Valtaselta ostetun talon rakennutti 30-luvulla Osuuskassa. Aikaisemmin paikalla oli puutalo, jossa asui pitkään Tohmajärvellä vaikuttanut Mauno Vallinoja. Osuuskassan talolla on pitkä ja vaiherikas historia. Siihen liittyen julkaisen oman muisteluni, joka on päivätty ja julkaistu 6.3.2013.
Pankit lähtevät, rakennukset
jää
Tohmajärvellä on vielä yksi
pankki. Se on Kiteen Seudun Osuuspankki. Meneillään olevan Osuuspankki fuusion
toteutuessa yhtyisivät Juuan, Joensuun ja Kiteen Seudun Osuuspankit
Pohjos-Karjalan Osuuspankiksi.
Olisiko fuusion jälkeen
Tohmajärvellä enää pankkia, on kysymyksen alainen asia. Nykyisistä
pankkipalveluistani olen kirjoittanut blogissani ja Nelosissa. Niiden lisäksi
vanhojen aikojen osuuspankkimuistelu lienee paikallaan juuri nyt.
Ensimmäinen kosketukseni
osuuspankkiin tuli jo seurustelu aikana. Sain kuulla, että paikka, jossa
tulevan vaimoni kanssa radiota kuuntelimme, oli kassakamari.
Tuleva appiukkoni oli ollut
yksi Kemien Osuuskassan perustajajäsenistä ja oli hoitanut kammarissa
kassanhoitajan tehtäviä vuosikaudet. Tästäkö lie johtunut se, että vaimoni
nuoruudessaan oli ollut Osuuspankissa kesäharjoittelijana.
Myöhemmin kotini ja uuden
osuuskassarakennuksen väliä oli vain parikymmentä metriä. Kassan talo sai myös
vetensä meidän kaivosta.
Oli siis luonnollista pyytää
Osuuskassasta velkaa, kun havittelin ryhtymistä taksiautoilijaksi. Velka
luvattiin yhdellä ehdolla. Sillä tulisi ostaa uusi auto. En pystynyt täyttämään
kyseistä ehtoa ja päädyin yksityisen henkilön rahoitukseen, joka ei ollut
kuitenkaan appiukkoni.
Paradoksaalista on, että
ensimmäinen taksiajoni oli osuuskassa isäntien tilaama kyyti, joka käsitti
matkan Imatralle – Lappeenrantaan – Mikkeliin – Kuopioon ja sieltä takaisin
Tohmajärvelle. Matka tehtiin ostamallani käytetyllä autolla, jonka kyytiä
isännät jaksoivat vähän ylikehuakin.
Molemmin puoleiseen
luottamukseen ja palvelualttiuteen siihen aikaan kuului käyttää lähipalveluita.
Sanat, jotka nyky Suomessa ovat menettämässä merkityksensä erityisesti
pankkimaailmassa.
Vai mitä mieltä olette siitä,
että Osuuspankin johtaja Matti Putkinen toi aamulla minulle shekin. Sillä minun
piti jonkin muun kyydin yhdeydessä tuoda Joensuun Suomenpankin konttorista
huomenna jaettavat tohmajärveläisten maitotilirahat.
Maitorahat saattoivat joskus
ottaa pitkätkin kyydit autoni hansikaslokerossa, johon ne juuri ja juuri sain
sullotuksi. Aina rahat päätyivät oikeisiin osoitteisiinsa.
En yleensä harrasta
muisteluita. Vertailuja entisen ja nykymenon kesken kylläkin.
Veijo Tuunanen.
www.kotipalsta.blogspot.com
www.neloset.fi
2 kommenttia:
No yksi asian on ainakin varma: Tohmajärveltä OP.n konttori lähtee joka tapauksessa ajallaan kuin Hiliman piikuus. Eikä palaa. On aivan mahdoton ajatus että konttori pysyisi, vaikka kassapalveluita ei enää juurikaan ole, ja nekin tunnin-pari, eikä käteinen enää käy kyseisessä konttuurissa kuin poikkeustapauksessa.
Tietokilpailukysymys voisi muuten olla: missä poikkeustapauksessa Tohmajärven OP.ssa voi maksaa laskun käteisellä? Kyseistä tapahtumasarjaa todistaneena tiedän vastauksen hyvin... PS: Oikeasta vastauksesta ei saa palkintoa.
Etä-palvelu on siis etäämmäksi asiakkaasta. No, ei hätää Tohmajärven kunta ostaa pankkitalon. Osti huonompi kuntosenkin.
Lähetä kommentti