Itsetuho ennen, nyt joukkotuho

Yhdelle ei saa antaa atomipommin laukaisua

Lausun osaltani osanottoni kaikille heille joita Kuopiossa tapahtunut tragedia on koskettanut. Tällaiset tapahtumat pysäyttävät ja päällimmäiseksi kysymykseksi nousee sana miksi. Yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.

Pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen kokemuspohjaiseen näkemykseeni perustuen tarjoan yhdeksi syyksi yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. Ihmisen itse tuskin perusolemukseltaan on muuttunut syrjäytymisessään tai masennuksessaan enemmän tuhoisaksi kuin aikaisemminkaan. Ahdingossaan ennen ihminen ajautui useimmin itsemurhaan. Nykyisin itsetuhoinen tahtoo toteuttaa tekonsa jostain syystä mahdollisimman julkisesti niin, että se vie mukanaan täysin ulkopuolisia ihmisiä.

Yhteiskunnassa korostetaan nykyään menestystä, näkyvyyttä, johtavaa asemaa ja varakkuutta. Näihin ei yltänyt se monilapsisen perheen äiti, joka murtui taakkansa alla ja päätti kamppailunsa seitsemän kilometrin päässä kotoaan kuusen alle. Ei hänkään nuori mies, joka hoiti yksin kotonaan eristettynä talvipimeänä lehmiään kaukana auratusta tiestä. Eikä hän, veljensä talossa asunut iäkäs mummo, joka katsoi parhaimmaksi itse päättää elinpäiviensä lukumäärästä. Vastaavia esimerkkejä olisi muitakin vuosikymmenien takaa kerrottavaksi, joita kohdalleni on osunut. Mikään näistä ja vastaavista tapahtumista eivät ennen johtaneet keskusteluun syistä tai seurauksistakaan. Ne vain todettiin tapahtuneiksi. Luulen yhdeksi syiksi masennuksen ja eristyneisyyden. Eli samat syyt, joista nyt keskustellaan.

Kysymykseen nousee miksi syrjäytyminen ja masennus nykyisin johtaa joukkotuhoihin. Onko yhteiskunta itse nostanut arvoiksi sellaista, johon kaikkien on mahdotonta päästä? Aina on kilpailtu ja haluttu hyväksyntää ja menestystä. Se tapahtui  ennen vanhaan jo lapsena leikeissä ja kilpailuissa. Tapojen ja sääntöjen rikkojaa porukka itse rankaisi tarvittaessa. Opittiin häviämään ja hyväksymään se. Koulukiusaamista on ollut aina. Vähemmän kuitenkin kuin nykyisin. Siinäkin ennen löytyi usein porukasta joka tuli puolustamaan kiusattua. Opettajillakin oli auktoriteettia ja keinoja kiusatun puolustamiseen. Uskallanko sanoa, että ns. vapaalla kasvatuksella on osuutta koulukiusaamisen lisääntymiseen.

Joukkosurmien estossa on syytä kiinnittää huomiota enemmän ennalta estämiseen kuin niiden juridiseen selvittämiseen. Ihminen on pysynyt vuosituhannet henkisiltä voimavaroiltaan samanlaisena. Yhteiskunta on muuttunut. Ongelmien etsiminen on aloitettava sieltä.