Tämmöistäkin olen joskus kirjoittanut

Tervetuloa kesäiselle Dohmajarwelle!

Parhaiten tulosi onnistuu etelän suunnasta. Mikäli olet onnistunut ohittamaan rantakentällä möykkäävät kiteeläiset.

Jo Humalajoella koet aidon Dohmajarwisyyden.  Nakkaat joesta lipolla kulauksen  Haarajärven suunnasta tullutta pontikan alkuainetta. Silloin ymmärrät miksi haarajärvi on Haarajärvi ja humalajoki Humalajoki.

Keikonkangas ohittuukin sitten heikunkeikun. Kylä on taloiltaan vähälukuinen, mutta ei asukkailtaan vähäväkinen. On voimoo. Mestarintiellä voit nähdä mestareista suurimman, Sepeteus Räddyn. Hänellä on edelleen seipäänheiton Dohmajarwen ennätys. Kaivolta navetan yli heinineen. Ilman ristiaskelia ja dooppinkia.

Akkala (ent. Aggala) ei enää ole nimensä vertainen. Kylässä asuu nykyisin jokunen mieskin. Tosin tossun alla, sanotaan.

Akkalan kautta voi eksyä Sobelle, jossa on melkoinen ajattelu- ja monipuoluekapasiteetti Dohmajarven kunnallispolitiikkaa kasautuneena yhteen paikkaan. Kylällä harjoitettiin menestyvää koti- ja pienteollisuutta, ennen kuin virkavalta ajoi sen alas.

Akkalasta haarautuu tie myös Joukolaan. Siellä asui entiseen aikaan Karjaalan koskaan kruunaamaton, kuten sen aikaiset litran mitatkin, itsensä virkaan kirvellä asettanut kuninkaiden kuningas. Muistaakseni nimeltään Mikael Agri Cola, vai oliko sittenkin Aito Sinebrykoffi.

Kuninkaan kunniaksi ja virkamiesten virkistykseksi Dohmajarven kunta pyrkii ostamaan kylästä tyhjän soramontun. Arvellaan, että kun valtakunnan soravarat ehtyvät, voivat tyhjien monttujenkin arvot nousta.

Ennen Luosoojoen vehmasta jokilaaksoa on ohitettava Väärämäen ja Väärälahden kansainvälisesti suosittu levähtämispaikka. Paikan roska-astioihin voi heittää kaikkinaisen roinan mitä automatkalla kertyy vanhoista renkaista pakokutkiin. Mikäli roskikset ovat täynnä, on käytettävissä läheinen sametin kirkas Dohmajarwi.

Lähestyttäessä Kemmiin taajamaa on ohitettava neljän suunnan tienristeys Likanen (ent. Sontanen). Nimi johtuu siitä, että paikalla oli pitäjän ensimmäinen kaatopaikka ja jolta poistuttaessa hevosilla oli tapana paskoa Porttaanin rinteeseen.

Paikkaa ohittaessa voi muiston kirkastamiseksi heittää auton ikkunasta loput karkkipaperit, ja samalla ihailla paikkaa, josta Suomen sodat ovat alkaneet vuodesta 1808 lähtien.

Kemmiin kulttuurinen keskus sijaitsee naisten valtaamalla Kaivotalolla, (ent. nuorisoseuraintalo, ent. suojeluskunnantalo, ent. kunnallistalo, ent. naistentalo) tarkemmin sen rappusilla.

Paikalta on lähdetty sotaan, naisiin, kaljan ostoon ja putkaan. Rappuset ovat siinä määrin suositut, että istumapaikkoja ja poliisiauton tuloa joutuu puolenpäivän aikoihin jopa odottamaan.

Kesäaikaan, Potsipäivien tienoilla, järjestävät poliittiset puolueet vankoille tukialueilleen suosittuja tutustumismatkoja.

Demarit patikoivat aseman seudulle. Siellä voi nähdä edessään mahtavan menneisyyden, lakkautetun sahan ja tiilitehtaan.

Keskustan aina suosittu turistirysä sijaitsee Valkeasuolla. Emolehmänavetan mahtava tuoksu herkistää muistoille, jotka vain EU-tukiaiset voivat hälventää.

Kokoomus samoilee kesäisin entiselle ampumaradalle. Varustuksena kevyt kenttävarustus ja kuiva muona ilman asetta, johtuen ryhmän naisvaltaisuudesta. Entinen pukspeli on korvattu hippaleikillä. 

Vähäisen vasemmistoliiton nostalgiamatkat suuntautuvat Tohmajärven rautatieasemalle. Paikalla jaetaan 50-luvun junan aikatauluja samalla kun silmät kostuen katseella etsitään Venäjän suunnasta sotakorvausjunaa. Josko se sittenkin sieltä.

Kristilliset vievät kannattajansa mieluusti Kirkkoniemeen, jossa heidän kannatta joukkonsa enemmistö onkin.

Kirkkoniemessä on nähtävyytenä menneistä mahtiajoista pappilan navetan kivijalka.

Seurakunnan pappi ei ole Dohmajarwiläinen, vaan Lappalainen.

Kaikki edellä mainitut tutustumismatkat tehdään paikallisessa Leka-lehdessä julkaistujen ilmoitusten ajankohtana.

Dohmajarwen merkittävin kesätapahtuma on kuitenkin perinteisiin pohjautuva Potsi-päivät (ent. Potslojoo-päivät). Edelleen kiistellään siitä, johtuuko päivien nimi isännän vai sian käyttäytymisestä. Kiista lienee tarpeeton, koska ainakaan tämän kirjoittaja ei näe asiassa merkittävää eroa. Ei myöskään pysyvä ihmissuhteeni, jolta saan useimmat mielipiteeni.

Tulittipa kesävieraaksi, lahjattomien laulukilpailuun, Potsi-päiville, haitaksi tai mistä tekosyystä hyvänsä Dohmajarwelle, niin tervetuloa.

Kahvit keitetään ja jutellaan lystiä.

Hauskaa ja lämmintä kesää!

Vaikuttaa, ei vaikuta, vaikuttaa.

Äänestäjät unohtuvat

Edustuksellista demokratiaa parempaa järjestelmää ei vielä ole luotu. Jotain demokratian väännöstä  ollaan pääministeri Sipilän johdolla nyt Suomeen kehittelemässä. Kun edustuksellinen demokratia pohjautuu äänestäjien tukeen, näyttävät  nyt hallituksessa ministeritkin istuvan loikkarin statuksella. Ei tarvita puoluetta, ei äänestäjiä. Riittää kun ottovanhemmat ovat tarpeeksi isoja herroja. Ja sitten surraan heikkoa äänestysprosenttia.

Mutta on sitä osattu meilläkin. Käteen sattui Koti-Karjala paikallislehti (28.12.1996), jossa palstalla "Tiesitkö tämän..." nimimerkki "Tietäjä" käsitteli silloisen kuntavaalin tulosta ja henkilövalintoja luottamushenkilöpaikoille edustuksellisen  demokratian toteutumisen näkökulmasta Tohmajärven demarien osalta. Eipä siinä vaalitulosta paljon kunnioitettu kun kunnallisjärjestö laittoi paikat jakoon. Kolme henkilöä esitti itseään ja eniten pettynyt lähti kesken kokouksen ja ilmoitti perustavansa oman valtuustoryhmän.  Kolme jäsentä tuli valituksi hallitukseen, joista kaksi eivät olleet valtuuston jäseniä. Valtuuston puheenjohtaja tuli demareista, mutta ei ääniharavana. Pienemmille palleille kuten sosiaali- ja terveyslautakunnan johtoon pääsi ilman ,että tarvitsi olla edes ehdolla vaaleissa. Esteellisyyksistä puhuttiin, mutta ne eivät olleet esteitä mihinkään tehtävään. Olin ensikertalaisena mukana kyseisessä kokouksessa. Minuakin ehdotettiin ihan näkyvään tehtävään, mutta rahkeeni eivät riittäneet paikallisille lehden mukaan "takarivin tytöille". Kirjoittaja kysyikin lehtijutussa olivatko munat ja jäsenkirjan puute este Tuunasen valitsemiseksi. Syy valitsemattomuuteeni voi olla sekin, että kohdaltani vaadin yksimielistä päätöstä ja se oli siinä kokouksessa mahdoton. Tehtäviä tuli myöhemmin enemmän kuin tarpeeksi. Lisäsikö tuon kokousväen käyttäytyminen äänestysinnostusta? Tuskinpa.

Luottamuspaikkojen jaossa on aina ongelmia edustuksellisen demokratian toteutumisen näkökulmasta. Niin näyttää olleen viimeisten vaalienkin jälkeen Tohmajärven demarienkin osalla. Äänestystulos ei suoraan vastaa luottamuspaikka valintoihin. Syitä voi olla paljonkin, mutta äänestäjät eivät niitä monestikaan tule tietämään ja ne vaikuttavat tulevaan kannatukseen ja äänestysaktiivisuuteen. Ongelma korjaantuu paikallisella aktiivisella toiminnalla, jolla taataan uusien henkilöiden mukaantulo toimintaan.

Tohmajärvi pärjää kyllä

Asuinkunnillakin on tulevaisuus

Tohmajärveä on vuosien saatossa kutsuttu milloin emäpitäjäksi, milloin kulttuuripitäjäksi ja miksi milloinkin. Jopa aikoinaan teollisuuspitäjäksi. Aina kuitenkin tarkoituksen mukaisista syistä, jotka sopivat parhaiten puhujan tilanteeseen. Mikä on Tohmajärven asema tämän päivän nimiasteikolla?  Sitä yritin  Potsipäivillä selvittää itselleni.

Potsipäiville on tänä vuonna satsattu paljon ohjelmaa. Jopa niin paljon, että mitään erikoista pääteema on vaikea niistä löytää. Yleisön mielestä Potsitori näyttää kiinnostuksen kohteena olevan vuodesta toiseen se ykköspaikka, johon tullaan tapaamaan naapureita ja vieraita. Ohjelmaa toritapahtumasta toki löytyy, mutta kauppa sen erimuodoissa nousee näkyvimmin esiin. Puheita tietenkin pidetään aina puhujan taustaryhmästä nähtynä.

Henkilökohtaisesti minua hieman ärsyttää kun puhujan tullessa puhujapönttöön tietää mitä hän sanoo. Kunnan virkahenkilöt puhuvat omasta näkökulmastaan. samoin luottamushenkilöt, yrittäjät ja papitkin. Harva yllättää sanomallaan. Kehua ei kukaan unohda miten kaunis on luonto ja elinvoimainen puhujan edustama ala on, jota hän esittelee historian, nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmasta. Litanian vielä ymmärtää, mutta katteettomat kehut ovat kohtuutonta kuultavaa kuin perusteettomat tulevaisuuden näkymät.

Yllättävääkin Potsipäivien ohjelmaan oli saatu mahdutettua. Toritapahtuman yhteydessä avattiin upo-uusi urheilupuisto monipuolisine hienoine laitteineen, joista löytyy käyttäjän ikä- ja kuntohaitarin mukaan sopivat vempaimet vauvasta vaariin. Puistoon kuuluvat tietenkin rantapallo-, tennis koripallo ja jääkiekkokentät. Uskallan väittää, että kokonaisuus on Pohjois-Karjalan paras ja monipuolisin, mitä kuntalaisille muuallakaan on tällä alalla tarjolla. Sanon, että kallis voi olla mutta vastapainoksi, ettei hyvää halvalla saakaan.

Olisiko Tohmajärvellä aika hetkeksi unohtaa menneet ja ryhtyä katsomaan realistisiin mahdollisuuksiin ja sitä kautta tulevaisuuteen. Tohmajärvi palveluineen on hyvä asumapaikka niin lapsille kuin vanhuksille. Turha kilpailu työpaikoista ja teollisuudesta voi jättää vähemmälle ja tuoda Tohmajärveä esiin hyvänä asuinkuntana, joka  sijainniltaan on erinomainen ja jolla on asuinkunnan edut mutta puuttuvat haitat, joita Kiteeltä ja Joensuusta jo nykyisellään löytyy.

Saa enemmän kuin tilaa

Äänestäjältä puuttuu kuluttajasuoja ja joiltain päättäjiltä moraali

Jos sivistys on hyväksi katsottua ihmisten välistä käyttäytymistä, niin sitä ei juuri ollut havaittavissa persujen puoluekokouksessa eikä samalla porukalla sen jälkeen. Opettajani Juhani Soila lyseossa opetti, että sivistykseen kuuluu keskikoulu ajokortti ja kippi rekillä.  Muut opettajat opettivat tervehtimään, hyvästelemään, käyttäytymään hillitysti, kunnioittamaan toista ihmistä ja valehdella ei saanut. Kiitoksen merkitystä korostettiin. Tuossa muutama muistamani neuvo sivistyksestä.

Oliko  kokousväki  rasismihurmiossa valitessaan Jussi Halla-ahon puheenjohtajakseen vai peräti tyytymättömiä Timo Soinin johtamaan politiikkaan hallituksessa. Varmasti syitä voi olla muitakin, mutta tavallinen persuja kannattanut pitää kokoomuksen ja kepun apupuolueena oloa ehkä raskauttavimpana Soinille. Voiton huumassa unohdettiin niin käytöstavat ja pantiin oikein kunnolla rantteliksi ja Teuvo Hakkarainen puheenjohtajistoon. Siinä lensi perintöprinssi Sampo Terho kuin Niinistökin katsomoon. Surkea näytös persuilta.

Tapahtuiko isän murha vai lapsensa tappo persuilla puoluekokouksessa?  Sillä ei olisi ollut paljoakaan merkitystä. Puolueen hajoaminenkin tässä tilanteessa olisi ollut positiivinen asia tulevaisuuden asioille. Mutta persujen toimet puoluekokouksensa jälkeen ovat käsittämätön tapahtuma ketju, josta kukaan vähänkin demokraattiseen puoluejärjestelmään uskova pitää hyvänä asiana. Tuskin kepussa tai kokoomuksenkaan kannattajien piirissä.

Onko mitenkään perusteltavissa, että kahdellakymmenellä kansanedustajalla saadaan hallitukseen 5 ministeriä? Ja vielä niin, ettei näillä ministereillä ole tautallaan puoluetta, jota edustaisivat. Kepu ja kokoomus puhuvat arvoista, joita loikkarit edustavat. Mitä eroa on soinilaisten loikkareiden ja halla-aholaisten arvojen välillä, joita molempia Sampo Terho ja Simon Elo juuri kokouksessa ilmoittivat kannattavansa. Ja samat arvot on kirjoitettu persujen arvoiksi puolueessa. Arvot kelpasivat Orpolle ja Sipilälle, kun niitä tarjosi loikkarit ja Soini takuumiehenä. Luulisi hävettävän, mutta kun tarjolla on sote, maakuntauudistus, kilpailutus ja pakkoyhtiöittäminen niin omatunto saa olla sivussa ja moraali tietämättömissä. Kaiken tämän tulevan sotesotkun  kansa saa maksaa,  koska Soini juoksupoikineen, Orpo ja Sipilä ovat takertuneet valtaan.

Surkein kohtalo tapahtumassa ovat olleet Juha Sipilällä, Petteri Orpolla ja Timo Soinilla. Sipilä ja Orpo ottivat arvot perusteluiksi loikkareiden turvapaikan tarjonnalleen. Tosiasiassa he pyyhkäisivät arvot pöydältä sanomatta mitä ne olisivat olleet ja ottivat  uuden vaihtoehdon äänettömiksi uskotuiksi miehiksi omille tavoitteilleen. Samalla pyyhkäistiin pöydältä uskottavuus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksen tekoon. Mitä ajattelevat äänestäjät, kun katsovat loikkareita hallitusaitiossa? Tuskin he tällaista olivat tarkoittaneet, että he äänellään ovat tukeneet kokoomuksen ja kepun tavoitteita.

Persujen puoluekokous ja sen jälkeiset tapahtumat panevat kysymään mikä on äänestäjän kuluttajasuoja näissä tapahtumissa. Onko poliittisilla johtajilla moraali kadoksissa? Mitä tällaiset tapahtumat tekevät politiikan uskottavuudelle. Kehen voi luottaa, kun ystävästä voi tulla vihollinen ja vastustajasta ystävä ilman, että itse siihen voi vaikuttaa mitenkään.  Äänestysaktiivisuutta ei näillä ainakaan nosteta.

Parempaa tulevaisuutta voi odottaa vasta tulevissa eduskuntavaaleissa. Silloin asiat tulevat tarkasteluun miten kukin puolue on toiminut ja millä arvoilla. Vallan voi ottaa äänestäjät niin tahtoessaan. On puolueita, joilla arvot ja tavoitteet ja moraalinen vastuu äänestäjilleen ovat vielä kunniassaan. Siinä demarien mahdollisuus. Ne vaalit tulevat ja niissä voi tulla jytky, jonka jälkeen persujen jytky tuntuu enää tussahdukselta.

*******

Kun Tohmajärvellä ollaan niin ryhdytään potsipäivien viettoon. Pitäjätapahtumia riittää kautta Suomen. Yleensä tapahtumaohjelmat ovat entisten paikkakuntalaisten ja nykyisten keskeistä  muistelua. Miten oli ennen ja miten nyt. Historiaakin kertaillaan. Muistetaan kehua nykyistä elämää ja sitä miten vähällä pärjättiin ennen.

Juhannus on tulollaan. Moni ukko joutuu luopumaan välihousuistaan. Emännillä on tapana pestä ne kerran vuodessa. Keskikesän valojuhla on sopiva aika housupyykille ja kepsahtaa vaikka veneestä järveen, kunhan ei huku.

Hyvää juhannusta lukijoille.....              

SOININ "PERILLISET".

Perinnönjako pahimmillaan

Olipa kerran kolme veljestä Timoteus, Petelius ja Juhana. He saivat yhteiseksi perinnöksi  hyvin lypsävän lehmän nimeltään Suomikki. Ehtona perinnölle oli, että Suomikin tulot jaetaan tasan veljesten kesken. Petelius sai maitorahoilla yhtiöilleen kilpailutusaseman  joka takasi, että kurrillakin sai maidon hinnan. Juhana hankki maitorahoilla kunnon heinämaat, jotka olivat maakunnan kokoiset. Timoteuksen osuudeksi tuli syöttää Suomikkia.

Timoteus ei ollut tyytyväinen tulonjakoon. Hän pyrki lypsyjakkaransa kansa lypsämään Suomikkia. Se ei onnistunut, sillä lehmää jo lypsi toiselta puolen Petelius ja toiselta puolen Juhana. Heillä oli tarkoitus lyödä lypsytulot yhteen ja sijoittaa osa rahoista vakuudeksi kirjekuoreen ja osa hallintarekisteriin pois Suomesta. Timoteus oli joutunut tilanteeseen, ettei hänelle perinnöstä jäänyt kuin ruokintakulut  ja lannanlevitys. Timoteus tuli katkeraksi kun lehmää lypsettiin kahdelta puolelta ilman häntä.

Syntyi perintöriita. Timoteus vaati testamentin kumoamista ja uutta perinnön jakoa niin, että hänen osuudekseen tulee vähintään 5,5 % ja jos Juhana ei suostu tähän niin 10% tai enemmänkin. Perusteluina oli, että Juhana ja Petelius olivat aikaisemmin hieroneet yhdessä samaa kyttyrää.

Juttu menee raastupaan, vaikka Juhana koettaa sopia ja puhuu aikalisästä. Petelius katsoo sivusta ja antaa veljien tapella. Petelius on vetänyt omasta mielestään perintöasiassa molempia nenästä. Niin kuin perintöasiat yleensä tämäkin saattaa päättyä yllättävästi jo ensi pyhän seutuun. Tai voihan käydä niinkin, että turvaudutaan taas lehmäkauppoihin. Sen pituinen se.

*****

Viinasta minulla itsellänikin on henkilökohtaisia kokemuksia. Olen sodan jälkeen seisonut isän rinnalla talvipakkasessa Torikatu 10. kohdalla viinakauppajonossa. Tehnyt omaa juomaa Pielis-oluesta murentamalla ruisleipää kaljaan ja pitämällä pulloa auringossa. Liittynyt Karvisten poikien perustamaan Herpakerhoon. Ostanut kymmeniä kimppapulloja kavereiden kanssa kun omaan pulloon ei ollut varaa. Tehnyt valkkaria kaupasta ostetuilla vehkeillä. Vaurastuttuani olen ostanut myös kossua ns. perjantaipullon verran. Kaiken viinan olen juonut. Ollut humalassa ja krapulassa. Iloon ja suruun en viinaa ole käyttänyt. En lyönyt vaimoani enkä lapsiani tai heittänyt heitä mäkeen. Viime vuosina olen viinani hakenut kerran vuodessa Tallinnasta. Voin sanoa, että hallitusvallan tahdosta ja suosituksella. Ostaisin mieluimmin viinani Suomesta, mutta se asiantuntijoiden mukaan tekee juopoksi ja vie terveyden. Terveyteni takia kannattaa uhrautua ja koettaa matkustaa Viroon niin kauan kuin jaksan. Semmoinen juoppo minä olen. Siis samanlainen kuin meistä useimmat.

*****

Tuntuu, että persuilla on tulevana viikonloppuna enemmän valtaa suomalaiseen yhteiskuntaan kuin koskaan aikaisemmin. Puoluekokouksessa luopuu vallasta Timo Soini ja tilalle valitaan joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Pata tai kattila, musta kylki kummallakin, mitä suunnitelmia ovat esittäneet tulevaan politiikkaansa. Voi valinnasta, kummasta hyvänsä, tulla hyvääkin  suomalaisille. Se edellyttää hallituksen hajoamista ja uusia vaaleja. Se lopettaisi keskustan ja kokoomuksen öykkäröinnin persujen kustannuksella. Nykyisellä hallitusohjelmalla persujen tulevaisuus tietää varmaa surkastumista tai jopa loppua. Uudet vaalit voisivat pelastaa persutkin ja antaisivat mahdollisuuden aloittaa  touhu alusta puhtaalta pöydältä. Timo Soinin matkiminen tai hänen ohjauksessaan oleminen ei onnistu kumpaiseltakaan pääehdokkaalta.

*****

Tätä kirjoitellessani valmistelen muuttoa talviasumuksesta kesäpaikkaan. Talvipaikka on vaihtunut useampaan kertaan mutta kesät on vietetty viimeiset 45 vuotta samassa paikassa. Voi sanoa omilla juurilla. Toiset pitävät hyvänä, että ihminen saa elää kohdusta hautaan "omalla konnulla". Minulle sopi piipahtaa 30 vuotta Helsingissä ja nyt viimeiset kolme vuotta Ruotsinkielisellä alueella. Mielestäni olen välttynyt liialta nurkkakuntaisuudelta. Olen joutunut sopeutumaan ja näkemään miten muualla eletään. Luulen, että "uudella" ihmisellä on jotain annettavaa itsestään myös vieraalla paikkakunnalla. Jos ei muuten niin varoittavana esimerkkinä. Lukkiutuminen itseensä ja omaan kuoreensa ei tee hyvää kenellekään ja missään.