laatu suhteesta kuin laitteen tarpeellisuudesta. Lautakunnassa ostoa vastustettiin ja kannatettiin. Minä päätin viisauttani kysyä lääkäriltä mitä laiteen merkitys on hänen työnsä onnistumiseen. Hän sanoi röntgenin olevan ainoa millä on merkitystä tiettyihin hoitoihin. Tällä perusteella kannatin röntgenin ostoa. Se ostettiin ja pestattiin röntgenhoitaja. Nyt ei ole kumpaistakaan. Ei lääkäriä eikä terveyskeskusta. Röntgenistä puhumattakaan. Kehityksen sanotaan kehittyvän aina Kutsunkylää myöten.

Tämä on sitä sun tätä

 Käytöstavat hakusessa

Olen oppinut politiikkojen puheesta sen verran, että jos siellä vilahtaa sanat iso kuva tai pitkällä aikavälillä, jatkon voi jättää kuulematta. Puhujalta ei tule enää mitään asiallista. Oma sarjansa sitten ovat Teemu Keskisarjan(ps.) puheet. Kevyen sarjan puheita maahan muutosta ja sen vaaroista. En näe niissä tolkkua. Siksi yksityiskohtiin ei kannata tässäkään mennä. Tomi Immonen(ps) on kuulu lentomatkoistaan valtion piikkiin. Rasittavat matkat tarvitsevat virvokkeita jo lähdössä. Siinä määrin, että askel ja mies hakee paikkaansa jo koneeseen tullessa. Tomi Immonen ei lentoemäntien, kenttähenkilökunnan apuja ottanut vastaan. Apu kelpasi vasta kun poliisi tuli ohjaamaan Immosen pois lennolta. Kansan valitsemana luottamushenkilönä hän ehtii monta kertaa kysyä; ettekö tiedä kuka minä olen. No, nyt tietävät ja senkin, että oppi tuotti Immoselle tonnin sakot. Samaan uutisryppääseen ehti Mauri Peltokangas(ps) ajamalla ylinopeutta, josta poliisit nappasivat kiinni. Korttihan siinä rytäkässä meni hyllylle. Puolustuksekseen Peltokangas tiedotti, että ajaessaan ratsiaan hän oli selvinpäin. Tässäpä osa kansanedustajien toimista viime ajalta. Demokratia toimii.

Ihmetystä, ainakin minulle, aiheutti hallituksen toimet budjettiriihessä. Tarvittiin kokonainen päivä kiistelyyn mikä on sopivaa puhetapaa, mikä härskiä ja mikä on fasismia. Ja paikalla piti olla kansakunnan kerma. Olihan paikalle kutsuttu Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehnkin, mutta ilmeisesti korostamaan ministereiden tärkeyttä, koska istuttivat Rehniä 3 tuntia odotushuoneessa. Sivistymätöntä käytöstä kutsujilta. Selvitystä puhetavasta, fasismista ei tullut yhteisessä tiedonannossa, jossa Orpo selitti ja Purra ne perui. Yhä harvempi enää odottaa kutsua hallitukselta. Ainakin oma jakkara ja eväät on syytä ottaa mukaan. Puheet siitä kumpi vie ja kumpi vikisee kysellään Orpon ja Purran välisistä suhteista. Eduskunnan kyselytunnilla se näkyi siinä, että jos Purralta kysyttiin maahanmuutosta tai fasismista Orpo ehätti aina vastaamaan. Kyselytunnilla on näin menetellen enää vähän tiedotuksellista merkitystä. Suorastaan pelleilyä ovat hallituspuolueiden edustajien kysymykset hallitukselle. Ennen tuollaista sanottiin itsekehuksi ja se haisi.

Kyllä ministerit varmasti hutkivat hiki hatussa töitä. Mutta jos päässä on burkie tai higabien ei kohta onnistu liikkuminen julkisilla paikoilla tai kouluissa. Näin puhuvat Mari Rantanen(ps) ja Sanni Grahn-Laasonen(kok). En tiedä mitä vaaroja hunnun käyttäjät aiheuttavat Suomelle. Olen Keskisarjan arvion mukaan heikkolaatuinen. Kesken ovat jääneet koulut ja kurssit. Konkurssikin tekemättä. Ministeri Rantanen on kiinnittänyt huomionsa peukkuhuumeeseen. Se uhkaa suomalaisten hyvää elämää monella tapaa. Konstit peukun kitkemiseen tuntuvat Rantasella entisenä poliisina vähiltä. Poliisin ja vankipaikkojen lisäys lienee demokraattisen valtion keinovalintana tehoton. Synnyt ovat syvemmällä. Ajatus tulee minulle kokemuksista vankila-ajaltani. Jo se tuntuu oudolta, että Alko vähentää myymälöitään. Eikö se aja osaltaan korvikkeiden käyttöön? Tiedäpä häntä. 

Heikkolaatuisena ihmisenä olen vajavainen. Käytökseni pohjautuu ukkini, isäni, äitini ja opettajieni neuvoihin. He sanoivat, pitää käyttäytyä ihmisiksi. Ei saanut tyhjälle nauraa, ei valehdella, ei varastaa, ei puhua tyhjiä eikä kiroilla. Äänipierua piti välttää ihmisten joukossa. Suhna oli sallittua pakottavassa hädässä. Tiedän, että pierussa kielteisintä on haju. Vieressä olevan mielestä. Myönnän siinä tilanteessa heikkouteni kestää tekosiani. Katson naapuria osanottavasti.

Rakkaus ja seksielämästään ovat poliitikot avautuneet Hesarissa. Viimeksi Anna Kontula(vas) ja Riikka Purra(ps). Kontula kertoo seksikumppaneistaan ilman järjestysnumeroa. Riikka Purra kertoo ensirakkautensa olleen vuoden ajan Tommi Liimatainen(manageri). Voiko sanoa, että Liimatainen oli Purran ensirakkaus ja Katrihelenan viimeisin. Kysymyksessähän on molemmilla sama mies.

Sitten vakavaa asiaa. Jokainen on syntyessään elämän ansainnut. Kenelläkään ei ole oikeutta elämää toiselta riistää. Ei Putinilla, ei Benjamin Netanjahulla. Ei sodan varjolla, eikä sotaa tukien. Tämä tulisi Suomen hallituksessakin persujen ja kristillisdemokraattien pitää mielessä.

Vanhus pelkää yksinäisyyttä, urheilija armeijaa.

 Sensorit ei hoida

Sanotaan sivistyneen yhteiskunnan hoitavan jäsenensä vauvasta vaariin.

Suomessa on noussut keskusteluun vanhusten hoito. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen on kääntynyt  ministeriönsä puoleen ja tiedustellut sieltä lisää säästöleikkauksia. Varman toim.joht. Risto Murto on lehdissä ja TV:ssä ollut huolissaan kuka hoitaa ja kuka maksaa vanhushoidon korostaen hoidon hintaa. Keskusteluissa näyttää nousevan syyksi vanhukset. Heitä on jo paljon ja näyttävät elävän entistä iäkkäämmiksi.

Suomessa on aina hoidettu vanhukset ajan tavan mukaan. Ennen pääsääntöisesti kotona ja vanhainkodeissa. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, perheet ovat hajallaan, ovat tuoneet mukaan monia uusia hoitotapoja. On yhteiskunnan kotihoitoa, osa- ja kokoaikaista laitoshoitoa sekä yksityisiä palvelun tuottajia, joista merkittävimmät lienevät omaishoitajat. Kaikilla näillä on pyritty parantamaan hoitoa, mutta ennen muuta laskemaan hoidon kustannuksia. 

Kokemuksesta tiedän vanhusten pelkäävän eniten yksinäisyyttä ja kipuja. Kolmas pelonaihe on laitoshoito. Kaikki nämä pelot johtuvat ilmeisesti koetusta omasta elämästä. On oltu enemmän tai vähemmän itsenäisiä. Säästetty vanhan päivän varalle. Varauduttu omilla päätöksillä vanhuuteen. Tästä otteesta on pidetty viimeiseen asti kiinni. Vaikka voimat ovat ehtyneet.

Viimeisin vanhushoitoon näyttävästi julkituodut sensorit tuskin ovat lähteneet vanhusten tuomasta ideasta. Sensorit asetetaan paikkoihin joissa toivotaan vanhusten liikkuvan. Kuten jääkaapin-, kylpyhuoneen- ja ulko-oviin. Vuoteeseenkin sensori katsotaan sopivaksi hoitomuodoksi. Omaishoitajana tiedän, ettei sensoreilla ole mitään hoidollista merkitystä. Korkeintaan ne lisäävät kustannuksia. Sensorit ja niiden huolto sekä tarkkailu maksaa. Jälkikäteen sensorit voivat kertoa tapahtuneen, joka kaikilla oli tiedossa jo ennakkoon.

Kun tiedossa on vanhuksien pelot, yksinäisyys, kivut ja laitoshoito, pitäisi vanhushoito keskittää näiden asioiden kuntoon saattamiseen. Sensoreita ei siihen tarvita. Kivut hoitaa jo nyt hyvin lääkärit. Yksinäisyys hoituu, jos omaiset pitävät yhteyttä vanhuksiin. Lapset voisivat soittaa kiireistään huolimatta useimmin vanhemmilleen. Jo se poistaisi laitoshoidon pelkoa ja lisäisi turvallisuuden tunnetta.

Muistan armeija-ajoiltani tupakaverin. Oli Kolin seudulta. Kertoi tulleensa junalla. Oli ollut elämänsä ensimmäinen junamatka. Ei osannut sanoa kersantti. Tuli kentsartti. Korpraalin osasi. Haki ensimmäisen viikon jälkeen lomalle, kun kuuli lomasta kerrottavan. Kun ei päässyt, ei toista kertaa hakenut. Vasta viikon ennen täysaikaista palvelusta vääpeli huomasi tapahtuneen. Pakottivat lomalle. Minä kaveristuin miehen kanssa. Hän ei osannut ajaa polkupyörällä. Minut komennettiin opettamaan. Kierrettiin kenttää. Hän polki ja minä pidin tarakasta. Kun irrotin pyörä kaatui. Viikko meni opetellessa. Lopulta todistin polkupyöräajokortin komppanian edessä. Tapasin oppilaani loppusodassa Kaipiaisissa.. Työnsi pyöräänsä. Kypärä päässä, jossa keltainen nauha tunnukseksi. Kysyin miksi tunnus oli takapuolella kypärää. Sen piti olla etu puolla. Sain vastauksen. "Nyt on hyökkäysvaiheen eteneminen. Tietävät, että omia ollaan eivätkä vahingossa ammu omiaan”. 

Edellä oleva tarina on tosi. Muistan miehen nimenkin. Mutta en kerro. Sanotaan tällaista kirjoitettavan yleisellä tasolla. Jos sotaan olisimme joutuneet, olisin valinnut hänet kaverikseni. Ja silloin hänen omalla nimellään ja kyvyillään.

Asepalvelus on pakollinen suorittaa jokaisen terveen suomalaisen miehen. Julkisuudessa on noussut keskusteluun NHL-tähtien asepalvelus. Nimiäkin vilahtelee palveluksesta vapautuneista. Puhutaan nyt kuitenkin yleisellä tasolla kuten edelläkin. On yksityinen asia miten ja miksi NHL:n pelaaja asepalvelun välttää. Yhteiskunta velvoittaa tasapuolisesti kaikille asepalveluksen, siksi kaikille on taattava yhdenvertaiset määrittelyt asepalveluksesta kieltäytymiseen. Olivatpa ne lääketieteelliset tai sosiaaliset. Maallikko ihmettelee miten mies selviää NHL:ssä pelaajana kun on kykenemätön edes aseettomaan tai siviilipalvelukseen kotimaassaan. 

Veijo Tuunanen

Syksy saa......mitä?

 Pakka sekaisin valituilla

Olen eläkeläisenä samassa asemassa työttömän kanssa. Kumpaisellakaan ei ole lomalta paluu rahaa. Tyhmä ja mauton vitsi. Koululaisillakaan ei ole lomalta paluu rahaa. Viikkoraha on jos vanhemmat ovat töissä tai varakkaita. Kouluun mennessä ennen piti panna piiput piiloon. Nyt piilotteluun on liitettävä kännykät. Näkyvät kännykät kerää opettaja yhteissäilytykseen koulupäivän ajaksi. Siinäpä elämän kulku ja muutokset viime päiviltä.

Niin kuin lukija jo tietänee. Olen ns. tasamaan tallaaja. Vailla kolutusta ja yhteiskunnallista asemaa. Siltä pohjalta olen seurannut ulkopolitiikkaakin. Perustuslain 8 luku Kansainväliset suhteet, sen 93 &:n Toimivalta kansainvälisissä asioissa, ensimmäinen lause on: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa." Entinen presidentti Niinistö piti "hengähdys tauon" sanojen  presidentti        yhteistoiminnassa välissä. 

Ulkopolitiikkaa pohdiskellessani heräsi kysymys. Onko Palestiinan tunnustaminen ulkopolitiikkaa? Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Westman (kok) antoi Hesariin lausunnon, josta en saanut tolkkua. Olisiko syynä se, että ulkoministeri on kok, pääministeri on kok ja presidentti on entinen kok. Viimemainittu on ainoa, joka on sanonut selvästi kannattavansa Palestiinan tunnustamista. Pääministeri Orpon kannanotoista tähän asiaan ja moniin muihinkin ulostuloihin liittyy arvoitus. Mitä hän sanoo ja mitä sanat tarkoittavat? Yhteistoiminnasta tällä porukalla ei ainakaan vielä voi puhua.

Oma "proknoosini" Palestiinan tunnustamisesta ulkopolitiikan kannalta näyttää tältä. Ulkopolitiikka johtaa KD:n puheenjohtaja Sari Essayah persujen puh.joht. Riikka Purran tukemana. Pääministeri seuraa sivusta. Hänen aikansa menee seuratessa hallitusohjelmaa ja ministerien käyttäytymistä festareilla sekä tunnin junan  aikatauluja. Tuossapa yhteistoiminnan kehitysprosessia presidentille.

Vallan jakoa edellä kerrotussakin ihmettelisi, ellei tietäisi, että valta ja vastuu lopulta on tavallisella ihmisellä. Äänestäjällä. Järjestelmä jota demokratiaksi sanotaan nostaa keskuudestaan yksilön tehtävään johon ei aina ole välttämättä kykenevä. Kukaan valtaan valituista ei pääse irti ihmisenä olemisesta. Omine vahvuuksineen, heikkouksineen ja lähituntemuksineen. Valtaan valittukin tekee päätökset omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin ja tuntemuksiin pohjautuen. Juuri niihin, jotka hänellä oli ennen valtaan pääsyään. Ei ole ennalta voideltuja ja valittua kansaa.

Helpoin tehtävä olisi nimetä tämän hetken viisi tehtäväänsä sopimatonta valtakunnan johtajaa. Kaikki he ovat tulleet valtaan demokratian nimissä. Demokratia äänestäjän tuella on antanut vallan, mutta ei tehtävää, jota vallanpitäjä harjoittaa. Johtaa sotaa ja ihmisten näännyttämistä sekä tappamista. Demokratiasta on tullut keppihevonen vallanpitäjille, jolla ovat pystyneet muokkaamaan siitä itselleen yksinvallan. Äänestäjää tarvitaan valtaan nousussa. Harvoin, jos koskaan vallanjaossa ja sen käytössä myöhemmin. Siinä on demokratian heikkous.

Tähän päätän ulkopoliittisen osuuden tällä kertaa. Ryhdyn seuraamaan televisiosta asiantuntijoiden niinku, niinku, niinku asiantuntemuksia. Niinku, niinku Jälkipörssissä parhaimmillaan.

Tällainen kirjoitus ei kelpaa Mielipidesivulle

 Tämä odottaa julkaisemista.

Olen edelleen tarpeellinen

"Omaishoitajuus tuntuu elinkautiselta". "Paloin loppuun hoitaessani muistisairasta puolisoani". Tuossa kaksi Mielipidepalstalla nimimerkillä julkaistun kirjoituksen otsikkoa. Miksi nimimerkillä? Onko muistisairaudessa jotain salattavaa tai hoidossa hävettävää? Mielestäni ei.

Muistisairaan kanssa voi elää hyvinkin. Olen 90 vuotias ja kohta kolme vuotta olen ollut vaimoni omaishoitaja. Avioliittomme on kestänyt 68 vuotta. Tunnen myös vankilaelämää. Tein työurani vankilassa. Omaishoitoa ei voi verrata elinkautistuomioon. Vankilaan joutuu rikolliset. Muistisairaus liittyy usein vanhuuteen, mutta voi kohdata ketä tahansa.

Muistisairautta on vaikeusasteiltaan monta lajia. Myös lääkitys vaihtelee haitta-asteiltaan. Me omaishoitajat olemme taitoiltamme yksilöitä. Elämän arvomme voivat poiketa toisistaan. Odotukset , haaveemme ja kykymme eivät aina erotu todellisuudesta. Loppuun palamisen vaara on mahdollinen  omaishoitajallakin. 

Elämme vaimon kanssa suhteellisen onnellista elämää omassa kodissamme. Lähimuistin menetys ei ole vienyt tunne-elämää. Ilo, suru ja ikävä ovat jäljellä. Tunnen eläväni kun on tarpeellinen toiselle ja elämälle yleensä. Olen hyödyllinen vanhanakin. Tiedämme muistisairauden eri vaikeusasteet. Tulevia ei tiedä, eikä niitä kannata pelätä. Edessä voi olla siirtyminen johonkin hoitolaitokseen.

Omaishoitajan tuki tulee läheisiltä ja yhteiskunnalta. Palveluohjaajalla tuessa on merkittävä osa. Muistisairaan lapsilla on tärkeä asema muistisairaan elämään. Tunne-elämä pysyy, vaikka lähimuisti katoaa. Tervehdyskäynti tai soitto ja kysymys mitä kuuluu on tärkeää muistisairaalle ja hänen hoitajalleen.