torstai 16. elokuuta 2018

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 16.8.-18.


Aivopieruja ja huonoa taloudenpitoa
Pitkä hellekö lie syynä, että kokeneetkin poliitikot laskettelevat julkisuuteen aivopieruja nähtyään tuoreimman puoluegallupin tulokset. Osa syy päästöihin voi olla tulevilla eduskuntavaaleilla. Pysyykö ote hillotolpassa? Heikoimmin näyttää olevan kynnet kiinni tolpassa sinisillä. Lehmäkauppojen tueksi ostetut loikkarisiniset voivat  käydä taakaksi myös kokoomukselle ja kepulle. Ohi äänestäjien tahdon rakennetut valtarakenteet kostautuvat junailleille ennemmin tai myöhemmin. Demokratia kun toimii niin.
Demareilla ovat tällä hetkellä pullat hyvin uunissa. Osa syy tilanteeseen on hallituksen ja sen tukijoiden töpeksintä. Mutta valtasyy kannatuksen nousuun on luottamuksen palaaminen normaaliin päätöksen tekoon, joka perustuu demokratian kunnioitukseen ja  huolehtimiseen myös vähäosaisista. Demareiden tulee huolehtia ehdokasasettelun tärkeydestä tulevissa vaaleissa. Näkisin mielelläni eduskunnassa myös miehen Pohjois-Karjalasta.
Kesän vietin mökillä Tohmajärven rannalla. Toisella puolella järveä komeili Kirkkoniemi kirkkoineen. Välillä lainehti enemmän tai vähemmän samea ja heinittynyt järvi. Seurakunnan entisenä luottamushenkilönä olen seurannut mitä Kirkkoniemessä ja erityisesti kirkon ympäristössä tapahtuu. Pöhinä on melkoinen. Hautoja laputetaan pois käytöstä. Uimarantaa rakennetaan kirkkorantaan lähes kiinni hautausmaan kiviaitaan. Rantatontteja myydään ja siinä sivussa on kaupan vanha pappilakin.
Asiahan ei minulle enää kuulu. Kysyä sopiiko miten tämmöinen  sopii museovirastolle. Minkä painoarvon se antaa kirkolliselle kulttuuriympäristölle ja katsooko se Kirkkoniemen merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi tai kulttuurimaisemaksi. Toivottavasti seurakunnan päättäjät ovat ottaneet ennakkoon selvää tekemiensä päätösten vaikutuksista. Seurakunnan talous näyttää olevan kuralla. Yhteisö, jolla on verotusoikeus, hoitaa talouttaan huonosti jos joutuu myymään kiinteää omaisuuttaan.
Kirkkohallinto kokonaisuudessaan tarvitsisi panna uuteen muotoon. Seurakunnissa papeilla on kohtuuton valta myös taloudenhoitoon. Heiltä puuttuu siihen koulutus ja käytännön kokemus. Nykyisellään seurakuntalaiset näyttävät olevan pappia varten kun asia pitäisi olla juuri päinvastoin.

1 kommentti:

Esa A. Luukkainen kirjoitti...

Voipi olla silleen, ettei vanhalle pappilalle ole ostajia jonoon asti. Jos joku ostaa kiinteistön, on oletusarvo sellainen, että siellä voi melko vapaasti harrastaa erilaisia aktiviteetteja ja mieltymyksiään. Ja että yksityisyys on taattu, myös rannan osalta. Uskon että seurakunta puolestaan yrittää rajata alueen käyttöä jollakin tavalla, kuljetaanhan pappilaan kirkon kautta.

Toisaalta merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen, joihin Kirkkoniemikin kuuluu, rajat ovat hyvin tiedossa; purkaa tai lisärakentaa ei juuri voi. Ideaali ostaja pappilalle on siis sellainen rahahenkilö, joka korjaa, huoltaa ja somistaa pappilan ympäristöineen, ja antaa sen sitten seurakunnan virkistyskäyttöön. Tai ainakin jättää omat puuhansa siellä sikseen, silkasta hyvästä mielestä. Luulen kuitenkin että Herramme tekee toisen tulemisensa ennen sitä.

Kaiken kaikkiaan voitanee ennakoida, ettei rantakaupoista tule seurakunnalle kovinkaan suurta pitempiaikaista hyötyä. Muutamat nettotonnit jotka mahdollisesti tilille rapsahtaa, kuluvat viranomaistemme palkkoihin muutamassa kuukaudessa. Sitten ollaankin jälleen papinhaavi auki...