"Miksi et kirjoita?"

Setsuuri vai sensuuri?

Kun on kirjoittanut tuhansia juttuja eri julkaisuihin joutuu joskus jos ei sensuurin niin itsesensuurin kanssa tekemisiin. Nyt kun on kirjoittamisessani hiljaisempi vaihe niin ihmiset edelleen kyselevät miksi et kirjoita.

Mutta sananvapaudestahan minun piti kirjoittaa. Siihenhän oleellisesti liittyy sensuuri.

Ensimmäinen juttuni joka hävisi, kirjoitin Uuteen kriminaalihuolto lehteen joskus 70-luvun alussa. Lehden latoivat vangit ja oikolukivat virkamiehet. Minne juttu katosi, on edelleen minulle epäselvä.

Toinen jutun poisto vankilalehtiin kirjoittamistani jutuista sattui ennen eläkkeelle lähtöäni. Puolustin siinä K.J. Långia, jonka kanssa liiton puheenjohtaja/päätoimittaja oli ajautunut hankauksiin. Asiasta sovittiin päätoimittajan kanssa malliin, ollaan erimieltä mutta ei viedä asiaa julkisuuteen. Olisin jutun saanut julki jossain päivä- tai iltapäivälehdessä.

Karjalaiseen kirjoitin jääkiekosta parikolme vuotta Helsingistä käsin. Sekin 70-luvun alusta. Palstan nimi oli Helsingin hallista. Jutut julkaistiin. Sensuuri tuli vastaan 90-luvulla kun tuohuksissani kirjoitin, oliko SYP:pi vai mikä, kaverin huonosta kohtelusta pankkiasiakkaana. Juttu jätettiin julkaisematta ilman selitystä. Hävisi muka, kun kysyin syytä.

Paikallislehdissä on palstani ollut vuosikymmeniä. Vuoroin Tohmajärvellä, vuoroin Kiteellä. Lehtien nimet ovat vuosien varrella vaihdelleet. Niin myös syyt, miksi lehteä olen vaihtanut. Potkuja en ole saanut kummastakaan lehdestä. Viimeksi Koti-Karjalasta chilling effect:iä kyllä.

Uutis Alasimeen jutut jouduin lopettamaan, kun kirjoitin pakinaani kysymyksen yrittäjien puheenjohtajalle. Hän esitti silloin haastattelussa ajatuksen, että kunnan pitäisi myydä metsänsä kunnan talouden parantamiseksi. Kysyin oliko se hänen yksityinen ajatus tai yrittäjien ajatus. Jutussani mainitsin yrittäjien puheenjohtajan omalla nimellään. Päätoimittaja pyysi, että poistaisin nimen. En halunnut poistaa nimeä, koska kyseisestä puheenjohtajasta oli tullut yrittäjien puheenjohtajana julkisuuden henkilö. Katsoin viisaimmaksi lopettaa kyseiseen lehteen palstan pidon. Ja päätoimittaja piti päänsä. Kun nimeä en poistanut, ei juttua julkaistu. Siihen loppui pakinointini UutisAlasimeen.  Sääli sillä päätoimittajalla ja meikäläisellä oli hyvä yhteistyö ja hän oli huomattavasti mukavampi mies kuin minä.

Koti-Karjalaan kirjoitin pakinoita lukuisia vuosia nimellä ja nimimerkillä. Lehdestä annettiin ymmärtää, että nimimerkki on parempi. Miksi? No, ymmärsinhän minä. Joskus päätoimittaja ei pitänyt hyvänä, että kirjoitin kahdelta jakkaralta. Häneltä unohtui, että itse istui neljällä jakkaralla, joista yksi vain sijaitsi Koti-Karjalassa.

Kerran toimitussihteeri sunnuntaiaamuna ja sanoi, että hän on liemessä juttuni takia. Hänelle soitetaan ja tivataan kuka pakinan on kirjoittanut. Ihmettelin sitä minäkin. Paheksuntaa oli jutussani herättänyt ilmeisesti kohta, jossa totesin monen maanviljelijänkin pihapiirissä seisovan Mersu. Oliko Mersu oma vai vieraan, jätin mainitsematta. Oli herkkä alue tämä maanviljelys ja taitaa olla edelleen.

Yhden vaihdon  Koti-Karjalaan kirjoitteluun  aiheutti juttuni, jossa käsittelin kirkollisia menoja mm. Ruotsissa käytössä olevaa arkkuvaatetta. Sillä peitetään arkku siunauksen ja hautaan kuljetuksen ajaksi. Vaate poistetaan arkulta vasta hautaan laskun yhteydessä. Saman asian olin tuonut esiin mm. Tohmajärven kirkkovaltuuston kokouksessa. Siellä se ei aiheuttanut vastarintaa tai moitetta. Tätä juttua ei päätoimittaja julkaissut, eikä sanonut syytä miksi juttua ei julkaistu. Juttuani pidin tärkeimpänä kuin roikkua tietämättä mikä lehteen sopii ja mikä ei.

Viimeisin kirjoitteluni ja palstan pito loppui chilling effect:iin (hiljennysvaikutukseen). Sopimukset pakinoistani oli molemmin puolin sovittu päätoimittajan kanssa. Yritin kirjoittaa ajankohtaisista asioista, mutta huomasin, että eräiden toimituksessa tapahtuneiden henkilömuutosten jälkeen jouduin "hiljennyksen" kohteeksi. Niin myös muutama ns. vakitoimittajakin.  Yritin hiljennystä saada poistumaan päätoimittajan kanssa keskusteluissa. Siinä se onnistui mutta jutut myöhästelivät ja muutama taisi hävitäkin. Katsoin viisaimmaksi lopettaa kirjoittelun. Nyttemmin olen huomannut, että palstatilani onkin saanut pappi. Mikä varmasti sopii lehden sisältöön paremmin kuin kahdella jakkaralta kirjoittava maallikko.

Tämmöistä rehjaamista se on freelance kirjoittelukin. Rehjataan vieläkin jossain lehdessä. Jos kysymyksessä olisi oikea palkkaa saava  toimittaja niin voisi  vain kuvitella  uskaltaisiko tällaisia "muistelmia" kirjoittaa. Se kun on niin näissä lehdissä kuin muissakin; kukko on joka tunkiolla ja sen takana jyväpussi.

ONKO OIKEIN ÄÄNESTÄÄ TYHJÄÄ?

Kannatus ei ole prosentteja

Vaaleissa annettu ääni voi turvota, pysyä sellaisenaan tai kutistua. Asia riippuu siitä missä vaiheessa toiselle vaalissa annettua ääntä käytetään.

Tohmajärven kirkkovaltuusto äänesti puheenjohtajastaan suljetussa lippuäänestyksessä. Tarjolla oli kaksi ehdokasta. Toisella oli puoliso merkittävässä virkasuhteessa seurakuntaan. Toinen oli ehdolla siksi, ettei toinen mahdollisesti valituksi tullessaan joutuisi esteelliseksi puolisonsa virka-aseman takia. Valtuutetut äänestivät puheenjohtajakseen hänet, jolla oli puoliso virkasuhteessa seurakuntaan. Päätöksellä valtuutetut antoivat puheenjohtajalleen "tuplaäänen" tapauksiin, joissa äänet valtuustossa menisivät tasaan. Merkittävä tuplaääni, jonka demokratia on katsonut tarpeelliseksi. Miksi? Kun parempaakaan ei keksitty, jolloin sääntö laadittiin.

******

Persuissa taisi tapahtua päinvastaista, kun otettiin käyttöön ryhmäpäätös eduskunnassa äänestettäessä tasa-arvoavioliitosta eli ns. homoliitosta. Ryhmäpäätöshän on sellainen, jossa äänen antaja joutuu antamaan äänensä asian puolesta, jota ei henkilökohtaisesti kannata. Tai parempi olisi sanoa, että ääni otetaan pois kuin joutuu antamaan sen vastoin tahtoaan ryhmäpäätöksen puolesta.

Persuissa rangaistiin kolmea kansanedustajaa huomautuksella, jotka äänestivät vastoin ryhmäpäätöstä tasa-arvoavioliiton puolesta.  Rangaistusten vertailu suhteessa Teuvo Hakkaraisen kirjoittelustaan saamaan käräjäoikeuden antamaan rangaistukseen on persujen eduskuntaryhmässä sama kuin käyttäytyminen eduskunnan äänestyksessä. Hakkarainen sai ryhmältään, ei nyt hyväksyvää vaan huomautuksen hänkin. Persuilla on hallituksessa oikeusministerin osapäivätyöksi arvioitu oikeusministerin pesti.

******

Meneillään on vaaligalleria. Yhtä hyvin voisi sanoa vaaliallergia. Eduskunnassa annettiin ministeri Anne Bernerille luottamus 110 äänellä 42 ääntä vastaan. Häveissä oli 38 edustajaa ja tyhjänpanttina 9 kansanedustajaa.

Lukija voi itse kukin päätellä mitä tuollainen äänestystulos loppujen lopuksi tarkoittaa. Merkitseekö se, että näin on pakko jatkaa. Jos taas sitä, että Bernerin menettely on ollut hyväksyttävää  ko. asiassa niin tavallisten kansalaisten oikeustaju saattaa joutua koetukselle. Jopa niin, että vastaus saadaan vasta tulevissa vaaleissa.

******

Paavo Väyrysen henkilökohtaiset kannattajat ovat äpsingillään jo tulevissa kuntavaaleissa. Onko Paavo ehdolla pohjoisessa vai etelässä?  Oman vai keskustan vai kenen listoilla?  Viimeisin tieto on, että hän on ehdolla Helsingissä ja kristillisten listalla. Tieto on tarkistamaton niin kuin muutkin kirjoitukseni. Sipilän sanotaan estäneen Väyrysen pääsyn keskustan listoille. Mikä onkin Sipilän merkittävin päätös valtakunnan asioihin pitkään aikaan. Yrittäjienkin luottamus Sipilään on pudonnut tutkimuksessa 20 %:tiin.

******

Prosenttilukujen käyttö politiikoille ei ole suositeltavaa. Niihin kaatui jo Stubbi.  Pääministeri Sipilä sanoi luottamuksensa Anne Berneriin olevan 100%. Jos prosenttiluvuilla uskaltaa tulkita poliisijohtajien Riikosen ja Paateron luottamusta alaiselleen  Jari Aarnioon heidän virassa ollessaan niin Riikosen kohdalla se olisi 100 % ja Paateron kohdalla toinen 100 %. Eli yhteensä 200%.  Luottaa pitää, mutta epäillä sopii.

                                                                  Veijo Tuunanen

VAALIT TULLOO JA SEN HUOMOO

Tohmajärveltä löytyi vain 67 halukasta kuntavaaliin ehdokkaaksi. Pitikö tälle porukalle varata 27 valtuustopaikkaa? Minä vaan kysyn. Kovin vähiin kiinnostus on mennyt kunta-asioihin. 13 valtuutetulla olisi sama saatu aikaan, kun kunnan tehtävätkin puolittuvat.
Naisten vähyys ehdokkaista hävettää. Näkyykö tässä kunnallisjärjestöjen kyvyttömyys ehdokkaiden hankinnassa. Vanhojen pysyvyys ehdokkaina näyttää olevan vahva. Toivottavasti se ei toistu lautakuntapaikkoja jaettaessa.
Voiko muutokseksi sanoa, jos yksi ehdokas demariporukasta lähtee persuihin ja yksi persuista demareihin. Kumpi voittaa? Vai pelataanko nolla summapeliä. Tai voihan molemmat hävitä. Loikkauksella voi olla semmoinenkin vaihtoehto.
Odottelen mielenkiinnolla ehdokkaiden ulostuloa mielipiteillään. Puhuttuna tai kirjoitettuna. Voi olla, että odottelen turhaan.
*****
Persujen Kari Kulmala on aloittanut kuntavaalityönsä vierailemalla Pyhäselän vankilassa ja kertomalla siitä kokemuksiaan. Kulmalahan on poliisitaustaltaan kansanedustaja Rääkkylästä.
Kulmala on ilmeisesti nauttinut vankiaterian kun sitä kehuu. Huonoksi hän katsoo lähiruuana puuttumisen ja erikoisen pahaksi hollantilaiset perunat.
Tunnen Kulmalan, Pyhäselän vankilan ja jonkin verran myös persujen toimintaa. Kansanedustaja/poliisin kiinnostuksen vankilaa kohtaan on ymmärrettävää. Olisin odottanut Kulmalan kiinnittävän näkyvästi huomiota omaa ammattikuntaansa kohtaan. Esimerkiksi miten Jari Aarnio voi toimia niin kuin oikeuslaitos on hänen nähnyt toimineen. Poliisijohtajat Riikonen ja Paatero, ovatko he toimineet Aarnion lähimpinä esimiehinä oikein ja tehokkaasti? Luottamus ei ole tehokasta toimintaa. Ei toimintaa ollenkaan.
Persuissa on poikkeuksellisen paljon poliisimiehiä. Ja poikkeuksellisen hiljaa he ovat olleet aatetovereidensa vihapuheista ja saamista rangaistuksista.
Vaalit tulloo va tullooko iäniä?  

TAKKIINKIN TULEE REIKIÄ

Vaaleja pukkaa, ehdokkaita etsitään

Ennen sanottiin, että jälkipelit pelataan Loimaalla. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi Loimaalla. Lahden edustaja kokouksen jälkeen ei jälkipeliin ole aihetta. Kaikki meni niin kuin oli tarkoitettu. Joku voisi sanoa, että suunniteltu. Jossain päin maailmaa, voidaan puoluekokoukset suunnitella hyvinkin tarkasti. Jopa niin, että päätöksetkin voidaan jakaa medialle edellisenä päivänä. Onneksi ei meillä Suomessa.

Erityisen suolan puoluekokouksiin takaa henkilövaalit. Nehän toteutetaan suljettuna lippuäänestyksenä. Aina on mahdollisuus yllätyksiin, vaikka mustaa hevosta ei olisikaan. Äänestystuloksen vertaaminen ennakointiin antaa viitettä tulevaisuudesta. Toteuttaako voittaja lupauksensa ja jäikö mitä hävinneiden hampaankoloon?

Tosiasia on, että niin ihmisten kesken yleensä kuin politiikassakin vallitsee kilpailu paikoista, asemasta ja vallasta. On syytä muistaa, että tulee voittoja mutta myös tappioita. Joka näitä pelkää, on syytä pysyä pois politiikasta.

Kilpailua käydään puolueiden kesken, mutta ankarimmat kisat käydään puoluetovereiden kesken. Sitä on turha kieltää. Reikää tulee villapaidan selkään joskus enemmän joskus vähemmän. En pidä sitä välttämättä pahana, kunhan tällainenkin kamppailu käydään hillitysti ja tiedostaen kamppailun olemassa olo. Reilu kisa, kovakin, pitää kamppailijat virkeinä. "Voittajan" on tarjottava voittonsa vielä äänestäjille. Siellä vasta voittaja määritellään lopullisesti.

******

Viimeistään  nyt on aika kääntää huomio tuleviin kuntavaaleihin. Puolueet etsivät ehdokkaita. Mikä sinänsä tuntuu ihmeelliseltä. Eikö halukkaita ole riittämiin? Jos etsintä menee vaikeaksi tuppaa mukaan  tulemaan epäkuranttia porukkaa. Sellaisia, joilla ei välttämättä ole haluja eikä kykyjä yhteisten asioiden hoitoon. Sellaiset ehdokkaat saattavat avata ovia protestiäänestäjille. Tämä on näkynyt edellisten vaalien jytkyissä.

Kunnallisvaaliehdokkaita puolueet näyttävät hakevan sellaista paikoista, joissa ehdokas on yleisön palvelutehtävissä. Terveyskeskukset, kaupat, urheiluseurat ja erilaiset yhdistykset ovat ehdokkaita pestaavien erityisessä suosiossa. Varsinaista kokemusta puolue- tai kunnallispolitiikasta ei juuri näissä tapauksissa tarvita. Keskustakin, joka ennen sai valita ehdokkaansa maatilan suuruuden perusteella on häärinyt ehdokkaita etsiessään jopa kokoomuksen tontilta  virkamiehiin ja demareiden puolelta tavallisiin palkollisiin. Siinä on hyvät puolensa, että "noviiseja" on helppo alkuun ohjata, mutta myöhemmin vaikea pitää rivissä. Vanha järjestelmä, jossa edettiin luottamushenkilöpaikoille puoluetoiminnan kautta näyttää hiipuvan entisestään. Erityinen vahinko on jos jopa kansanedustajaksi ja ministeriksi pääsee etenemään muilla tiedoilla ja taidoilla kuin mitä demokraattinen järjestelmä edellyttää.  Esimerkkejä löytyy tämän päivän eduskunnasta ja hallituksesta.

******

Viikon mokaajat: Juha Sipilä ja Jussi Niinistö.

Suunta alas: Suomalainen jääkiekko ja Therese Johaug

Suunta ylös: Antton Rönnholm

VANHASSA VARA PAREMPI

On harkinnan aika

Eletään aikaa, jossa politiikalta ja politiikoilta vaaditaan muutosta sanomatta tarkemmin mihin asiaan. Yleensä tahdotaan parempaa ja nopeasti. Nykyinen ei riitä, vaikka asiat eivät järin huonosti olisikaan. Tällaisesta muutoksesta saavat amerikkalaiset juuri nyt nauttia. Euroopassa oireillaan samaan suuntaan. Toivottavasti Suomessa vältytään tällaisilta muutoksilta. Radikaalisimmat muutokset lähtevät yleensä liikkeelle äkkinäisistä henkilövaihdoksista johtopaikoilla. Tämän ovat mahdollistaneet netti ja sen ympärillä tapahtunut "mielipidemuokkaus". Haaveen ja mahdollisen raja on ollut helppo haihduttaa. Vanhassa järjestelmässä pääseminen ihmisten tietoisuuteen vaati työtä ja siitä saatua kokemusta.  Pääsy kilpailemaan johtopaikoista vei jopa kymmeniä vuosia.

Kirjoitin noin kun näen uhkaa nopeista muutoksista itselleni ja muille samoin ajatteleville kanssa ihmisille. Ei vanhan, eläkeläisen tai sairaan nykyinen tilanne  niin hyvin ole, ettei siinä olisi parannettavaa. Nopeilla muutoksilla ja taitamattomuudella on taipumus muuttaa ainakin alkuun asioita huonompaan suuntaan. Tulee mieleen liikennekaaret, sotet ja muut yhteiskuntaa mullistavat hankkeet. Kaikilla muutoksilla sanotaan olevan kiire. Rahat eivät riitä. Syyksi sanotaan liian yleistävästi kulut vanhusten ja sairaiden hoidossa. Ei vanhukset ja sairaat aiheuta yksin rahojen riittämättömyyttä.  Eikö joku voisi nostaa tarkasteluun miten vanhusten ja sairaiden hoidossa  sinne osoitetut varat jakautuvat. Kyllä ne työllistävät alan ammattilaisia. Eikä aina niinkään tasapuolisesti. Eläkeläiseksi tai sairaaksi ei jokainen tule, vanhaksi kylläkin.

******

Edellä oleva on pohjustus tulevaan SDP: puoluekokoukseen ja eritoten siellä tapahtuvaan  puheenjohtajavaaliin. Tällainen pukinsorkka pakinoitsijalle suotakoon.

SDP:n puheenjohtajaksi on ehdolla kolme henkilöä. He lienevät jo kaikille tunnetut. Tuttu lienee myös sanonta "nelosista paras". Sanonta syntyi kun koulupoika vastasi isälleen koulutodistuksen nelosista. Nykyisin sanontaa käytetään kun useammasta hyvästä pitäisi valita paras. Nyt kolmosista paras.

Vastuu parhaan valinnasta on 500 puoluekokousedustajilla. Heidän valintansa määrittää miten puheenjohtaja  kelpaa äänestäjille. Sillä heitä tulee se voima ja valta,  joka pitää puoluetta esillä hoitamaan kansalaisten asioita.

Medialta saadun tietämyksen perusteella uskallan todeta, että vaihtoehtoja ehdokkaista löytyy. Kaikki ovat kelvollisia. Vain asioiden painotuksista ja hoitotavasta  löytyy selviäkin eroja.

Tytti Tuppurainen on maltillinen Eurooppaan päin suuntautunut ehdokas. Hän sanoo SDP:tä koko kansan puolueeksi. Hänen tukijansa löytynevät kuitenkin eniten naisliikkeen piiritä.

Timo Harakka on voimakkaasti esiintuonut itseään uudistavana, edistyksellisenä, aloitteellisena ja rohkeana. Harakka haluaa vedota  erityisesti alle 50 vuotiaisiin äänestäjiin.

Antti Rinne vallassa olevana puheenjohtajana asettuu ehdolle henkilönä,  joka on kasvattanut ja yhdistänyt puolueen edellisestä vaaliromahduksesta nykyiseen asemaan.

******

Vilkaistaanpa vähän naapurin tontille. Ensimmäisenä nousee esiin pääministeri Sipilän suojatin liikenneministeri Bernerin sähläys tehtävissään. Siihen on helppo määrittää syyksi molempien innokkuus ja kokemattomuus tehdä suuria päätöksiä omiin nimiin ohi demokraattisen päätöksenteon. Varoittava esimerkki.

Vihreillä on meneillään oma puheenjohtaja kamppailu. Nykyinen puheenjohtaja Niinistö uhoaa vihreiden valloittavan koko poliittisen kentän. Alkuun kuitenkin vain suurimmat kaupungit. Kunhan uusi puheenjohtaja ei vain tukehtuisi pullaansa. Varoittava esimerkki tämäkin.

Pamahtaako kesäkuussa persuista? (hah, hah) Jos Jussi Halla-ahosta tulee persujen puheenjohtaja niin sillä on merkitystä. Kielteistä koko Suomeen, sillä sehän tietäisi ulkoministerin vaihtoa. Se taas, jos jotain tolkkua on, niin hallituskriisiä. Jos Halla-aho on ehdolla, mutta ei pääse puheenjohtajaksi, luulen sen poikivan eduskuntavaaleissa muiden puolueiden pussiin. Persut alkavat olla varoittava esimerkki asiassa kuin asiassa.

SDP:n viidelläsadalla kokousedustajalla on vastuu edellä olevat huomioiden valita Tuppuraisen, Harakan ja Rinteen kesken kuka heistä mahdollisesti tulee tulevaan Suomen hallitukseen pääministeri tai valtiovarainministeri. Siihen tarvitaan harkintaa.                                                    

Hiki ei haissut gaalassa

Aihetta muutokseen

Paljon porua, vähän villoja. Siinä urheilugaalan tämän vuoden kattaus kokonaisuudessaan. Ulkopuolisilla pöhötetty tapahtuma ennalta arvattavine ohjelmineen niin paikan päällä kuin televisiossa on loppuu kaluttu luu. Urheilugaala tarvitsee uudistumista ja palaamista urheilun ja siihen tiiviisti liittyvän oheistoiminnan piiriin.

Uudistuminen voisi tapahtua esim. karsimalla mahdottomiin paisunutta palkittavien määrää. Jääkiekko nousi niin lajina kuin palkittuna kohtuuttoman huomion kohteeksi. Kiekkoväen omat kiitokset omilta omille tuntuivat yliannostetuilta. Vain joukkueen bussikuskit ja jäähallin vahtimestarit jäivät kiittämättä.

Jotta turha parran pärinä palkittujen kohdalta saataisiin vähenemään, loppumaanhan sitä ei saada, on yksilöurheilijat ja joukkueurheilijat palkittava omissa kategorioissaan. Yksilöurheilijaa ja joukkueurheilijaa  ei voi verrata toisiinsa paremmuudessa suhteessa toisiinsa koska he eivät ole yhteismitattavissa. Joukkueurheilijan tulokseen vaikuttavat aina toiset joukkueen jäsenet.

Kaikki palkitut ja erityisesti Leo-Pekka Tähti ovat palkintonsa ansainneet. Palkittujen arvostus ei saada jäädä turhan hömpän alle. Siksi urheilugaalaa on kehitettävä niin, että urheilutulokset ja niiden tekijät nousevat  selvemmin esiin muusta markkinahumusta.