Kolmas kerta toden sanoi.....

 Reilupeli voitti vilungin

"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 

Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.

Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.

Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 

"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 

Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.

Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.

Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

Jälkipeli on jälkipeliä

 

Reilupeli voitti vilungin
"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 
Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.
Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.
Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 

"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 
Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.
Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.
Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

 

Kuvatekstit:

Lahdensillan taistelun ( 1808 ) muistomerkki. Paikalla oli kaksi puolustusvallitusta venäläisiä vastaan, joista toinen oli rakennettu tiehen nähden niin, että vihollinen joutui alttiiksi sivutulitukselle. Taistelussa kaatui kymmenen talonpoikaa ja venäläiset etenivät Kemieen.

Suomen sodan    ( 1808 ) vallitukset Porthanin rinteessä. Vallitukset rakennutti venäläinen ruhtinas Dolgoruk halliten niistä neljän tien risteystä Savonlinnan, Joensuun, Sortavalan ja Ilomantsin suuntaan. Paikalla ei tiettävästi ollut varsinaisia taisteluja.

Tohmajärven vanhin koulurakennus, jossa nykyisin toimii mm. musiikkikoulu. Rakennus on siirretty paikalle vuonna 1876 Jouhkolasta, jossa se toimi maanviljelyskouluna.

Tohmajärven asemarakennus. Radan rakennus Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun alkoi 1890-livun alussa. Henkilöliikenne asemalta on loppunut.

Tohmajärven kirkko valmistui 1756. Kirkkoa on myöhemmin laajennettu ja remontoitu useita kertoja. Mm. alkuperäinen paanukatto on vaihtunut    peltikatoksi.

Kellotapuli valmistui 1760.    Tapulissa oli alkuaan yksi kello. Nykyisin tapulin kellot toimivat tietokone ohjauksella. Kellotapuli sai talkoilla uuden paanukaton 1994.

Kirkkoniemessä oleva Pitäjäntupa ( 1856 ) toimi alkuaan kirkkokansan levähtämis-, tauko-, ja lämmittelypaikkana. Nykyään Pitäjäntupa odottaa uutta tulemistaan.

Mikael Toppeliuksen vuonna 1783 maalaama ”Golgata” alttaritaulu. Taulu on maalattu höylätylle lautapohjalle. Kemieläiset    talolliset lahjoittivat kukin yhden kuusikyynärää pitkän höylätyn laudan alttaritaulun pohjaksi.

Kirkkoniemen pappila ( 1841 ) Pappila on ainakin kuudes paikalle rakennetuista pappilarakennuksista. Pappila toiminta keskittyy nykyisin kesäaikaan ja erilaisiin pitopalveluihin.

Sankarihaudoilla oleva Vartijapatsas on tehty taiteilija Tapio Virkkalan luonnoksen pohjalta. Patsaan suunnittelijan ja veistäjän nimet eivät löydy patsaan jalustasta.

Kuvanveistäjä Erkki Erosen ( entinen tohmajärveläinen ) tekemä Nälkään kuolleiden muistomerkki. Katovuodet koettelivat 1865 – 1868.

Kirkkoveneturmassa 1810 hukkuneiden muistomerkki Kellotapulin seinässä. Veneturmassa hukkui 30 henkilöä

Tohmajärven ensimmäiset koululaiset aloittivat koulun käyntinsä tässä, Hassisen tilalla Oravaarassa olevassa rakennuksessa. Talo valmistui 1747.

Nymanin talo vuodelta 1874 on kunnostettu pihapiireineen museoksi yhteistyössä museoviraston kanssa. Talossa on toiminut apteekki, jonka jäämistöä on nähtävillä talossa.

Maiju Lassila-aitta vuodelta 1803. Siirretty museoalueelle Maiju Lassilan kotitilalta.

Toimii museoesineiden säilytys- ja esittelytilana.

Gabriel Walleniuksen rakennuttama kaksikerroksinen vaunuliiteriaitta. Museoalueella on yli kuusisataa vanhaa esinettä puunauloista kangaspuihin.

Kääntyvä jalkamylly Onkamon Tyvelän tilalta. Myllyn on rakentanut kiteeläinen seppä Jaakko Lonkainen v. 1859 ja siirretty museoalueelle v. 1963. Myllyllä on jauhettu vielä 1920-luvulla.

Saarion voimalaitosmuseo on tiettävästi yksi kolmesta vastaavasta museosta maassamme. Voimalaitos valmistui v.1908. Museon vieressä toimiva voimalaitos on vuodelta 1984, ja sen toimintaa ohjataan Joensuusta.

Kaurilan koulumuseo. Vuonna 1898 kouluksi vihitty rakennus oli lajissaan Tohmajärven neljäs.

Kirjailija Algot Tietäväisen alias Maiju Lassilan muistomerkki kunnan virastotalon puistossa. Muistomerkin teksti ei pidä paikkaansa, koska muistomerkki on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan.

Jääkauden aikainen siirtokivi Luosojoen tien varressa. Kivi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Kunnallistalo on Kemien maamerkki. Talon seinässä on muistolaatta Suojeluskunta ajoista.

Käsityökeskuksen (entinen Malisen talo) seinässä on Oskar Adolf Hainarin muistolaatta. Talo oli Hainarin lapsuuden koti 1858-63.

”Kalpakivi” on taiteilija Veikko Jalavan veistämä muistokivi Kirkkoniemessä muistuttamassa    7.divisioonan sotaretkestä.

Äänestäjät ratkaisevat

 Jatkuuko nykymeno vai tuleeko muutos

Kirjoitan tätä yöllä. Kello on kaksi. Heräsin kun vaimo sanoi unissaan: "Minä en jaksa. Väsyttää". Mieleen palasi eilinen keskustelu Eduskunnan kyselytunnilta ja Puheenjohtajien vaalikeskustelusta toissa illalta. Onkohan hallituksessa edustettuna kansanedustajista terävin pää? Olemme vaimon kanssa iäkkäitä. Meillä on kaikki hyvin. Meillä on toinen toisemme. Vielä. Tietämme, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Voimat tulevat loppumaan. Toisella meistä. Tai molemmilta. Silloin tulemme tarvitsemaan apua. Onko sitä saatavissa ja millaista se on?

Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 1956. Ajoimme terveyssisaren kanssa kotikäynnille Kutsun perukoille. Nimenkin muistan mihin olimme menossa. Tarkoitus oli ottaa selvää miksi lapset olivat poissa koulusta. Loppumatkan mökille kävelimme umpihangessa. Matka oli minulle tuttu. Olin ollut kyydissä poliisia. Mökissä oli pimeä. Vähävalo tuli hellasta. Lapset olivat lunssassa. Koulunkäynnin esti myös se, ettei koulukkailla ollut tavikenkiä. Terveyssisar mittasi kuumeet ja antoi kuumemittarin. Käski minun opettaa emännälle miten kuumetta mitataan. Epäonnistuin tehtävässä. Emäntä ei osannut katsoa miten mittaria luetaan.

Nyt eletään toista aikaa. Digiaikaa. Sellaista jota hallitus tarjoaa ratkaisuksi vanhusten kotihoitoon. Sellaista jota vanhuksista harva osaa käyttää. Sanovat sitä teknologiaksi. Miten on mahdollista, että eduskunnassa vanhusten hoito jakautuu kahteen osaan. Toinen hoito nojaa ihmisapuun. Toinen digipalveluihin ja robotteihin. Eikö näillä digiuskovaisilla ole mitään käsitystä avun tarpeista. Robotti osaa annostella pillerit, jos on kunnossa. Ei auta vaikka sitä ravistettaisiin. Auttaisiko ranneke maitopurkin avaamisessa? Leikkeleet ja kahvi on tarkoitettu säilyttämiseen. Ei vanhuksille eikä vähävoimaisille. Ruoka-automaatti toimii kellontarkasti. Se ei toimi pyydettäessä eikä sitä voi kiittää tai vaihtaa paria sanaa ruuasta. Miten automaatti osaa auttaa henkilökohtaisissa tarpeissa puhtauden suhteen. Auttaa sängystä, viedä vessaan tai avata ikkunan? Digilaite ei vastaa kun sille puhuu. Vanhusten hoitoon on kehitetty digilattia. Se kertoo hoitajalle kilometrien päähän käveleekö, nukkuuko vai onko vanhus jo kuollut. Vanhuksella vaikka olisi muistisairas on tarpeet ja tunteet. Niiden välittämiseen tarvitaan toista ihmistä.  

Edellä on kerrottu vanha sosiaalitapahtuma ja nyt suunnitteilla oleva robotteihin nojaava palvelu. Kutsussa epäonnistuttiin kuumemittarin kanssa. Mutta onnistuttiin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Saatiin tietoa toinen toisistamme. Kun hyvästeltiin lähdettäessä mökkiin jäi tieto meistä ja meille tieto heistä ja heidän tarpeistaan. Ihminen elää tunteista ja tunteilla. Sitä ei rahalla ja roboteilla voi korvata. M.O.T.

Digiloikan ja sen erinomaiset mahdollisuudet toi aikoinaan julkisuuteen kokoomuksen Grahn-Laasonen. TV:n puheenjohtaja tentissä Orpo yritti digistä pyristellä eroon vanhusten hoidossa. Huonolla menestyksellä. Soten rahoituksen lykkäämisessä tapahtui Orpolle todellinen moka, kun ryhtyi tulkitsemaan mieleisekseen Talouspolitiikan arviointineuvoston kirjallista lausuntoa. Yhtä vastenmielistä kokoomuksen toimissa on, kun se yrittää rinnastaa keskenään kilpaileviksi vanhusten hoidon ja kohoavat puolustusmenot. Demarit tietävät ja tahtovat, että demokraattisessa sivistysmaassa, joka Suomi on, hoidetaan molemmat asiat tinkimättä kumpaisestakaan. 

Näissä vaaleissa ratkaistaan jatkuuko nykymeno vai halutaanko muutos. Sanovat asian ratkaisevan se mikä puolue saa kannattajansa uurnille. Gallupeihin ja niiden kannatuslukuihin ei kannata luottaa, vaikka ne selvästi osoittavat suomalaisten haluavan muutosta. Muutos tulee vain demareiden toimesta. Siksi äänestysprosentti on saatava nousemaan. Sitä kautta kokoomuksen hegemonia satelliittipuolueineen saadaan irti sotesta ja vanhusten hoidosta.

Yli kymmenen vuotta vanha pakina paikallislehteen

 

Sattumalta sanottua

Naapurin vanha mutta edelleen vitaalinen isäntä ehättää aamu varhaisella mökillemme. Selvästi näkee, ettei isännän asiat ole oikein. Istuu pyytämättä hattu päässä aamukahvi pöytään.

- Tässä olisi kuppi kahvia. Mitä sitä naapuriin kuuluu? Ehdin sanoa, kun isäntä jo lappaa sokeria tyhjään kuppiin.

- Kyllä kuuluu, aloittaa isäntä. En ole saanut likakaivomonttua vielä kaivetuksi, kun jo uutta rojektia pukkaa päälle. Luonnon mukaisuutta ei enää kunnioiteta. Sonta pitää säilöä. Savut pitää mitata. Millä minä ne mittaan?  Ja nyt kohta sakotetaan, jos puut sytyttää väärästä päästä.

Ennen oli selvää. Leuolla ilmalla käytiin ulkohuusissa. Kovalla pakkasella emännän kanssa navetassa. Nyt pitää siihenkin hommaan olla muovipönttö.

Miten minä vanha ukko hiukkasia mittaan. Perunaa pienempää murikkaa en enää silmälaseillakaan näe. Jos katolle pitää kiivetä mittaamaan, niin se tietää keskussairaalan reissua.

Meidän uuneista puuttuu CE-merkintä. Kammarin uunin kyljestä löysin poikien kaivertaman kirkkoveneen. Se ei hyötysuhdetta lisää, eikä häkäpäästöjä vähennä. Kuulin kylillä, että nokikolari syksyllä tarkastaisi ja mittaisi niin uunien kunnon kuin päästötkin. Mitä päästöjä sitten mitannee? 

Hinta on 150 - 200 euroa. Jos se on uunia kohti, niin siinä meidän kustannukset on tuhannen euron kieppeillä.

Nyt herrat vielä kiistelee mistä uunin puut pitää sytyttää. Alhaalta, päältä vai sivulta? Siinä on pohdittavaa. Ja väärästä päästä sytyttävää sakotetaan, tuohtuu isäntä.

Se on nykyaikaa. Koettelen rauhoitella vanhaa pappaa, joka on kiihtyneessä olotilassa. Liekö nitrotkaan mukana. Isäntä ottaa kaksi pullapalaa ja hörppii samalla tassilta jo jäähtynyttä kahvia. Varmuudeksi puhaltaa, ettei suutaan polta. Isäntä rauhoittuu ja innosttuu muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.

- Miten sitä ennen selvittiin. Ei ollut joka talossa tulitikkujakaan. Sytkistä puhumattakaan. Uunit lämpesivät, vaikka väärästä päästä sytytettiin. Kaski sytytettiin tuulen päältä. Se tieto oli saatu käytännön kautta yskimällä. Ilman sakkopykäliä. Palokuntaa ei ollut pelottelemassa. Joskus tupsahti metsää kasken mukana, kun tuuli käänty. Eikä huonon sytytyksen syyksi voi pakka sitäkään, kun sauna paloi, muisteli vanha isäntä.

- Emäntä mittasi rikkalapiolla, oliko nokisutari nuohonnut piisit. Mukana saattoi olla naapurinkin hiukkasia. Sutari ei joka talon välissä aina ehtinyt puistella vehkeitään.

Ainoa, joka ennen vanhaan savukaasuja seurasi oli nimismies. Jos saunan piisistä savua nousi useamman päivän peräjälkeen, niin kohta lähetti poliisin muka muissa asioissa käymään.

Sama toistui, jos savu tuli metsästä. Tyynellä savu näkyi kilometrien päähän. Yleensä ei tulta tehtykään kuin tuulella. Ja pannun alle silloinkin tuulen yläpuolelle, veisteli isäntä selvästi iloisesti.

Muistaneeko kukaan mistä Humalajoki on nimensä saanut, kysäisee isäntä. 

-Humalajoessa oli aikoinaan hyvä ja kirkas vesi. Kelpasi juotavaksi sellaisenaan tai jalostettavaksi pienteollisuuden tarpeisiin.

Ennen elettiin kiteeläiset ja tohmajärveläiset sovussa. Molemmat otettiin vettä joesta ja verrattiin laatua keksenämme. Laadun tarkailu vei aikaa, joskus parikin päivää yhteen menoon. Siitä emännät nimen joelle antoivat. Niin kuin Kusimäellekin. Ja monelle muulle. Käyttötarkoituksen mukaan.

Vain äänestäjä voi muuttaa suunnan

 Loikkariin ei voi luottaa

Kuusi päivää ja ennakkoäänestys alkaa. Vielä on aikaa pohtia mitä politiikoilta ja politiikalta odottaa. Äänestäjällä on vastuu. Voi onnistua valinnassaan tai pettyä. Pitäisi kuunnella mitä ehdokkaat lupaavat ja pitää mielessään omat tavoitteet, joihin odottaa kannatusta tai muutosta. Oman pohdintansa aiheuttaa alue- ja kuntavaalien yhteen sovittaminen.

Omana äänestyskäyttäytymiseeni vaikuttaa moni asia, joita kaikki ehdokkaat tuskin pitävät esillä esittelyissään. Pidän kuntavaalia "kotivaalina". Äänestän henkilöä, jonka uskon tietävän lähiasiat ja sitoutuvan niiden hoitoon riittävällä vakavuudella ja ajankäytöllä. Hänen puoleensa voin kääntyä esittämään asiaani pelkäämättä hänen väheksyvän asiaani. Ehdokkaani pitää pystyä erottamaan kouluasiat ja harrastuksesta ja askartelusta.

Aluevaaleissa ääneni annan ehdokkaalle, jolla on kokemusta laajempi alaiseen asiantuntemukseen terveys-, sosiaali- ja vanhuusasioiden hoidosta. Ehdokkaani pitää ymmärtää alueen tarpeet ja mahdollisuudet sekä niiden hoitoon tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet. Hänen pitää pystyä perustelemaan, ettei kuntaan tarvita täysimittaista terveyskeskusta verenpaine mittaukseen. Ei edes kyytiä alueen keskukseen, kun ongelma pystytään hoitamaan antamalla asiakkaalle oma verenpainemittauslaite. Tällä tarkoitan hoidon jakamista järkevästi tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Unohtamatta ketään.

Jotta onnistuisin valitsemaan edellä olevilla ajatuksilla oikean äänestyskohteen, ohjaa minua puolueen puolestani tekemä valinta ehdokkaiksi kelpuutetuista. Näen asian niin, että äänestyksessä puolue tukee valintaani, enkä minä puoluetta. Olen samassa veneessä äänestäessäni puolueen kanssa, jonka keulassa lukee SDP.

Monelle ikäiselleni aiheuttaa vaikeuksia suomalaisen poliittisen kentän nykyinen hajautuminen. Ymmärretään kokoomuksen pitävän huolta rikkaista. Keskusta on ollut perinteinen maaseutuun ja maatalouteen sitoutunut. Demarit ovat olleet työtätekevien ja vähäosaisten asioita hoitava puolue. Nämä kolme on totuttu näkemään suomalaisten asioiden hoitajina vuosikymmenet. Jätän tässä huomioimatta pienpuolueet. Ihmetykseni kohteeksi nousee PerusSuomalaiset (persut, josta nimestä eivät tykkää). Missä ovat heidän juurensa? Keiden asioita he ajavat, joita joku toinen puolue ei jo hoida? Miten Suomessa, jossa elää maailman onnellisin kanssa voi menestyä puolue, joka saa voimansa vihaamalla maahanmuuttajia ja leikkaamalla suomalaisten hyvinvointia?

On selvitetty, että 50 aluevaltuutettua on loikannut puolueesta toiseen. Eniten lähtijöitä on ollut persuista ja muuttokohteena suunta on ollut kokoomukseen. Loikkareita on vaikea sijoittaa politiikoiksi. Heidän poukkoilunsa puolueesta toiseen ei osoita harkinta kykyä yhteisten asioiden hoitajana. Erityisesti ihmettelen loikkareiden vastaanottajana kokoomusta. Kokoomusta ja persuja yhdistää raha ja äärioikeistosta ponnistava ajattelu. En usko hallituskiimankaan riittävän yhdessä pysymiseen edes tämän vaalikauden loppuun saakka. Ihmettelen Wille Rydmanin potkuja kokoomuksesta ja siirtymistä Orpon hallituksen ministeriksi enemmän kuin Björn Wahlroosin loikkaa taistolaisista rahoineen Ruotsiin. Demareita äänestämällä jo kunta ja aluevaaleissa voi auttaa pääsemään loikkareista. Ainakin valtakunnan korkeimmilta luottamuspaikoilta.

Äänestäjä. Harkitse ja tee päätös itsenäisesti. Omista tarpeistasi lähtien. Et tarvitse äänestyskonetta. Älä usko turhiin lupauksiin. Arvosta ehdokasta joka kysyy sinulta mitä tarvitset. Innosta ystäviäsi äänestämään. Tarjoa vaikka vaalikyytiä. Valokuva ei riitä vaalimainokseksi. Tarvitaan ajatuksia ja kykyä niiden esiintuomiseen. Jos jättää äänestämättä, voi tukea sillä sellaista asiaa, joka on sinulle ja perheellesi haitallista.

Kulttuuri on tekemistä

 Maito myrtyy monessa asiassa

Olen aktiiviaikanani toiminut muutamissa luottamus tehtävissä. Vaihtelevalla menestyksellä. Aina minut on huomattu hyvässä tai pahassa. Kannattajat ovat tykänneet ja vastustajat tyrkänneet. Kykyjensä mukaan. Luottamusmiehen hommat eivät minulle sopineet. Pyrinkin niistä pois. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät tunsin enemmän omikseni. Seitsemänkymmentä luvulla oli tapana luottamusmiehen puolustaa jäsentä, vaikka tämän tekemä asia ei aina olisi ollut siihen oikeutettu. Vierastin sellaista. Työsuojeluasiat tulivat sijalle ja valtuutetun tehtävät tunsin kykeneväkseni paremmin hoitamaan. Taisin pitää 1971 elämäni ensimmäisen 45 minuutin alustuksen työsuojelusta, jota seuraamassa olivat esihenkilöni Vankeinhoitolaitoksesta. Muistellessani tapahtumaa. Kädet kastuvat vieläkin ja kieli kuivuu. Nämä kirjoitus hommat ovat perua tuolta ajalta. Kirjoitukseni uskon olevan parasta siinä mielessä, että tiedän suurin piirtein lukijoiden jakautuvan kahteen osaan. Puolet tykkää ja se osa joka ei, antaa palautetta. Se on tärkeää kirjoittajalle. Tulla luetuksi. Eläkepäivillä 15 vuoden vierailu kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustehtävissä perustui ilmeisesti toimintaan työelämän ajoilta. Tuolta ajalta jäi päällimmäiseksi mieleen, ettei puoluepolitiikka sovi välttämättä kaikkiin kunnallisiin päätöksiin. Ei ainakaan tasa-arvon, talouden ja henkilökohtaisen puoluesidonnaisuuden kytkemiseen päätökseen. Kymmeneen vuoteen en ole asunut (jätän Tohmajärven mainitsematta) paikkakunnalla, mutta vieläkin saan maidon myrtymään mielipiteilläni tupailloissa. Ja vaalimainos makkarat menemään väärään kurkkuun muidenkin vaalitilaisuuksissa. Kysynkin onko luottamusta herättävää kun 4000 asukkaan kunnanvaltuustossa tapahtuu 5 loikkaa vaalikauden viimeisessä kokouksessa. Jääkö äänestäjän kuluttajavastuu huomioimatta? Jos suomalainen kuntapolitiikka tarvitsee muutosta nykyiseen, se tapahtuu äänestämällä vaaleissa demareita. Ei tarvita äänestyskonetta eikä loikkareita.

Jos ihminen puhuu, vaatii, uhkaa, pelottelee, kiristää ja kostaa on vain puhuminen hyväksyttävissä presidentilläkin. Vaikka olisi kysymyksessä USA:n presidentti Trump. Hänen luonteenpiirteensä ja tavoitteensa jääköön asiantuntijoiden ratkaistaviksi. Kiristys ja kosto eivät kuulu sivistykseen. Sivistys on yhdessä opetuksessa ja käytännössä hyväksytty menettelytapa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kun kiristää ja kostaa, ei Trump ole sivistynyt ihminen. Sivistyksen puute johtaa ukrainalaisten tarpeettomaan kuolemaan. Kuka tämän kertoisi Trumpille?

Katsoin netistä, että kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko yhteiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Jotkut käyttävät samassa yhteydessä sanaa sivistys. Vanhan liiton miehenä minua ottaa päähän, kun telkkarissa kulttuuri sana yhdistetään vain ns. taidelajeihin kuten teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja taidemaalaukseen. Kansakoulussa opetettiin kulttuurin alkuaan tarkoittaneen viljelemistä. Myöhemmin kulttuuriin yhdistettiin muunkin lainen toiminta. Tekeminen yleensä. On ojankaivukulttuuria ja sukanvirkkauskulttuuria. Myönnän tässä rajallisuuteni, kun myönnän osaan TV:ssä esitettyyn tekemiseen vastenmielisyyttä. Sillä eihän soffapotaatit esitä tekemistä, vaan olemista. Jotta maito myrtyisi muiltakin ilmoitan, etten tykkää Emma Gaalan kaltaista ohjausta määrättyyn musiikkityyliin