Haaveita ei
tavoiteohjelmaan
Ulkoministeri
Erkki Tuomiojan esiintyessä, puhuessa tai kirjoittaessa ei tarvitse kokea
myötähäpeää. Uskon sen johtuvan hänen pitkästä elämän kokemuksesta ja
rautaisesta ammattiosaamisesta. Tuomiojaa on retuutettu ja potkittu kotimaassa
enemmän kuin lääkäri on määrännyt. Ja kas kummaa. Olen pannut merkille, että
päähän potkijat ovat monesti olleet
omasta porukasta. Ulkomaiden suunnalta mitään tällaista en ole havainnut.
Viimeksi
TV:n Ykkösaamussa Tuomiojan kannanottoja oli kiva kuunnella. Vastaukset tulivat
kysymyksiin lyhyinä ja selkeinä. Niin, että vähemmänkin ulkopolitiikasta
perillä olija sai selvän mistä puhuttiin. Tuomioja selvitti myös sen mistä
syystä ja miksi hän oli EU:n ministeriövaliokunnan pakotepäätökseen
kirjauttanut vastalauseensa
"historiankirjoitusta" varten.
******
Ihmisen ei
aina tarvitse olla yhtä mieltä toisten kanssa. Erimielisyydestä huolimatta voi
toimia yhdessä muiden kanssa ryhmän
kärsimättä. Kunnalliselämässä, eikä vähiten Kiteellä, luottamushenkilöt on leimattu erimielisiksi
häiriköiksi. Mielestäni turhaan. Luottamushenkilöt tulevat monesti ns.
pystymetsästä. Usein myös väärin odotuksin. Nämä viimeksi mainitut eivät
yleensä "häiriköi". Eivät osaisikaan.
Häiriköiksi
leimataan aktiiviset, jo jonkin verran kokemusta osaavat kuntapoliitikot.
Sellaiset, jotka ovat jo perehtyneet kuntalakiin ja kokousmenettelyihin. Joskus
he ovat malttamattomiakin. Tällaisille henkilöille ei vähemmistössä jää muuta
mahdollisuutta saada ääntään kuulumaan kuin vastaesitykset, oikaisuvaatimukset
ja vallitukset. Enemmistöllä näyttää olevan vääristynyt demokratian käsitys,
kun vaaditaan taipumaan mukisematta enemmistön päätöksiin. Demokratia
parhaimmillaan toimii niin, että enemmistö huolehtii myös vähemmistön
tarpeista. Taitaa olla Suomessa vielä tavoittamaton tavoite.
*****
Keskustalainen
Paula Lehtomäki jyräsi aikoinaan paskadirektiivin. Sen piti mummon ja ukon
vähillä tuloilla tukkia vaivoin vanhoille päiville rakennettu vesilosetti
Suomenlahden pelastukseksi. Samaan aikaan Lehtomäki näki Talvivaaran
loistavaksi sijoitukseksi omille vanhuuspäivilleen. Tarinan tämän päivän
tilanteen tietävät kaikki.
Kokoomus on
nähnyt direktiivissä pelinpaikan. Uuni tuore ministeri Sanni Grahn-Laasonen
tulevia eduskuntavaaleja ajatellen on lähtenyt ajamaan älytöntä
jätevesiasetusta alas. Helppo homma. Ei taida asetusta puolustaa enää Paula
Lehtomäkikään. Ainakaan julkisesti. Kyllä syrjäkylät tyhjenevät ns.
luonnollisen poistuman kautta. Ei lopun lähestyessä pidä vähiä ropoja upottaa
tyhjäksi jäävään likakaivoon. Ja senhän sanoo jo järkikin.
******
Kunnissa
rakennellaan tavoiteohjelmia. Joihin on pitää suhtautua tietyllä varauksella.
Tavoitteet kun syleilevät monesti taivaita. Niin on tapahtunut myös Tohmajärven
kunnan tavoiteohjelmassa. Herää kysymys ketä varten on kirjaukset merkitty,
mihin niillä pyritään. Muutama esimerkki tästä.
Ohjelmassa
mainitaan Tohmajärven tulevaisuus itsenäisenä kuntana. Onko se realistinen
totuus tulevaisuudesta? Entä tarvitsevatko kuntalaiset näkötornia, uutta
uimarantaa ja onko vanhaan pappilaan tarpeellista perustaa seurakunnan kanssa
yhteinen leiri- ja virkistyspaikka. Niitähän on maa täynnä tyhjillään.
Haaveelta tuntuu avustuksen ja velkarahan varaan rakentaa Tohmajärven veden
laadun parantamista. Se olisi tarpeellinen, mutta taloudellisesti esitetyillä
rahamäärillä toteutumaton. Varsinkin kun järveen on odotettavissa uutta
"tuohmaa" Kotkanpesän suolta. Tarpeettomalta byrokratialta tuntuu
perustaa uusi konklaavi nimeltään Elinvoimaneuvosto. Sillä ei olisi mitään
päätäntävaltaa. Miten kunta hyödyntää tunnettuja henkilöitä kuntaegon kohottamisessa,
johon tavoiteohjelmassa sanotaan
pyrittävän? Tulee mieleen viime kesäinen Katri Helena episodi. Sen hyödyt,
haitat ja kustannukset.
Onneksi kuntaohjelmassa
ei ole merkintää, että toisinajattelijat savustetaan pois Tohmajärveltä. Pahoin
pelkään, että olisin siinä yksi toiminnan kohde. Vitsi, vitsi.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti