Onko suunta oikea
Muistan ajan kun oli seinäpuhelin. Se oli laitettu ylemmäksi, etteivät lapset siihen yltäneet. Puhelin oli tarpeellinen, kalliskin ja loi turvallisuutta. Se ei ollut leikkikalu lapsille eikä huvitus aikuisille. Puhelimella sai kutsuttua lääkärin, kätilön, poliisin ja sillä ilmoittivat kesälomasukulaiset tulostaan. Jokaisella kylässä ei tarvinnut olla omaa puhelinta. Aina voi käyttää naapurin puhelinta. Vaikka taksin kutsumiseen junakyydille. Kenellä oli oma puhelin, oli arvostettu kylässä. Vaikka samaa linjaa käyttikin useampi talo. Ero tuli soittojen kilahdus luvuista. Varmuudeksi kaikista taloista vastattiin aina puhelimen soidessa. Joskus kuunneltiin naapurin soittoja. Piti tietää jos vaikka apua tarvitsisivat.
Jo ennen puhelinta tulivat kylään sähköt. Metsään raivattiin linjat ja pelloillekin pystytettiin tolpat. Sähköä tarvittiin moneen asiaan. Vain harva vastusti sähkön tuloa. Eivät ymmärtäneet kehityksen kulkua. Isännät määrittivät paikat mihin lamppuja laitetaan. Harva emäntä sai lamppua maidon sihtipaikalle tai navetan perälle. Tallissa kyllä näki sukia hevosta. Tupaan laitettiin kattolamppu ja kammariin samoin. Töpseleitä älysivät jotkut laittaa, mutta ulkovaloa ei unohtanut kukaan. Sillä näytettiin, että talossa eletään ajassa. Menetyksiä sähkön tulosta kuitenkin syntyi. Loppuivat hämärätunnit niin aamusta kuin illastakin. Hämärä tunneilla väki kokoontui tupaan odottamaan aamulla valon tuloa ja illalla pimeyttä ennen öljylampun sytyttämistä. Hämärätunneilla kerrottiin kuulumiset, suunniteltiin työt. Miehet yleensä tupakoivat ja naiset tekivät käsitöitään. Lapset kuuntelivat aikuisten tarinoita opikseen, kunhan eivät äänillään häirinneet aikuisten puheita.
Muistan ajan kun käytiin kylässä. Tultiin taloon, tervehdittiin sisään tullessa ja istahdettiin oven vieruspenkille. Talon väki kyseli kuulumiset ja tarina alkoi. Tarpeellista tietoa tuli ja lähti naapurin ja kylän asioista. Kerrottiin sairaudet, synnytykset, karjan kuulumiset, säät ja kuolematkin. Naisväki sai tarpeellista tietoa nuorten seurustelusta. Vieraalle keitettiin kahvit ja tarjottiin ruokakin, jos syöntiajalle sattui käynti. Jutustelu oli avointa, toista kunnioittavaa mutta uteliasta. Ainoa josta sai ylpeillä ja kehuakin oli hevonen. Vieraan lähdettyä toki talonväki sanoi mielipiteensä vierailusta. Sekin mieluusti vertauskuvin.
Edellä olevat muistelut ovat elämästä maaseutuajalta. Toki puolet ajastani olen elänyt kaupungissa. Se olkoon toinen juttu. Kun katsoo tämän päivän meininkiä, niin joutuu pohtimaan onko kaikki menossa oikeaan suuntaan. Onko tekniikka ajanut yhteiskunnassa ihmisten ohi yhteisöllisyyden ja ihmissuhteiden ohi? Joskus olen sanonut, että hyvät ihmissuhteet ovat tärkeintä maailmassa. Ajatus on lähtöisin siitä, että minua on aina autettu vaikeuksissani. Pyytämättä ja pyyteettömästi. Samaa olen yrittänyt omalta kohdallani jatkaa. Aina älyni ja kykyni mukaan. Ei ylettömästi vaan harkiten. Mukaan meno tai kieltäytyminen voi olla myös tuhoisaa ihmissuhteille. Sukulaissuhteillekin.
Enää ei ole soveliasta mennä kutsumatta kylään. Nykyään kännykkä korvaa ihmisen. Seurustellaan Facebookin välityksellä. Kahvi- ja ruokapöydässäkin. Pikkulapsillakin on kännykkä. Mummilla ei aina. Häneltä puuttuu tietokone ja siten nykyajan "ihmissuhde". Ei hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti