Kiitos Äiti.

Äidin rakkaus on suurinta

Tänä vuonna olen estynyt viemästä äidinpäivän kukkia haudalle. Tulen tekemään sen kohta Tohmajärvelle tultuani. En "pakon" sanelemana vaan kiitollisuutena hänen hyväkseni tekemästään työstä, turvasta ja rakkaudesta. Minusta tuntuu edelleen, ettei äitini ja eivätkä muutkaan äidit eläessään ole saaneet riittävää tunnustusta yhteiskunnalta tekemästään äidin työstä. Monen äidin kohdalta omien lapsienkin muistaminen ja kiitos äidille saattaa jäädä vähälle. Jopa sanomatta.

Oma lapsuuteni sattui sota- ja sen jälkeiseen aikaan. Sen aikaiset huolet ja murheet olivat äidillä toiset kuin nykyaikaan. Oli monen äidin kohdalla kysymys jokapäiväisen ruuan, asunnon ja lapsen muiden tarpeiden tyydyttämisestä. Päällimmäisenä oli pelko tulevaisuudesta ja jopa hengissä pysymisessä. Moni äiti vastasi lapsen tarpeista yksin.

Oma äitini ei koskaan puhunut tai korostanut vaikeuksiaan. Muistan hänen läheisyytensä ja antamansa turvan lapsilleen. Oli hyvä olla hänen lähellään lapsena ja myöhemmin nuorena ja aina viimeiseen asti aikuisenakin.

Lapsena muistan hänen toivoneen minusta pappia. Isän kanssa muistan ainakin kerran heidän puhuneen jotain sotilasurasta. Ei tullut minusta pappia, ei kenraalia eikä herraa yleensäkään. Tuli kunnon työmies kuitenkin. Sekin kelpasi äidille. Luulen hänen, jopa olleen siitä jollain tavoin ylpeä.

Äidin rakkaus on suurinta, kirjoitin otsikkoon. Yleisellä tasolla ilmaisu; rakkaus, alkaa olla yleisessä käytössä. Kulttuurissa, joka ohjaa käytöstämme ja kieltämme rakkaus ja rakastaminen on ohjautunut miehen ja naisen väliseksi. Raamattukin puhuu osaltaan sen puolesta. "Kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se antaa anteeksi." Tai jotain sinne päin. Olkoon niin.

Kohtuullisen paljon elämää kokeneena uskallan sanoa. Äidin rakkaus on sittenkin rakkauksista suurinta. Nimenomaan omaa lapsiaan kohtaan. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaikki se antaa anteeksi. Äiti on valmis antamaan henkensä oman lapsensa pelastamiseksi. Lisään tähän vielä, että äidin ilo on suurinta, jos sen aiheuttaa oma lapsi. Ilon aiheeksi voi riittää kysymys; mitä sinulle äiti kuuluu.

Edellä olevilla ajatuksilla haluan muistaa kaikkia äitejä. Omaa äitiäni, kunhan tästä haudalle asti ehätän. Lapset muistakaa äitejänne. Se on helpompaa äidin eläessä. Oma osuuteni tämän vuoden äitienpäivään päätyy sanoihin: KIITOS  ÄITI !