Tämän joulun
mietteitä
Veljeni oli
12 vuotta minua nuorempi. Eri vaiheissa tunsin olevani hänelle veli, kaveri
jopa isä. Jossain vaiheessa tulimme myös työtovereiksi. Vanhempana pyrin
veljeäni ohjaamaan niin käytännön kuin muissakin elämän vaiheissa tuleviin
tehtäviin ja töihin. Jopa vaikuttamaan hänen mielipiteisiinsä. Peitellysti,
mutta kuitenkin.
Kerran
kysyin häneltä mikä hänestä on tärkeintä elämässä. Hän vastasi heti ja empimättä,
että oma koti. Sellainen, jossa saa rauhassa olla, eikä tarvitse pelätä mitään
ja ketään. Ymmärsin hänen tarkoittaneen kotia, jonka hän itse omistaisi. Hänen
haaveensa toteutui myöhemmin. Jopa paljon aikaisemmin kuin minun samasta
asiasta.
Minä
puolestani sanoin tärkeimpänä asiana elämässä pitäväni hyviä henkilösuhteita.
Perustelin kantaani sillä, että aina kun omat kyvyt loppuvat löytyy ystäviä,
jotka neuvoillaan tai muuten auttavat eteenpäin. Kerroin veljelleni omasta
elämästäni muutaman esimerkin. Hän ei muuttanut kantaansa silloin ja tuskin
myöhemminkään.
Tänä jouluna
olen hieman muuttanut omaa kantaani elämäni tärkeimmästä asiasta. Tai oikeammin
liittänyt siihen syvempää sisältöä luopumatta hyvistä henkilösuhdekäsitteestä.
Sanatkin hyvät henkilösuhteet ovat muuttuneet hyviksi ihmissuhteiksi.
Mitä eroa
sitten on hyvillä henkilö- tai ihmissuhteilla? Hyvillä henkilösuhteilla pyrin
enemmän saamaan kuin antamaan. En kuitenkaan mitenkään itsekkäästi tai
etuillen. Hyvillä ihmissuhteilla on paljon laajempi sisältö kuin
henkilösuhteilla. Mennään suoraan ihmisyyden ytimeen. Irti materiasta. Tai voi
siinä olla antamistakin vähän, mutta kokemista ja tuntemista sitäkin enemmän.
Eniten kuitenkin henkistä tuntemista siitä mikä on tärkeää itselle ja toiselle.
Hyviä
ystäviä ja hyviä henkilösuhteita on monilla paljon. Niin ehkä minullakin. Hyviä
ihmissuhteita löysin itseltäni tänä jouluna muutamia. Aina he ovat olleet,
mutta ei ole tullut eriteltyä heitä omiin lokeroihinsa. Eikä olisi tarvinnut
tässäkään todistaa, mutta ei se ole pahastakaan.
Hyvässä
ihmissuhteessa tuntee tulleensa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pyyteettä
ilman vastiketta. Hyvässä ihmissuhteessa muistetaan toinen ja sen kohde saa
enemmän kuin muistaja. Jokainen voi olla hyvä ihmissuhde jollekin toiselle.
Siitä saavat hyvän mielen molemmat.
Joulu
herkistää. Niin näköjään minutkin. Liikutun herkästi, mutta tiedän, etten perus
keljumaisuutta ole menettänyt. Kiitos teille, jotka saivat minut huomaamaan
henkilösuhteiden ja ihmissuhteiden eron.
Näillä
mennään vuoteen 2016. Hyvää Uutta Vuotta!
2 kommenttia:
Jäin pohtimaan kirjoituksesi alkua 12 vuotta nuoremmasta veljestäsi, jolle olit monessa roolissa. Mieleen tuli pakosti oma 8 vuotta nuorempi veljeni, joka oli aina minulle pikkuveli, ja jolle olin paitsi isosisko myö usein jonkinlainen varaäiti. Nyt ajattelen, että oli harmillista, että roolijako oli niin selvä, sillä se jatkui loppuun asti. Kuten tiedät, veljeni kuoli vajaa kolme vuotta sitten. Melkein viimeiseen asti kohtelin häntä kuin pikkuveljeä, joka ei ollut kasvanut täysin aikuiseksi. Olin aina neuvomassa ja miettimässä ratkaisuja hänen ongelmiinsa. Toisaalta hän myös aina esitti ne minulle. Emme kumpikaan osanneet kohdella toisiamme tasavertaisina aikuisina. Ei ennen kuin istuin hänen sairaalavuoteensa äärellä. Silloin oli koskettavaa kohdata ihminen, jossa oli jotain tuttua, mutta joka oli myös ihan oma, vieras persoonansa,jota en tuntenut ennestään. Nyt mietin usein, että olisipa hienoa tuntea Juha tänä päivänä.
Toivon, että sinä ja ihmiset ylipäätään voisivat tuntea lähellä olevat ihmisensä paremmin kuin mitä minä kykenin. Ettei tarvitsisi myöhemmin miettiä, kuka veljeni oikein olikaan.
Hyvää tulevaa vuotta sinulle ja ihmisille elämässäsi, Veke!
Muistan sinut, Martin, Juhan, äitisi ja isäsi meidän Mäkkylään tulon ajalta. Erityisesti isäsi auttoi meitä sopeutumaan uuteen asuinympäristöön. Arvostan Mäkkylän aikaa merkittäväksi ajaksi kuin kaikkia muitakin siellä eläneitä.
Terkkuja meiltä sinne ja hyvää uutta vuotta. t:Veke.
Lähetä kommentti