Kaksi hallintomallia jäljellä

Olin tänään kuuntelemassa miten Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen etenee. Sitä selvittelemässä oli kunnanjohtaja Olli Riikonen ja PricewaterhouseCoopers (otin varalta varmistimen päältä) konsultti Kirsi Kiviniemi. Tekstiä tuli tuutin täydeltä, niin kuin kunnanjohtajalta oli odotettavissakin. Hidas älyisenä en monestakaan asiasta ja vielä vähemmän sen hyvyydestä saanut selkoa.
Edellisen kerran kun kuntafoorumissa Olli Riikonen puhui samasta asiasta oli hallintomalli ehdokkaita viisi kappaletta. Niistä silloin kunnat eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen mikä olisi paras.
Nyt niitä mainittiin olevan jäljellä kaksi kappaletta: Liikelaitosmalli ja isäntäkuntamalli. Tarkempaa selvitystä siitä miten näihin oli päädytty ei sanottu. Vielä vähemmän sitä millä perusteilla valinta näistä kahdesta aikanaan tehdään.
Kunnallisilta päättäjiltä valinta näyttää karanneen täysin näpeistä. Hanketta vievät virkamiehet ja toteuttaa konsultit. Jos ja kun, rivien välistä olin saavinani selville, että liikelaitosmalli on tulossa, saadaan syntymään sellainen soppa, että sitä keittämässä ja makua vahtimassa eivät tule olemaan ainakaan ns. kuntapäättäjät. Soppatarpeet ja ilmeisen kalliit tulevat kuitenkin liikelaitosmallissakin kuntalaisen maksettavaksi.
Jos en ole ihan pihalla siitä, mitä on tulossa, niin liikelaitosmallia voi hyvin kutsua palvelujen yksityistämiseksi omine organisaatioineen ja johtajineen. Tuleeko mukaan EU säädoöksillään, voi ainakin pelätä.
Jos tuottaja pakenee kauemmaksi kunnallisesta "kontrollista", niin miten hoidetaan tilaajan (kuntien) tarpeet ja tasapuolisuus. Tietenkin uudella tilaaja organisaatiolla, jossa ovat mukana kaikki kunnat. Hupsista ja kahvia kuluu ja kinoja piisaa.
Käynnissä olevan projektin kustannukset tulevat kuulema nousemaan. Kolmejapuolisataatuhattaeuroa ei riitä, vaan vuosille 2008 ja 2009 pitää hakea lisärahoitusta.
Tällaisia on projektit valtuutetun näkökulmasta. Näin ensimmäisen kerran konsultin ja nytkin vain vaivaiset 1,5 tuntia ja jo tuo kerkisi pyytämään lisää rahaa.
Lisärahaa tarvitaan kuulema henkilöstön ja johdon koulutukseen. Minä luulin, että kuntien terveys- ja vanhuspalvelussa oleva henkilöstö on siinä määrin pätevää, että selviävät työstään ammattikoulutuksensa pohjalta ilman projektihenkilöstön lisäkoulutusta.
Näyttää siltä, että nyt pyritään rakentamaan organisaatiota ja sen johtoa. Kuntalaisten tarpeista ja kustannuksista, eivät ainakaan alustajat tässä tilaisuudessa kantaneet huolta.
Meneekö tämä reki mäelle? Vielä kuntapäättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa. Mutta projektirahat ( kohta 0,5 milj.euroa) ovat menneet. Odotellaan saadaanko niillä mitään aikaan vai ei.
Niin, se isäntäkuntamalli. Siihen pitää palata, jos projektin vetäjät sen tuovat keskusteluun. Näillä näkymin uskon, että se haudataan seuraavaan kokoontumiseen mennessä.

Helsingissä tuli käytyä

Lähes kolmekymmentä vuotta helsingin keskustassa asuneena, en vieläkään tunne kaupunkia katujen nimien perusteella. Viimeisimmällä matkalla piti turvautua navikaattoriin.
Toisaalta en ole oppinut kulkemaan sienireissuillani kotimetsässäkään. Kompassi pitää olla ainakin taskussa turvana.
No, en tuota osaa liikkua kotonanikaan. Pysyvä ihmissuhde siirtelee edestään vähän väliä ja neuvoo mitä saa missäkin tehdä.
* * *
Tyttären nuorimmaisen pojan rippipeijaisissa olin Meilahden kirkossa. Läheltä piti, ettei rippijuhlat siirtyneet. Poika peijooni oli jättänyt pari kirkkopyhää käymättä ja niiltä osin puuttui passista leimat.
Lauanta aamuna tuli äidin kännykkään huomautus, että jos mielii ripille, niin tänään vielä ehtii paikata poika laiminlyöntinsä, jos menee kahteen messuun Pakilan kirkkoon.
Navikaattorin opastuksella poika Pakilaan ja neljäksi tunniksi kuuntelemaan papin puheita.
Niin sitten ripille pyhänä päästiin ja omaiset ja ystävät saivat rippikahvinsa ja pojan junttura rippilahjansa.
Pidin suvun vanhimpana ja viisaimpana puheenkin pojalle. Sikäli hyvä puhe, että taisin itse liikuttua puheistani eniten. No, niinhän nauran eniten omille vitseillenikin.
* * *
Meilahden seurakunnassa on jämpti meininki. Rippikoulu on siinä mielessä hyvä, että sielläkin opetetaan ihmistavoille ja vastuun merkitystä muustakin kuin kirkollisesta touhusta.
Hyvä Meilahden pappi. Nimen olen unohtanut.
* * *
Julkaisen ohessa taas pitkästä aikaa kirjeen korvesta. Niitä lähettelee minulle hyvin tuttu ja viisas vanhempi henkilö. Hänen lähestymistapansa on persoonallinen, mutta taatusti hänen lähipiiristään lähtevä. Sopii hyvin tähän aikaan, jolloin kiistellään kunnissa siitä kuka saa määrätä mikä vanhuksille on hyväksi. Vanhuksilta tätä ei tietenkään kysytä.

Kirje korvesta 3

Männä kesä oli lämmin. Niin kuin kuvasta näkyy. Pitkävarsitossuista, pompasta ja karvahatusta en kuitenkaan luopunut. Mikä pitää kylmän pitää lämpimänkin. Sortsit tempaisin jalkaan muodin ja valokuvaajan takia.

Pahoittelen, että pihanurmi kuvassa on päässyt pitkäksi. Odottelin, että aurinko polttaisi. No, lumi peittää ainakin talvella.

Noista naapureistahan minun piti kirjoittaa. Ovat omituista porukkaa. Niillä on uusi talo. Nyt ne koettaa, että minunkin pitäisi omaani remontoida tai ainakin maalata. Olivat valittaneet kuntaan. Julkisivulautakuntaan.

Minä vastasin, ettei minulla ole velkaakaan niin kuin heillä. Pitäisikö sitäkin naapurin mieliksi hankkia.

Kehuin taloni ulkonäön ja iän. Sanoin, ettei taloni ulkonäkönsä puolesta paljon eroa naapurin vaimon naamasta. Ikää ja ulkonäköä on molemmilla, mutta en puutu naapurin naaman remonttiin, vaikka mieli tekisikin.

Vastakysymyksen tein vallesmannille. Kysyin miksi naapuri ei aja autollaan, vaikka on uusi auto pihassa. Vallesmanni vain yski. Tiesin kysymättäkin, että naapurin ajokortti on kuivumassa, kun istuu illat autossaan ja kuuntelee radiota.

Julkkuja pitää ihailla. Iso Dannykin kestää nuoruusvuosien raameissa. Omasta mielestään. Jopa pursuaa niistä ylikin. Ei näytä yhtään vanhemmalta kuin mitä on todellisuudessa.

Meidän kylällä sanottiin vanhoihin nahkoihin tehdyksi jos oli kaksoisleuka ja ryppyjä naamassa kuin jatsarin varressa.

Tavallisella maatiaismiehellä vanhetessa muisti huononee. Ei muista aina muijansakaan nimeä. Iso Danny muistaa kaikki sussujensa nimet. Ei vaan sitä, että oli yhden kanssa naimisissa.

Rehti ja reilu, ei huoju, ei heilu. Muistelmat peittää mustelmat.

Ymmärrän, että nykyisin naisista tulee julkkuja jos vilauttavat tissiä tai pyllistävät. Tai kertovat olleensa menevän miehen kanssa sängyssä. Vaikka eri öinä.

Toisin oli ennen. Ei ollut telkkuja ja juorulehtiä. Isäntien piti kähmiä piikoja heinäladoissa. Vasta kun pirtissä oli piialla enemmän pentuja kouluun lähdössä kuin emännällä, kuppari otti juorulistalleen.

Valtuustossa "vit- -taa" ja erotaan.

Tohmajärven kunnalliselämä kummallistuu entisestään. Heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa? Onko kysymys todella siitä, niin kuin Esa A. Luukkaisen kirjallisesta eropyynnöstä valtuuston jäsenyydestä voi päätellä, että kaksi henkilöä hallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen ja kunnanjohtaja Olli Riikonen dominoivat mielipiteillään kunnallisia päätöksiä kautta koko luottamushenkilöjärjestelmän.
Siltä todella näyttää, jos viimeisimmän valtuustokokouksen tapahtumia katsoo. Keskustan puheenvuorot asioiden sisältöön käyttivät hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja. Sittenpä jo äänestää rämpsäytettiin, jossa keskustan valtuutetut seisoivat yhtenä mutta äänettöminä johtajiensa takana.
Demarit puhuivat asioidensa puolesta ilman ryhmäpäätöksiä ja äänestyksessäkin mielipiteet vaihtelivat kannatuksesta tyhjään.
Asiasisällöllisesti kysymys tietenkin oli miten mennään Kunta- ja palvelurakenneuudistuslain toteuttamiseen Tohmajärvellä.
Keskusta on tiukoilla ryhmäpäätöksillä pitänyt kiinni kunnan pysymisestä itsenäisenä. Palvelujen järjestämisestä tai niiden hinnasta ei ainakaan hallitus- tai valtuustotasolla heidän puoleltaan ole mielipiteitä kuulunut.
Demarit ovat yrittäneet pitää avia auki vähän joka suuntan. Joensuulta olisi kysytty, kuntalaisilta olisi kysytty ja nyt viimeisimpänä olisi haluttu selvittää olisiko palvelujen tuottaminen Keski-Karjalassa "parasta" kuntaliitoksien kautta.
Viimeisimpäänkin yritykseen keskusta niin kuin aikaisempiinkin, ehkä Sortavalan reissusta opitulla kielellä sanoi: Niet!
Niinpä valtioneuvostolle lähetettävään vastaukseenkin uppiniskaisesta kiinnipidosta, "minä tiedän" jäi perustavaa luokkaa oleva virhe eli ristiriita.
Demarit yrittivät saada vastaukseen lisäyksen, joka koski yhteistoiminta-alueen muodostamistapaa.
Tohmajärven vastaukseksi jäi, joka sanottiin olevan Keski-Karjalan kuntien yhteinen kanta, että yhteistoiminta-alue muodostetaan a) isäntäkuntamallilla; b) kuntayhtymämallilla.
Demarit olisivat halunneet lisätä kohta c) joka olisi ollut kuntaliitosselvitys.
Tämän valtuusto tyssäsi, "johtajiensa" opastuksella.
Mitä neljän kunnan yhteinen kanta on sellainen, jossa Rääkkylä ja Kitee käyvät täyttä vauhtia kuntaliitosselvitystä valtuustojensa päätöksillä. Mitä ajattelevat ministeriössä meidän touhusta?
Johdon mukaisuus ja "minä tiedän" linja törmää vastaisuudessakin. Näin näyttää olevan näreet.
Esa A. Luukkaisen eron pyynnön ymmärrän ja uskon tietäväni myös syyt siihen. Asiasta toivottavasti käydään keskustelua ja nimenomaan keskustan piirissä.
Esa on niitä harvoja valtuutettuja, jotka voi sanoa paneutuneen tehtäväänsä. Hän on ollut keskusteleva ja aloitteellinen, jota ei liiemmälti valtuutettujen enemmistöstä voi sanoa.
Matti Kuittisen kielenkäytöstä en tohdi sanoa mitään. Sillä ei juuri kunnalliseen päätöksentekoon ole vaikutusta.

Vastaesitys

Vastaesitys Tohmajärven kunnanhallituksen 17.8.2007 pidetyn kokouksen 6 § päätösehdotukseen.

Keskusteltuani päätösehdotuksesta SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Martti Haarasen kanssa, esitän vastaesityksen ja siihen perustelut.

Vastaesitys: SDP:n valtuustoryhmä ei nimeä edustajia taloustyöryhmän jäseniksi.

Perustelut: Kunnan toimintaa ja taloutta hoidetaan valtuustokausittaan virkamiesten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimesta. Heidän toimintansa ja vastuut määritellään kuntalaissa. Nyt perusteilla oleva työryhmä ei anna mitään uutta kunnan toiminnan ja talouden hoitoon. On syytä pelätä, että se epävirallisena jopa hämärtää vastuita.

SDP:n kunnanvaltuutetut, kunnanhallituksen ja lautakuntien jäsenet ovat tuoneet valtuustokaudella kunnan toiminnan ja talousasioiden hoidon järjestämiseksi lukuisia kirjallisia ja suullisia esityksiä. SDP:n luottamushenkilöt tulevat toimimaan niin myös tulevaisuudessa.

Korostamme, että tulevaisuudessakin arvostamme toimintaa, jossa ammattihenkilöt, joita kunnan virkahenkilöt edustavat, tutkivat, valitsevat ja esittelevät toiminta- ja talousasiat luottamushenkilöille, joiden tehtäväksi jää hyväksyä, hylätä tai siirtää päätettävät asiat.

SDP:n valtuustoryhmässä ei ole muista selvästi erottuvia talousasioiden erityisosaajia, jotka voitaisiin nimetä ohjaamaan epävirallisestikaan muita luottamushenkilöitä.

Jos ja kun taloustyöryhmä nimetään haluamme, että sen tekemät esitykset eivät saa enempää painoarvoa mitä epäviralliselle toiminnalle kunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä voi kuulua ja eivätkä ohita nykyistä käytäntöä ja virkamiesvastuita.

Veijo Tuunanen

Kuntaelämää ja muutakin

Harmeja on moneen lähtöön. Keväällä en saa pysyvää ihmissuhdetta lähtemään mökille. Nyt syksyllä en saa kissaa lähtemään sieltä pois. Elä siinä näiden kanssa. No, keskikesä meni mukavasti.
Lehtiä lukemalla olen yrittänyt saada selvää miten ja missä mennään Pohjois-Karjalassa ja erityisesti Keski-Karjalassa. Mielenkiintoni kohdistuisi kuntarakenteiden ja palvelujen muutoksiin. Sitähän se uusi lakikin edellyttää.
Eipä niistä lehdistä aina tiedä. Sinne annetaan suodatettua tietoa. Aina sen mukaan, kuka on tiedon antaja. Yleensä näyttää, että eturistiriidat johdattelevat tiedotusta. Tavallisen kuntalaisen asemasta ei juuri tiedotusvälineistä puhu kukaan.
Keski-Karjalassa mielestäni pitäisi keskustella palvelujen järjestämisestä ja siitä millä keinolla palvelut pysyvät kuntalaisille parhaiten ja millä hinnalla edullisimmin.
En ymmärrä millä perusteella voidaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi nostaa kuntien pysyminen itsenäisinä?
Itsenäisinä on oltu iät ja ajat ja konkan partaalla ollaan. Yhteistyöstä kuntien kesken puhutaan ja sen erinomaisuuteen vannotaan. Yhteistyötä on ollut mahdollisuus tehdä aikaisemminkin. Kovin nihkeästi yhteistyötä on tehty. Mikä sen saisi paremmaksi nyt pakon edessä?
Palvelujen järkevään järjestämiseen ei tarvita uusia organisaatioita eikä uusia hallintojohtajia. Palvelut tuotetaan lääkärien ja hoitajien toimesta. Jos heitä on vähän, niin kuin nyt näyttää olevan, heitä on lisättävä, ei hallintohenkilökuntaa.
Lähidemokratia, mitä sillä itse kukin tarkoittaneekaan, ei takaa palvelujen olemassa oloa kuntalaisille. Kyläpoliitikoille kylläkin kokousmatkoja, mutta luultavasti ne pikemmin vähentävät kuluillaan hoitopaikkoja kuin lisäisivät niitä.
Jos järkevästi ajatellaan ja jätetään haihattelut ja tunteen varassa puhumiset vähemmälle, on Pohjois-Karjalassa tilaa kolmelle keskittymälle. Yksi Ylä-Karjalaan, yksi Joensuun seudulle ja kolmas Keski-Karjalaan.
Kolmen painopistealueen puolesta puhuvat kulttuurilliset, liikenteelliset ja taloudelliset asia kokonaisuudet. Pirstaleisen kuntakentän ylläpitoon ei nykyaikana ole enää varaa. Sähköpostit ja autot sun muut yhteiseen toimintaan tarvittavat emmeet ovat kunnossa. Vardinkin jos niitä verrataan patikka, suksi ja polkupyöräaikaan, kun kokouksissa käytiin.
Kahotaan, mittee immeiset suavat aikaan. Vai eikö mittään.
* * *
Tohmajärven kunnan taloudesta on ainakin kaksi erilaista käsitystä. Toinen on virallinen kunnan johdon julkisuuteen lanseerama ja toinen minun ihkaoma.
Toisessa kunnan talous lehtitietojen mukaan on lähes ok. Minun käsitys taloudesta on vähemmän ok.
Kirjoitan tässä vain omasta käsityksestäni. Käsitykseni mukaan velkaa on riittävästi, arviolta 7,5 milj.euroa. Siitä lienee ns. kumulatiivista n. 2,5 milj.euroa. Sitten ovat syödyt kuntaliitoksesta saadut investointirahat n. 1,5 milj.euroa. Näitä viimeksi mainittuja ei olisi pitänyt popsia vaan korjata vanhainkotia ja rakentaa terveyskeskusta. Jos ei rakenneta niin, rahat pitää palauttaa valtiolle.
Vanhan tavan mukaan velat pitää maksaa. Tohmajärvelläkin.
Tätä varten ilmeisesti kunnanhallituksen johtoakseli Tuomo Eronen, Matti Ikonen ja kunnanjohtaja Olli Riikonen junailivat keinon velkojen maksuun ja talouden tasapainoittamiseksi
Kunnanjohtaja esitti perustettavaksi epävirallisen taloustyöryhmän, jonka tehtävä olisi etsiä ja esittää virallisille päättäjille keinot ongelmien ratkaisuun.
Valtuustoryhmien piti valita keskustasta 2, demareista 2 ja kokoomuksesta 1 edustaja talousasioita järkeilemään. Lisäksi ryhmään kuuluisi kunnanjohtaja, hallintojohtaja ja joukko virkamiehiä ja lautakunnan jäseniä tarpeen mukaan.
Kunnanhallituksen kokouksessa demarit ilmoittivat kirjallisesti, etteivät nimeä henkilöitä kyseiseen työryhmään. Kannanottoa he perustelivat kirjallisesti.
Mutta eihän se riittänyt. Kunnanhallitus perusti taloustyöryhmän puheenjohtajan "tulkinnan" jälkeen.
Semmoista on demokratia Tohmajärvellä.
Kun kunnanhallituksessa käsittelyssä ollut ilmoitus on allekirjoittaneen allekirjoittama, vaikkakaan ei yksin minun mielipiteeni, julkaisen sen tässä blogissa.
Edelletyksellä, että osaan sen liittää blogiin. Yritetään ainakin.

Sortavalaanko suunnataan

Karjalaisen nettipalstalla näytetään "sorsivan" kunnanhallituksen Venäjän reissua.
Itse mukana olleena olen jäävi puolustamaan tai moittimaan matkaa. En tiedä matkan mielekkyyttä ja kustannuksia antiin.
Silloin kun matkaa hallituksessa pohdittiin, kysyin eikö olisi tärkeämpää suunnata tutustumismatkat lähikuntiin. Vastaesitystä en kuitenkaan tehnyt. Olen yleensä kaikki vastaesitykseni hävinnyt, joita lienee jo kolminumeroinen luku kunnallisena luottamushenkilöurallani.
Olen huomannut, ettei älyni riitä kamppailussa, olipa kysymys tyhjän soramontun ostosta tai ehdotuksesta kuntalaisten kuulemisesta tai keskustelun aloittamisesta terveys- ja vanhuspalveluista. Ei keskustella, lisätään korkeampia titteleitä kunnanvirastoon ja jökötetään entisissä poteroissa. Se on virkamiesten ja luottamushenkilöiden enemmistön järkähtämätön kanta. Ainakin sillä taataan tilin tulo ja kokouspalkkiot mahdollisimman pitkälle.
Lyhyesti Sortavalan matkasta voin todeta, ettei se ketään meistä tyhmentänyt jos ei kaikkia viisastanutkaan.
Venäläinen uusi kunnallishallinto sopisi meille kyllä malliksi, mutta tuskin kelpaa. Sortavalassa kaupungin hallinnossa puurtaa puolenkymmentä virkahenkilöä. Helylässä vestaavasti heitä ei ole kuin kolme.
Helylän suksitehdas työntää markkinoille 100000 suksiparia vuodessa, joka on vain murto-osa entisestä tuotantomääristä. Oma näkemyksenäni on, että Helylän suksitehtaan tuotanto nähdyllä konekannalla ei voisi toimi päivääkään Suomessa. Suomen työturvallisuuslaki on toisen lainen kuin Venäjän. Rapalan uistintuotanto sitävastoin toimii ns. länsimaisin periaattein.
Yhden asian haluan tässä tuoda esiin, joka on esimerkillinen varsinkin Helylän tapaamisessa. Helylässä isännät huomioivat vieraansa tavalla ja tasolla, joka ei voinut jäädä koskettamasta ainakin minua. Lähellä olivat jopa kyyneleet, kun tiesin heidän taloudelliset resulssinsa.
Ymmärsivätkö vieraat tilanteen? Eivät ainakaan kaikki.
Helylän vieraanvaraisuus olkoon opiksi yleisemminkin suomalaisille. Jos vieraita kutsutaan, heitä on myös kestitettävä riittävän näyttävästi. Ei ylenpalttisesti. Se on mautonta, mutta riittävästi.
Jos vieraanvaraisuuteen ei ole varaa, parempi on jättää kutsut myöhäisempään ja parempaa aikaa odottamaan.
Tässä tämä pläjäys. Nyt on kiirehdittävä mökille.