Keppiä vai porkkanaa

Hallittu vai hallitsematon kriminaalipolitiikka

On se aika vuodesta, jolloin monet ihmiset muuttavat mukavuuksista alkeellisiin elinolosuhteisiin. Porsliinipytty vaihtuu puuseehen ja itikoille sekä kärpäsille koittaa kesä. Kuulun tähän ihmisryhmään, joka haaveilee, että säätieteilijät tänä kesänä olisivat kerrankin väärässä ja mökillä voisi riisua jo juhannuksena raappahousut jalasta.

Mökkielämä on alkanut meilläkin tutuilla alkuvaikeuksilla. Jäätymisvauriot on korjattu ja hiirien jätökset harjattu. Eniten alkuun vaikeuksia aiheutti, että töllötin ilmoitti; heikko signaali. Päivä siinä meni kahdelta omatoimiselta mieheltä ja kahdelta firmalta, että kuva saatiin aikaiseksi. Rahaakin paloi. Vastapainoksi saimme hyvää asiakaspalvelua.

Ongelman heikkoon signaaliin aiheutti se, että Kiihtelysvaaran antenniin oli roplattu syksyllä uudet säädöt. Miksi tästä digitaaliyhteiskunnassa ei saada tietoa kuvaruutuun?  Antennivirman mies sanoi, että "turhaa" keikkaa pukkaa, kun mökkiläiset tulevat ja huomaavat, ettei kuva kulje eipä ääni pelaa. Ensimmäiseksi epäillään antennia, kun telkkarin uudella aseman haulla pääsisi pinteestä.

******

Isä-vainaa tuppasi sanomaan kännipäissään, että viina on viisasten juoma. Epäilin tuota ja viimeistään silloin. kun odotin isää talvipakkasella Torikatu 10 kohdalla, kun isä jonotti viinakauppaan.

Ensimmäiset kokeiluni kuningas alkoholiin sain, kun kouluikäisinä teimme retken Samuli saareen. Kuka lie keksinyt, että eväänä olevaan rapakaljapulloon kun murentaa illalla ruisleipää niin aamulla siitä saadaan kunnon kännit. Ei saatu. Kokeiluja viinan kanssa on sittemmin ollut paljonkin. Piti olla viinakortti, joka edellytti ennen sen saantia haastattelua viinakaupassa. Pullo käärittiin komiasti paperiin. Siksi, jotta kukaan ei näkisi mitä viinakaupasta ostetaan. Ostokset viinakaupassa merkittiin korttiin. Neljä pulloa oli maksimiostot. Taksimiehet eivät saaneet ostaa sitäkään. Omiin häihini olisin ostanut neljä kossua, mutta ei onnistunut. Kaksi kirkasta sain ja hyllystä näin, että "Erittäin hienoa Arakkipunssia" täyteostoksi olisi sopivaa. Ei kelvannut häähumussa kenellekään ja heitinkin sen huithelevettiin.

Alkoholistia minusta ei tullut. Oliko syy tiukan viinasäännöstelyn vai Turmiolan Tommin pelottelun? Suomalaisen alkoholipolitiikan takia kävin pariviikkoa sitten Tallinnasta hakemassa vuoden viinat. Siinäpä mielipiteeni suomalaiseen alkoholilakiin.

******

Kokoomuksen, keskustan ja persujen muutamat ministerivalinnat ovat olleet perin hyödyllisiä demareille. Tuovatko naapureiden puheenjohtaja vaihdokset demareille vielä lisäkannatusta? Se nähdään syksyllä.

Puolueloikkari Juhana Vartiaisen esiintyminen eduskunnassa kokoomuksen äänenä ei varmastikaan vähentänyt demareiden kannatusta. Jos asiasta puhuminen jää oman mielipidepaatoksen alle ja keskittyy vastapuolen vähättelyyn ja arvosteluun, nousee esiintyminen esiintyjää ja kannattamaansa asiaa vastaan. Demareiden kannalta näyttää, että Juhana Vartiainen on löytänyt oman poliittisen kotinsa.

******

Olen sanonut ja kirjoittanut ennenkin, että Suomesta puuttuu nykyisin kriminaalipoliittinen keskustelu. Se näkyy myös tempoilevassa vankilatoiminnassa, jossa vähennetään henkilökuntaa, lakkautetaan vankiloita ja tehdään tarpeettomia organisaatiomuutoksia. Valtiovallan ja johtajuuden puutteesta puhuu myös sakkorangaistusten tuplaus, jonka perusteluiksi jäi valtion rahantarve.

Täydellistä poikkeamista hyväksytystä ja käytössä olevasta rikosseuraamusjärjestelmästä osoittaa Helsingin Piritorille (Vaasanaukiolle) järjestettävät vankimessut. Tilaisuuden järjestäjäksi näyttää ilmoittautuvan viestintäkoordinaattori Lotta Lehmusvaara Kriminaalihuollon tukisäätiöstä.

Messujen ohjelma muodostuu musiikista, stand upista ja painonnostosta. Osallistujiksi ilmoitetaan tulevan lähes sata vankia Helsingin, Keravan ja Suomenlinnan vankiloista. Paikalle odotetaan koevapaudessa olevia ja vapaudessa jo oleville entisiä vankeja.

Vanki- ja vankilaturvallisuus on tarkasti laissa määritelty virkavastuulla toimivalle henkilökunnalle. Suomessa vankilatuomion ainoa rangaistavuus on määritelty vapauden menetykseksi, joka toteutetaan pääsääntöisesti vankila olosuhteissa. Kysynkin onko rikosten rangaistavuus vapauden menetyksen osalta siirtymässä katutapahtumiin?

                                                             Veijo Tuunanen

MITÄ NE OIKEIN SÄHLÄÄ

Sekaisin jääkiekosta ja digitaalista

Suomi on mennyt digitaalista sekaisin. Eikä vähiten Suomen hallitus. Olipa mikä asia hyvänsä, joka tarvitsee kuntoon saattamista, hoituu ministerien mukaan digitaalilla. Mitä se sitten lieneekään esim. soteasioissa?

Toinen mantra on yhtiöittäminen. Rauta-, piki-, ja soratiet pitää yhtiöittää. Samalla ministeri muistaa huomauttaa, ettei yhtiöittäminen tarkoita yksityistämistä. Niin kuin tavallinen ihminen ei ymmärtäisi maidon, kurrin ja veden eroa toisistaan.

On syytä epäillä, etteivät vanhukset ja sairaat hoidu digitaalilla, vaan lääkäreitä ja hoitajia siihen tarvitaan. Tai, ettei tiet kuopista ja kelirikosta korjaudu sillä kuka tiet omistaa vaan korjaus tarvitsee lapiota ja rahaa. Hallitus tarjoaa teiden hoitoon yhtiöittämistä.

Lopulta pääministeri näkee hyväksi pohtia perustaa uusi digitaalia hoitava yhtiö, joka muka hoitaa digitaalilla tiedonkulun mökin mummon, tiehoitoyhtiön,  sosiaalitoimen ja lääkärien kesken.

Pääministeri Sipilä, ministerit Berner, Rehula ja Vehviläinen puhuvat paljon, josta ainakaan minä en saa tolkkua. Se ei ole ihme, mutta kun minun kaltaisia tolloja on muitakin.

*****

Digitaali näyttää syrjäyttävän kohta euronkin. Parkkipaikalla pitää vilauttaa älypuhelinta. Helsingissä ei pääse matkustamaan linja-autolla, ratikalla ja lähijunilla ilman älypuhelinta ensi vuoden alusta lähtien. Se tietää potkuja rahastajille ja sitä, että monet joutuvat kulkemaan Helsingissä jalan tai taksilla. Edellytyksellä, että vanhan mallin mukaisia takseja on kaupungissa.

Kysyn mikä on sellaisen ihmisen oikeus liikkua ja ostaa palveluja, joihin perustuslaki on maksuvälineeksi valinnut hyödykkeen jota rahaksi kutsutaan. Joudunko vaikeuksiin oikeuslaitoksen kanssa kun minulla ei ole älypuhelinta, ei tietokonetta mutta rahaa riittävästi esim. ratikka matkaan.

******

Jos maan hallitus on mennyt sekaisin digitaalista, niin osa kansasta on mennyt sekaisin jääkiekosta. Tunnustan olleeni jääkiekkofani 70-luvun alkupuolella. Kirjoitin "Helsingistä hallista" otsikoituja pakinoita mm. Karjalaiseen. Sata reissua vuodessa jäähallille, poisti jääkiekko-oireilun ja paranin tavalliseksi jääkiekon ystäväksi. Saman uskon tapahtuvan heillekin, jotka elävät nyt ylikyllästetyssä jääkiekkofanituksessa.

Iltapäivä lehdille näyttää riittävän kirjoiteltavaa jääkiekkoilijoiden seurustelusta, kihloista, häistä, avioeroista ja lopulta hautajaisista. Ja kaikesta mitä nyt jonnin joutavaa kiekkoilijat  voitonhumussa tai häviössä keksivätkään.

Jääkiekon jälkeenkin on "elämää". Hyvä esimerkki on Jutin ja Tammisen pysyminen julkisuudessa. Tamminen vaihtaa takkia ja kaulaliinaa TV-kommentaattorina ja Jutila patentoi Ilta-lehden mukaan sanat "Ny rillataan". Enpä näistä kahdesta taida enempää kirjoittaakaan.

*****

Viimeisimmän Yle:n teettämän kannatusarvion mukaan SDP:n kannatus on 21,5%, Keskustan 20,4, Kokoomuksen 17%, vihreiden 13,5%, Vasemmistoliiton 8,5% ja Perussuomalaisten niin ikään 8.5%.

Tällainen tulos eduskuntavaaleissa tietäisi SDP:lle hallitukseen menoa. Työtä näyttäisi nykyisen hallituksen jälkeen riittävän. Hyvä  puoli hallitukseen menossa olisi se, että nykyinen hallitus on osoittanut toimillaan miten asioita ei pidä hoitaa.

Kumpi jää kokoomuksen soppaa hämmentämään kesäkuun jälkeen, Stubb vai Orpo? Suomelle sillä tuskin on paljoakaan merkitystä. Soppatarpeet ovat molemmilla samat ja perin heikot. Tavalliselle kansalle on tarjolla paleltuneista perunoista keitettyä luusoppaa.

On tunnettua, että laskeviin kannatuslukuihin yritetään vaikuttaa vaihtamalla vetäjiä. Sillä pyritään hämäämään äänestäjiä. Ihmiset eivät jaksa paneutua asioihin vaan äänestävät mielikuvien mukaan. Kokoomus pysyy kokoomuksena ja pitää huolta varakkaista. Siihen porukkaan kuuluu harva palkansaaja.

                                                 Veijo Tuunanen   

RAKAS ÄITI

Edellisestä kirjeestäni on ehtinyt kulua kuusikymmentä vuotta. Sen lähetin armeijasta. Tätä kirjettä et voi saada. Onhan poismenostasikin kulunut kohta kolmekymmentä vuotta. Äitien päivä herkistää muistamaan äitiä.
Luulen meidän perheessä vietetyn perinteisellä tavalla äitien päivää. Kortit ja kukat ja tarvittava halauskin, ainakin lapsena tuli tehtyä. Myöhemmin kukat tai vähintäinkin soitto äidille tuli juhlinnan merkiksi.
Parhaan äitien päivä muisto minulle jäi, kun veljeni kanssa Helsingistä kävimme äitiä tervehtimässä päiväseltään. Kukkia ei tainnut olla sillä kertaa, mutta tervehdykset ja kahvit Suomen lipun noston ja laskun välillä ehdittiin äidin luona nauttia. Olimme molemmat silloin talonmiehinä ja lippuhommat oli hoidettava minuutilleen.
En muista sanoinko koskaan rakas äiti. Rakas sana yleensä ei kuulunut sanavarastoomme lapsena, ei nuorena eikä vanhemmallakaan iällä. Meillä tykättiin, jos piti tunteita ilmaista.
Emme koskaan puhuneet siitäkään tuotinko äidille huolta ja harmia. Äiti ei ottanut sellaisia asioita esiin. Tiedän äidin toivoneen, että minusta olisi tullut ehkä pappi tai upseeri. Jo kouluaikana äiti joutui luopumaan niistä haaveista. Loukkasinko äitiä, kun viisikymppisenä sanoin olevani hyvilläni, ettei pullut kumpaakaan.
Olen tiennyt kauan, että minun on oltava ylpeä äidistäni. Harva äiti tyytyy lapsiensa suhteen siihen mitä lapsista lopulta tulee. Tai ei sentään. Tulihan meistä kaikista kolmesta ihmisiä. Itsensä ja perheensä elättäjiä. Uskon sen olleen äidin lopullinen haave meistä ja se on kutakuinkin toteutunut.


Tähän loppuun kirjoitan osion, joka on vain äidilleni tarkoitettu.
Muistatko äiti kun tulit Joensuuhun, jossa siihen aikaan jouduin viikot koulun takia asumaan. Tulin sinua vastaan junalle Joensuun asemalle. Olin kymmenvuotias ja imenyt jo muutaman kuukauden Joensuun Klassillisen Lyseon tarjoamaa sivistystä.
Olin oppinut, että on niin sanottuja parempia ihmisiä ja sitten muita. Samalla tavalla näyttivät jakautuvan oppilaatkin Lyseossa. Itseni arvelin kuuluvani parempien lasten joukkoon, kun kerran olin päässyt lyseoon. Sinusta äiti en ollut aivan varma. Näytit maalaiselta. Eikä vaattesikaan olleeet kaaupiaiden ja opettajien vaatteiden mallisia.
Siksi menin aina kulkiessamme pitkin Siltakatua kadun toiselle puolen jota sinä rakas äiti kuljit. Kun tulit luokseni, vaihdoin kadun toiselle puolelle. Muka näyteikkunoita katsomaan.
Nyt huomaan miten opetit minua silloinkin. Et sanonut minulle mitään, vaikka varmasti huomasit miten välttelin sinua.
Opetit, ettei ihmistä saa huonoista vaatteista tai opin puutteesta arvioida. Alkuun häpesin käyttäytymistäni, kunnes huomasin äiti sinun opetuksesi. Annoit aikaa minulle nähdä, mikä on oppi joka menee perille. Kiitän opeistasi, jotka annoit minulle turvaksi elämän varrelle.
Vain äiti pystyy antamaan oppia lapselleen , joka kestää kehdosta hautaan. Kiitos siitä rakas äiti. Ja pidinhän minä sinusta, vaikka en ennen sanotuksi saanut.

Lisää adresseja 9-tien suunnasta

Kyläpolitiikot ovat vapun seutuun olleet aloitteellisia. Tulevia kunnallisvaaleja varten he ovat huomanneet, että terävä mielipide ja adressi 9-tien linjauksesta voi poikia mukavasti ääniä vaaleissa.
Ensimmäisenä, ehkä siksi, ettei paikallisosastossa ole kuin Myttyläisen 3-jäseninen pienviljelijä perhe, laativat äänestyksen jälkeen äänin 2 puolesta ja yksi poissa, kakkarilaisten puolesta adressin 9-tien linjauksesta.
Perustelut olivat selkeät. Yhtäkään valtatie tasoista tien pätkää ei Kakkarista löydy. Entinen Saarioon menevä savisoratie on kelirikossa kesäisinkin. Ja valtuustoon on saatava yksi henkilö Myttyläisen perheestä. Valtatien pitää koukata Kakkarin kautta.
Risteen suunnalta aina vanhalle vaivaistalolle saakka on muodostunut valtakeeskittymä valtuustoon, joka halutaan pitää. Parhaiten se voidaan varmistaa laatimalla oma adressi 9-valtatien suunnasta.
Perustelut yltävät aina Aleksanteri I aikaan saakka. Suuriruhtinaan käydessä visiitillä Kirkkoniemessä kulki tie Kallion Ikosen pihapiirin kautta. Aina niistä ajoista saakka oli hevosten vakituinen juottopaikka Lähteen Tuunasen kaivolla. Jo näillä perusteilla 9-tien pitää kulkea Kallion Ikosen jyrkkää kalliotietä kunnioittaen Ikosen pihapiirin kautta kustannuksista piittaamatta.
Omaa adressiaan kartuttavat nimikirjoituksillaan Tengan lenkin ja aseman seudun matkailun palauttajat. Tielinjauksen tulee kulkea ns.  vanhaa tien pohjaa seuraten Tengan tienristeyksen kautta. Kaksi tasoristeyttä eivät tule hankaloittamaan tiehanketta. Yksityistetyt rautatiet tulevat lopettamaan junaliikenteen siihen mennessä kuin tie valmistuu nelikaistaiseksi. Huomion arvoista on, että Tengasta ei ole omaa valtuutettua kunnanvaltuustossa. Mikä ei ole virhe, mutta puute kumminkin.
Omana kommentinani jo kerättyyn 743 allekirjoittaneen adressin perusteisiin ei näiden adressien perusteluissa ole mitään eroa. Eikä vaikutusta siihen mihin tie rakennetaan.

Viikko Pohjois-Karjalan vappujuttu.

Ministeri Berner lähti laukalle

Hauskaa Vappua. Kaikille säädyille. Ylioppilaille, teekkareille, maajusseille ja mitä porukoita näitä vielä on. No, olipa unohtua duunarit. Työväenjuhlahan Vappu lopulta on eniten. Silloin osoitetaan mieltä palkanansaitsijain puolesta puhein, lipuin ja marssien. Mikä viimemainittu näyttää olen käytössä yhä harvemmin. Syy lienee nykyihmisten laiskistuminen ja  aktiiviporukan ikääntyminen. Tiedäpä tuota.

Ensimmäisen Vappumarssin näin Tohmajärvellä 40-luvun puolenvälin kieppeillä. Kulkue oli lähtenyt asemalta. Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen porukka kiersi kylän keskellä tienristeyksessä olleen tieviitan ja jatkoi siitä työväentalolle. Oli vähän ryysyistä porukkaa. Oli punaliput ja lauluakin taidettiin tavoitella. Heillä oli tarve näyttää tavoitteensa. Ja niitähän siihen aikaan riitti.

Tohmajärvellä ei ole marssittu vuosikymmeniin. Se kantaporukka, joka työväentalolla pitää keskiviikkoisin kokouksiaan ei jaksaisi kävellä enää lyhyempääkään matkaa. Vaikka haluja olisikin. Vappujuhlat on sentään saatu aikaan. Puhujiakin, jos ei aina omasta porukasta, niin omasta maakunnasta on ollut käytettävissä. Puhujien puutteeseen vedoten tämän vuoden Vappujuhla on siirretty pidettäväksi joskus myöhemmin. Mitä hittoa? Ei Vappujuhlaa voi noin vain siirrellä puhujapuutteeseen vedoten. Sehän merkitsee aatteen hiipumista ja tavallisen kansalaisen unohtamista. Ja tavallinen kansalainen antaa sen voiman poliittiselle liikkeelle, jolla asioita hoidetaan.

*****

Juuri tänä Vappuna puhujia ja yhteisiä mielenilmauksia demarit tarvitsevat. Kansalaisille on kerrottava mihin maata ollaan ajamassa. Huonoa ei ole se missä nyt ollaan vaan se mihin ollaan hallituksen toimesta joutumassa. Sosiaali- ja terveystoimen, raideliikenteen ja tie- ja vesiväylien yhtiöittämisen vastustamisessa luulisi riittävän puhumista. Vai ollaanko yhtiöittäminen hiljaisuudella hyväksymässä?

Entisten Vappumarssijain ansiota on, että tämän päivän nuoriso ei tarvitse vaivautua Tohmajärvelläkään Vappumarssille vaan saa ajaa asemalta ohi työväentalon Kemieen komiasti omalla autolla.

******

Tämän hetken suurin pahallus yhteiskunnalta on sen omaisuuden ja toimintojen yhtiöittäminen ennen niiden lopullista yksityistämistä. Jos kansa sitä tahtoo, niin mikäs siitä sitten. Ministeri Bernerin ja Rehulan puheet, että EU vaatisi yhtiöittämistä ovat silkkaa silkoa. Jos yhtiöittäminen tapahtuu se on puhdas arvovalinta demokraattisesti johdetusta järjestelmästä kohti kovaa markkinataloutta.

Sattuu olemaan niin, ettei "pudas" markkinatalous ja kilpailu avaudu, ellei yhtiöittämistä ensin tapahdu. Jos tapahtuu niin siinä lentää lepikkoon puheet virkamiesvastuusta ja demokraattisesta ohjauksesta. Valtiotukisäädökset asettavat velvoitteita vasta sen jälkeen kun yhtiöittäminen on tapahtunut. EU ei aseta mitään velvoitteita tai vaatimuksia sote-palvelujen yhtiöittämiselle.

******

Eikä tässä vielä kaikki. Pääministeri Sipilä puhuu jo kokonaan uuden yhtiön perustamisesta hoitamaan sote-tiedostoja. Sitähän tarvitaan tiedon kuljettamiseksi maakuntayhtiöiden ja yksityisten palvelutuottajien välillä. Maksaako tästä tiedon siirrosta valtio viulut? Anne Bernerillä on valmiit suunnitelmat pilkkoa Postilaitos. Asia odottaa sopivaa tiedotusajankohtaa.

Ministeri Anne Berner on uudistuksissaan lähtenyt laukalle. Pääministeri Sipilästä ei ole laukan pysäyttäjäksi. Keskusta on kesytetty. Kysymys on mitä tekevät demarit.

Hauskaa Vappua!                 Veijo Tuunanen.

Kuka ajoi miinaan?

Kansanedustaja Harakka moitti ministeri Toivakkaa veroparatiisivirman perustamisesta. Toivakka kiisti ja sanoi eduskunnan kuullen Harakan valehtelevan.
Syntyi ensin kieliopillinden kiista. Saako valehdella vai olisiko parempi puhua muunnetusta totuudesta? Nämä ovat rajallisia ilmauksia, joita käytetään eduskunnassa. Toreilla näistä käytetään kansanomaista ilmausta; "puhuvat puhdasta paskaa."
Harakka näytti illalla TV:ssä paperit, jotka osoittivat Toivakan olleen yrityksen hallituksessa, joka perusti veroparatiisiin tähtäävän järjestelmän. Mikä lie oikealta nimeltään?
Ministeri Toivakka pyörsi aamulla sanansa ja myönsi Harakan puhuvan totta. Hän oli ollut kyseisen firman hallituksen jäsen ja vastuussa sen toiminnasta juridisesti. Samalla Toivakka pahoitteli asiaa ja pyysi anteeksi. Keneltä? Minulle jäi epäselväksi.
Kaikki tuo yllä on mielestäni epäoleellista. Oikea kysymys nousee voiko eduskunnassa puhua sellaista mikä ei ole totta. Ja onko ministerillä erityistä vastuuta pysyä totuudessa ja vain totuudessa?
Ja voiko ministeri päästä vastuusta sanoilla Sorit siitä tai pyytää anteeksi? Suomessa se näyttää riittävän, mutta ei oikeissa demokratioissa. Siellä ministerit jättävät paikkansa.
Suomessa hallitusvalta on menettänyt ja menettää entistä enemmän arvovaltaansa puhumalla ja perumalla jatkuvasti omia päätöksiään ja puheitaan. Surkeaa menoa.

POSTILJOONILLE TARJOLLA TYÖTÄ

Tulen kesäksi mökille. Siirrän sinne päivälehden tulon. Olen kuullut, että perinteiseen postin jakoon voi liittää postiljoonille muita tehtäviä. Tämä ilahduttaa minua suuresti.
Tarjoaisin lehden jakajalle muutamia tehtäviä, jotka vähemmälläkin kokemuksella kuin mitä postiljoonit omaavat pystytään suorittamaan ainakin tyydyttävästi.
Varhaiseen aamujakoon sopisi kaurapuuron ja kahvin keitto. Edellytyksellä, että jakajalla on pohjakokemusta ja suoritettu emäntäkoulu.
Päiväpostille tarjoan nurmikon leikkausta ja saunapuiden kantoa. Tämä tehtävä on ehdottomasti suoritettava keski päivällä, jolloin ei ole kastetta eikä kantaudu heinää jaloissa sisään.
Iltajakoon tarjoan soutamista. Ja tarpeen mukaan myös huopaamista. Tarkoitukseni on jatkaa kotitarvekalastusta. Tämän tehtävään olisi jakajalla olla kohtuullinen uimataito ja mahdollinen SPR:n ensiapu ykkönen. 
Iltajakajalla olisi hyvä olla myös kohtuullinen verbaalinen kyky keskustella naapureiden asioista
Lehden jaosta en sano mitään. Lehti tulee nytkin miten sattuu, jotta luulen niin jatkuvan näiden pikku tehtävien ohessakin.
Posti voi ottaa kyseisistä tehtävistä yhteyttä nimimerkkiin: "Kusti polkee, vaikka posti ei kulkisikaan."