Kiitos muistamisesta

Muistaminen synnyttää yhteisiä muistoja. Niin Facepookissakin. Yllätyin runsaista onnen toivotuksista. Minua oli muistettu. Sanotaan kissan elävän kiitoksella, minä tulin hyvälle mielelle onnen toivotuksista, mutta ennen kaikkea siitä, että minua muistettiin.
Näin vanhemmalla iällä asioiden tärkeysjärjestys tuppaa muuttumaan. Vaikka kavereita ja ystäviäkin on ollut minullakin kautta aikain, nyt ensimmäisen kerran kelasin onnittelijat yksi kerrallaan läpi. Jokaiseen onnittelijaan liittyy ajatus ja muisto. Onko niin, että muistot tulevat entistä tärkeämmiksi. Joku on sanonut muistojen kantavan.
Kuten monet jo tietävät asumme tätä nykyä talvet Taalintehtaalla. Tämä on Ruotsin kielistä aluetta. En pääse täkäläisiä sanoilla, enkä teksteillä häiritsemään. Päivittäinen kontakti ihmisiin jää kovin vähään. Onko se paha? Mielestäni ei välttämättä. Muutos vanhalla iälläkin voi piristää. Ainakin se avaa näkökulmaa. Olemme muuttaneet muutaman kerran asuinpaikkakuntaa. Siinä mielessä emme ole sammaloituneet. Ja aina muuton jälkeen ovat ainakin meille jääneet hyvät muistot. Ja eivät tohmajärveläiset meistä vielä pääse. Kesäksi tulemme sinne.
Kiitos ystävät ja tutut muistamisesta. Monen kanssa voin sanoa olevani hyvissä henkilösuhteissa. Monen kanssa tunnen olevani hyvissä ihmissuhteissa. Kiitos teille kaverit. Hymyillään kun tavataan.