Hyvää ja
huonoa puhetta
Pohdin juuri
polkeeko kuski ja kulkeeko posti. Tänään on sunnuntai ja torstaihin mennessä
voi lakot loppua ja uudet alkaa. Eletään semmoista aikaa. Ja mitä tuovatkaan
eteemme pakkolait, jos niihin asti eletään.
Hallitus on
ottanut yhteiskunnan muuttamisen tärkeimmäksi tehtäväkseen. Posti valtion
omistamana on otettu koekaniiniksi. Postin tehtävät ovat vähenneet, se on
myönnettävä ja muutoksia tarvitaan. Mutta se ei edellytä postilaisten
lyttäämistä alipalkatuksi paria-luokaksi tai peräti työttömiksi.
Kun
pääministeri Sipilä näyttää sallivan vastuuministerinä keinoja kaihtamatta
postilaisten "rökittämisen", on ammattiyhdistysväen pakon sanelemana
noustava vaikka tukilakoin puolustamaan postilaisia. Sitä varten ovat
ammattijärjestöt aikoinaan perustettu.
******
Vasemmistoliiton
Paavo Arhinmäki ilmoitti luopuvansa vasureiden puheenjohtajan tehtävistä.
Aamutelevisiossa kohta kysyttiin puheenjohtajaehdokkuutta Lii Anderssonilta ja
Aino-Kaisa Pekoselta. Molemmat sanoivat pohtivansa asiaa. Samalla heiltä
kysyttiin, mikä on heidän suhteensa kirkkoon ja sitä kautta uskontoon.
Molemmat
jättivät kantansa sanomatta ja vetosivat asian olevan henkilökohtaisen. Minä
kysyn, eikö kansanedustajalla ja puolueenjohtajalla pidä olla selvä kanta
kirkkoon valtiossa, jossa lailla säädetään kirkon asema kansalaisille.
******
Männä
viikolla esiintyivät myös Kirsi Piha Ellun Kanoista ja Heidi Marttila
Jälkiviisaista TV:ssä. He puhuvat enemmän kuin kysyjä ehtii kysyä. Viisauksia
tarvitaan, mutta päälle puhumista ei tarvita. Kuivakin kakku voisi maistua, jos
se olisi hyvin tarjottu. Puhujien pitäisi antaa kuulijoiden muodostaa kantansa
esitetyistä asioista. Kuulijan aliarvioiminen on politiikkojenkin yleisin
virhe.
*******
Malliesimerkki
puheen vaikutuksesta tuli, kun kirjallisuuden Finlandian voittaneen Laura
Lindsted piti kiitospuheen palkinnostaan. Sisällöltään siinä ei ollut mitään
uutta. Hallitusta on arvosteltu lähes samoilla sanoilla jatkuvasti. Sanottavansa
ajan ja paikan Lindsted oli valinnut mestarillisesti. Puhe ei jäänyt
huomaamatta heiltäkään, jotka tuskin lukevat kuoleman välitilaa käsittelevää
Oneironia.
Paula
Lindsted tuli mielipiteillään leimatuksi vasemmistoon kuuluvaksi. Minkään
puolueen jäsenkirjaa hänellä ei ole. Tarjouksia varmasti tulvii. Sympatisoin
Lindstedin esittämiä ajatuksia hänen esiintuomissa asioissa kiitospuheessaan.
En siksi, että ne mukailevat omia ajatuksiani, vaan opiksi puhujille yleensä
siitä miten tärkeää on valita aika, paikka ja puheen sisältö, kun ne on
tarkoitettu vaikuttamaan kuulijoille.
******
Alexander
Stubb ajaa hallintorekisteriä lakiin kuin käärmettä pulloon. Se ei ole ihme.
Ihme on, että prosentit heittävät häränpyllyä valtionvarainministerin puheissa
eduskunnalle puhuessa. 90 %:lla ja 10 %:lla lienee ero asiassa kuin asiassa
valtiollakin. Ihme oli, ettei kukaan kansanedustajista puuttunut verekseltään
Stubb:in puheisiin. Asiaa oli lehdissä käsitelty jo aikaisemmin. Se ei ole
ihme, että Sipilä taas ilmaisi tukensa Stubb:ille. Samalla hän tuli antaneeksi
tukensa tulevillekin löysiä puhuville ministereilleen No, sanoihan Stubb, sorry
televisiossa. Kenelle lie tarkoitettu. Luulen, että itselleen. On todettava; on
aikoja, mutta ei tapoja.
Veijo Tuunanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti