Joulukortin korvike

JOULUNA  2015

Kun on viettänyt jouluja lähemmäs sata, on kokenut erilaisia joulun viettotapojakin. On sotaa, puutetta, nousukautta ja nyt sitten tätä. Niiden vertailuun en ryhdy. Jokaisella on ollut aikansa tavat. Yksikään ei ole huonompi toista.

Kaikkiin jouluihin on liittynyt perinteitä ja lahjoja. Hyvän Joulun toivotuksetkin ovat muuttuneet. Tämä kirjoitukseni korvaa perinteiset käyttämäni Hyvän Joulun toivotukset. Kortit, sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot jäävät ainakin tältä joululta käyttämättä. Jokaista lukijaani lähestyn tällä blogi kirjoituksella. Menettelyyni on ns. tavallinen syy. Olen hukannut tai osaltaan jättänyt osoitemuistioni kesäpaikalle.

Muistellessani menneitä jouluja liittyy niihin jokaiseen aikansa kuva. Ensimmäisiin muistoihini joulusta tulee mieleen uskonnollinen joulu. Siteen tulee järjestyksessään lapsen joulu lahjoineen, teinijoulu ensi ihastumisineen, aikuisen joulu perheen perustamisineen ja lopulta perhejoulu omine lapsineen, josta alkaa uusi joulun kierto.

Uskonnollinen joulu tuo mieleen ukin ja kirkonmeiningin radiosta. Oli sota-aika. Lapsijoulu tuo mieleen ensimmäisen joululahjani. Se oli punamusta värikynä. Miten niin värikästä voi ollakaan. Kynää en saanut pitää kuin joulunpyhät. Kynä oli lainassa sotilaalta, joka oli menossa rintamalle. Asia selvisi minulle vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Luulin hävittäneeni kynän. Lapsen joulusta tulee mieleen uudet sukset. Ne tuli lahjana melkein joka joulu. Teinijouluun liittyy tanssin opettelu ja vesikampaus, joka tuppasi pakkasella jäätymään. Ensi rakkauteni, se ei ole salaisuus muilta kun kohteelta itseltään, oli Penttisen Leila Uimaharjun Kivilahdesta. Hänelle lähetin joulukortin monena vuotena. Siksi muistan vielä osoitteenkin. Ensimmäisiin aikuisen jouluun liittyy perheen perustaminen ja kodinperustamislaina.

Eniten muistoja liittyy perhejouluun omien lapsien kanssa. Muistoja on joka lähtöön. Kaikki ovat muistelun arvoisia. Yhtäkään en heittäisi pois. Joulu on aina perheessämme pystytty erottamaan pois arjesta ja lapset on pyritty pitämään joulun keskiössä.

Tämän joulun vietämme uudessa ympäristössä. Kotimme tulee olemaan talvet Taalintehtaalla ja kesät Tohmajärvellä. Näin olemme suunnitelleet. Tiedämme, että aina ei mene niin kuin suunnitellaan. Mutta nyt mennään näillä suunnitelmilla. Joulun vietämme perhepiirissä tyttäremme ja hänen perheensä kanssa. Välimatkaakaan heille on tuskin neljää kilometriä. Laskin tuossa, että porukkaa joulupöytään kertyy 15 henkeä ja eläimet päälle. Tuskin kukaan kärsii yksinäisyydestä.

Jouluna myös hiljennytään. Muistetaan edesmenneitä vanhempia. Heidän työllään ja toiminnallaan ollaan saavutettu paljon siitä hyvästä, josta saamme olla heille kiitollisia. Ihmisen elinkiertoon kuuluu, että vanhemmat ovat kautta aikain tehneet ja toivoneet lapsilleen parempaa mitä heillä itsellään on ollut. Kunpa me kohdaltamme muistaisimme toimia niin kuin meidän vanhempamme. Ja ennen kaikkea muistaisimme edes jälkikäteen olla heille kiitollisia eteemme tehdystä työstä. Siksi olen vuosikymmeniä käynyt vanhempieni, ukkien, mummien ja enoni ja hänen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilän. Kiitos heille. Tänä jouluna olen estynyt käymästä heidän haudallaan. Sytytän kynttilän tänne. Se on ele korjaukseksi käymättä jääneestä haudalla käynnistä. Mutta kiitollisuus on yhtä aito kuin haudalla käydessäkin.

Toivotan blogini lukijoille hyvää ja rauhallista Joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta! Ja tietenkin kiitos menneestä.