Saa enemmän kuin tilaa

Äänestäjältä puuttuu kuluttajasuoja ja joiltain päättäjiltä moraali

Jos sivistys on hyväksi katsottua ihmisten välistä käyttäytymistä, niin sitä ei juuri ollut havaittavissa persujen puoluekokouksessa eikä samalla porukalla sen jälkeen. Opettajani Juhani Soila lyseossa opetti, että sivistykseen kuuluu keskikoulu ajokortti ja kippi rekillä.  Muut opettajat opettivat tervehtimään, hyvästelemään, käyttäytymään hillitysti, kunnioittamaan toista ihmistä ja valehdella ei saanut. Kiitoksen merkitystä korostettiin. Tuossa muutama muistamani neuvo sivistyksestä.

Oliko  kokousväki  rasismihurmiossa valitessaan Jussi Halla-ahon puheenjohtajakseen vai peräti tyytymättömiä Timo Soinin johtamaan politiikkaan hallituksessa. Varmasti syitä voi olla muitakin, mutta tavallinen persuja kannattanut pitää kokoomuksen ja kepun apupuolueena oloa ehkä raskauttavimpana Soinille. Voiton huumassa unohdettiin niin käytöstavat ja pantiin oikein kunnolla rantteliksi ja Teuvo Hakkarainen puheenjohtajistoon. Siinä lensi perintöprinssi Sampo Terho kuin Niinistökin katsomoon. Surkea näytös persuilta.

Tapahtuiko isän murha vai lapsensa tappo persuilla puoluekokouksessa?  Sillä ei olisi ollut paljoakaan merkitystä. Puolueen hajoaminenkin tässä tilanteessa olisi ollut positiivinen asia tulevaisuuden asioille. Mutta persujen toimet puoluekokouksensa jälkeen ovat käsittämätön tapahtuma ketju, josta kukaan vähänkin demokraattiseen puoluejärjestelmään uskova pitää hyvänä asiana. Tuskin kepussa tai kokoomuksenkaan kannattajien piirissä.

Onko mitenkään perusteltavissa, että kahdellakymmenellä kansanedustajalla saadaan hallitukseen 5 ministeriä? Ja vielä niin, ettei näillä ministereillä ole tautallaan puoluetta, jota edustaisivat. Kepu ja kokoomus puhuvat arvoista, joita loikkarit edustavat. Mitä eroa on soinilaisten loikkareiden ja halla-aholaisten arvojen välillä, joita molempia Sampo Terho ja Simon Elo juuri kokouksessa ilmoittivat kannattavansa. Ja samat arvot on kirjoitettu persujen arvoiksi puolueessa. Arvot kelpasivat Orpolle ja Sipilälle, kun niitä tarjosi loikkarit ja Soini takuumiehenä. Luulisi hävettävän, mutta kun tarjolla on sote, maakuntauudistus, kilpailutus ja pakkoyhtiöittäminen niin omatunto saa olla sivussa ja moraali tietämättömissä. Kaiken tämän tulevan sotesotkun  kansa saa maksaa,  koska Soini juoksupoikineen, Orpo ja Sipilä ovat takertuneet valtaan.

Surkein kohtalo tapahtumassa ovat olleet Juha Sipilällä, Petteri Orpolla ja Timo Soinilla. Sipilä ja Orpo ottivat arvot perusteluiksi loikkareiden turvapaikan tarjonnalleen. Tosiasiassa he pyyhkäisivät arvot pöydältä sanomatta mitä ne olisivat olleet ja ottivat  uuden vaihtoehdon äänettömiksi uskotuiksi miehiksi omille tavoitteilleen. Samalla pyyhkäistiin pöydältä uskottavuus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksen tekoon. Mitä ajattelevat äänestäjät, kun katsovat loikkareita hallitusaitiossa? Tuskin he tällaista olivat tarkoittaneet, että he äänellään ovat tukeneet kokoomuksen ja kepun tavoitteita.

Persujen puoluekokous ja sen jälkeiset tapahtumat panevat kysymään mikä on äänestäjän kuluttajasuoja näissä tapahtumissa. Onko poliittisilla johtajilla moraali kadoksissa? Mitä tällaiset tapahtumat tekevät politiikan uskottavuudelle. Kehen voi luottaa, kun ystävästä voi tulla vihollinen ja vastustajasta ystävä ilman, että itse siihen voi vaikuttaa mitenkään.  Äänestysaktiivisuutta ei näillä ainakaan nosteta.

Parempaa tulevaisuutta voi odottaa vasta tulevissa eduskuntavaaleissa. Silloin asiat tulevat tarkasteluun miten kukin puolue on toiminut ja millä arvoilla. Vallan voi ottaa äänestäjät niin tahtoessaan. On puolueita, joilla arvot ja tavoitteet ja moraalinen vastuu äänestäjilleen ovat vielä kunniassaan. Siinä demarien mahdollisuus. Ne vaalit tulevat ja niissä voi tulla jytky, jonka jälkeen persujen jytky tuntuu enää tussahdukselta.

*******

Kun Tohmajärvellä ollaan niin ryhdytään potsipäivien viettoon. Pitäjätapahtumia riittää kautta Suomen. Yleensä tapahtumaohjelmat ovat entisten paikkakuntalaisten ja nykyisten keskeistä  muistelua. Miten oli ennen ja miten nyt. Historiaakin kertaillaan. Muistetaan kehua nykyistä elämää ja sitä miten vähällä pärjättiin ennen.

Juhannus on tulollaan. Moni ukko joutuu luopumaan välihousuistaan. Emännillä on tapana pestä ne kerran vuodessa. Keskikesän valojuhla on sopiva aika housupyykille ja kepsahtaa vaikka veneestä järveen, kunhan ei huku.

Hyvää juhannusta lukijoille.....              

SOININ "PERILLISET".

Perinnönjako pahimmillaan

Olipa kerran kolme veljestä Timoteus, Petelius ja Juhana. He saivat yhteiseksi perinnöksi  hyvin lypsävän lehmän nimeltään Suomikki. Ehtona perinnölle oli, että Suomikin tulot jaetaan tasan veljesten kesken. Petelius sai maitorahoilla yhtiöilleen kilpailutusaseman  joka takasi, että kurrillakin sai maidon hinnan. Juhana hankki maitorahoilla kunnon heinämaat, jotka olivat maakunnan kokoiset. Timoteuksen osuudeksi tuli syöttää Suomikkia.

Timoteus ei ollut tyytyväinen tulonjakoon. Hän pyrki lypsyjakkaransa kansa lypsämään Suomikkia. Se ei onnistunut, sillä lehmää jo lypsi toiselta puolen Petelius ja toiselta puolen Juhana. Heillä oli tarkoitus lyödä lypsytulot yhteen ja sijoittaa osa rahoista vakuudeksi kirjekuoreen ja osa hallintarekisteriin pois Suomesta. Timoteus oli joutunut tilanteeseen, ettei hänelle perinnöstä jäänyt kuin ruokintakulut  ja lannanlevitys. Timoteus tuli katkeraksi kun lehmää lypsettiin kahdelta puolelta ilman häntä.

Syntyi perintöriita. Timoteus vaati testamentin kumoamista ja uutta perinnön jakoa niin, että hänen osuudekseen tulee vähintään 5,5 % ja jos Juhana ei suostu tähän niin 10% tai enemmänkin. Perusteluina oli, että Juhana ja Petelius olivat aikaisemmin hieroneet yhdessä samaa kyttyrää.

Juttu menee raastupaan, vaikka Juhana koettaa sopia ja puhuu aikalisästä. Petelius katsoo sivusta ja antaa veljien tapella. Petelius on vetänyt omasta mielestään perintöasiassa molempia nenästä. Niin kuin perintöasiat yleensä tämäkin saattaa päättyä yllättävästi jo ensi pyhän seutuun. Tai voihan käydä niinkin, että turvaudutaan taas lehmäkauppoihin. Sen pituinen se.

*****

Viinasta minulla itsellänikin on henkilökohtaisia kokemuksia. Olen sodan jälkeen seisonut isän rinnalla talvipakkasessa Torikatu 10. kohdalla viinakauppajonossa. Tehnyt omaa juomaa Pielis-oluesta murentamalla ruisleipää kaljaan ja pitämällä pulloa auringossa. Liittynyt Karvisten poikien perustamaan Herpakerhoon. Ostanut kymmeniä kimppapulloja kavereiden kanssa kun omaan pulloon ei ollut varaa. Tehnyt valkkaria kaupasta ostetuilla vehkeillä. Vaurastuttuani olen ostanut myös kossua ns. perjantaipullon verran. Kaiken viinan olen juonut. Ollut humalassa ja krapulassa. Iloon ja suruun en viinaa ole käyttänyt. En lyönyt vaimoani enkä lapsiani tai heittänyt heitä mäkeen. Viime vuosina olen viinani hakenut kerran vuodessa Tallinnasta. Voin sanoa, että hallitusvallan tahdosta ja suosituksella. Ostaisin mieluimmin viinani Suomesta, mutta se asiantuntijoiden mukaan tekee juopoksi ja vie terveyden. Terveyteni takia kannattaa uhrautua ja koettaa matkustaa Viroon niin kauan kuin jaksan. Semmoinen juoppo minä olen. Siis samanlainen kuin meistä useimmat.

*****

Tuntuu, että persuilla on tulevana viikonloppuna enemmän valtaa suomalaiseen yhteiskuntaan kuin koskaan aikaisemmin. Puoluekokouksessa luopuu vallasta Timo Soini ja tilalle valitaan joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Pata tai kattila, musta kylki kummallakin, mitä suunnitelmia ovat esittäneet tulevaan politiikkaansa. Voi valinnasta, kummasta hyvänsä, tulla hyvääkin  suomalaisille. Se edellyttää hallituksen hajoamista ja uusia vaaleja. Se lopettaisi keskustan ja kokoomuksen öykkäröinnin persujen kustannuksella. Nykyisellä hallitusohjelmalla persujen tulevaisuus tietää varmaa surkastumista tai jopa loppua. Uudet vaalit voisivat pelastaa persutkin ja antaisivat mahdollisuuden aloittaa  touhu alusta puhtaalta pöydältä. Timo Soinin matkiminen tai hänen ohjauksessaan oleminen ei onnistu kumpaiseltakaan pääehdokkaalta.

*****

Tätä kirjoitellessani valmistelen muuttoa talviasumuksesta kesäpaikkaan. Talvipaikka on vaihtunut useampaan kertaan mutta kesät on vietetty viimeiset 45 vuotta samassa paikassa. Voi sanoa omilla juurilla. Toiset pitävät hyvänä, että ihminen saa elää kohdusta hautaan "omalla konnulla". Minulle sopi piipahtaa 30 vuotta Helsingissä ja nyt viimeiset kolme vuotta Ruotsinkielisellä alueella. Mielestäni olen välttynyt liialta nurkkakuntaisuudelta. Olen joutunut sopeutumaan ja näkemään miten muualla eletään. Luulen, että "uudella" ihmisellä on jotain annettavaa itsestään myös vieraalla paikkakunnalla. Jos ei muuten niin varoittavana esimerkkinä. Lukkiutuminen itseensä ja omaan kuoreensa ei tee hyvää kenellekään ja missään.

AMMATTIJÄRJESTÖT NÄYTTÄVÄT MALLIA

On elettävä ajassa, ei historiassa

Suomessa ei rangaista rikoksesta syytettyä, vaikka  hän itseään puolustaessaan valehtelisi. Todistajana kuullulle  valehtelusta rapsahtaa rangaistus. Miten on laita jos pääministeri tai hallituksen jäsen puhuvat julkisuudessa muunnettua totuutta, jonka minä moukka, näen valehteluksi?

Otetaan esimerkiksi tapaus Yle/Atte Jääskeläinen. Juha Sipilä julisti TV:ssä, ettei hän missään tapauksessa ole vaikuttanut Ylen ohjelmien sisältöön. Ministeri Berneriltä kysyttiin TV ohjelmassa onko hän koskaan tullut "lankoja pitkin" ylen toimittajille ohjelma-asioista. Hän kielsi asian samassa ohjelmassa useampaan kertaan, vaikka tiesi puheluista olevan dokumentit tallella. Jääskeläisen puheet samassa ohjelmassa, vaikka raastuvassa ei ollakaan, katson syytetyn puheiksi pelastua konstilla tai toisella aiheuttamastaan häslingistä. Professori  Olli Mäenpään raportti oli niin paljon raskauttava Atte Jääskeläisen toimista päätoimittajana, että olisi se ansainnut paremman käsittelyn niin Ylen hallituksen kuin hallintoneuvostonkin osalta. Molemmat lähes kiittivät Jääskeläisen toimia  viilata ja muuttaa valmiita juttuja, jotka käsittelivät jollain tavoin Sipilää.

Kyseisen TV-ohjelman nähneenä ja toimitusjohtaja Lauri Kivisen, hallituksen puheenjohtaja Thomas Wihelmssonin ja hallintoneuvoston  puheenjohtaja Kimmo Kivelän puheet mukaan lukien Atte Jääskeläisen esiintymisen  katson heillä kaikilla olevan kykyjä enemmän johonkin muuhun tehtävään kuin  missä nyt ovat.

******

Mikä meitä suomalaisia riivaa, vaikka enemmistö tavallisista kansalaisista näkee, että hallintorekisterilaki tukee rikkaiden veronkiertoa ja harmaata taloutta sekä pakkoyhtiöittäminen ja kilpailutus sote-ratkaisuissa ajaa syrjäseutulaisia  vain huonompaan asemaan palvelujen saajina. Kulut nousevat veronmaksajille ja rahat menevät huisnevadaan ulkomaille.

Eikö tajuta, että jotain poikkeavaa pitää tehdä, jotta oikeiston kova kolmikko  Sipilä, Orpo ja Soini puolueineen saadaan kammettua hallituksesta ennen kuin on liian myöhäistä. On luotava vahvempi vasemmisto. Siihen on olemassa eväät, jos tahtoa löytyy.

Demareilla ja vasemmistoliitolla on enemmän yhteistä kuin toisistaan erottavia tekijöitä. Se näkyy molempien puolueiden 100 vuotisesta historiasta. Puolueen nimiä on muutettu, mutta arvopohja huono-osaisten asioiden hoidossa on kautta-aikain ollut yhteinen. Kun on yhteinen tavoite, niin miksi sitä ei lähdetä hoitamaan  nykyisessä muuttuvassa yhteiskunnassa asiaa vaativin konstein. Demarit ja vasurit sopisivat hyvin yhteiseen pussauskoppiin. Kahteen  puolueeseen  ei nykytilanteessa vasemmistolla ole tarvetta eikä taloudellista varaa. Oikeisto muuten jyrää. Siitä nykyhallitus on hyvä esimerkki. Ottakaa puolueet oppia ammattiyhdistysporukalta. Siellä on luovuttu ammattikuntaisesta järjestäytymisestä ja siirrytty teollispohjaiseen järjestäytymiseen ja viimeisemmäksi ovat jo ammattiliittojen keskusjärjestöt nähneet hyväksi voimien yhtymisen. Tarvitaan tosiasioiden tunnustamista. Ja tahtoa yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Ilman vanhojen asioiden muistelua.

******

Jos persut tukiessaan kokoomusta ovat olleet merkittävässä asemassa oikeiston voitonjuoksussa, saattavat he olla merkittävässä asemassa myös sen loppumisessa. Kysymyksessä on  persujen puheenjohtajakisan ratkaisu koht`sillään kesäkuussa. Jos Jussi Halla-aho voittaa, tietää se ainakin Timo Soinille työpaikan vaihtoa ja puolueelle yksinkertaisempia tavoitteita. Jos Sampo Terho voittaa tietää se Soinille entistä duunia ja kokoomukselle ja keskustalle ilmaista tukea ja syntipukkia tehdyille mokauksille.

Kaikki riippuu mitä puolueen jäsenet ovat mieltä puheenjohtaja ehdokkaista ja heidän tavoitteistaan. Ollaanko nykymenoon tyytyväisiä vai halutaanko muutosta. Persujen jäsenien luulen valtaosaltaan olevan ns. tavallisia suomalaisia. Siksi vaalin tulos onkin ennalta arvaamaton.

Tulipa valituksi kumpi hyvänsä pääehdokkaista se ei tule menemään huomiotta. Tilanne on kehkeytynyt sellaiseksi, ellei muutoksia tule persupolitiikkaan saattaa olla edessä puolueen jakaantuminen kahteen. Parhaassa tapauksessa edessä saattavat olla ennenaikaiset eduskuntavaalit, joita kokoomus ja kepu pelkäävät eniten.

*****

Helatorstai on 40 päivän päästä pääsiäisestä. Se on julkinen vapaapäivä 19 maassa. Siispä heleää helatorstaita!

Julkaistu Hesarissa tänään perjantaina 12.5.2017

Terveyskeskusten lääkäripula synnytti ongelmat

Oli masentavaa seurata eduskunnan keskustelua sote-uudistus ja sen valinnanvapauslainsäädännöstä. Hallitus näyttää ottaneen ratkaistavakseen sellaiset ongelmat, jotka se itse on kehittänyt.

Kymmenen  vuotta sosiaali- ja terveyspalveluasioissa  kuntatasolla luottamushenkilönä mukana olleena tuntuu, että hallitus lakiesityksillään koettaa saada neliötä pyöreäksi.

Alkuperäinen ongelma syntyi kun Suomessa hyvin toimineisiin terveyskeskuksiin ei saatu lääkäreitä. Tästä johtuivat  pitkittyvät lääkärin vastaanottojonot ja hoidon myöhästymiset. Sanottiin, ettei perusterveydenhoito toimi. Tätä korvattiin turvautumalla erikoissairaanhoitoon ja laadittiin laki hoitotakuusta. Erikoissairaanhoito toimi mutta oli kallista kun perusterveydenhoidon tarpeita siirrettiin sinne. Hoitotakuulla ei saatu ensimmäistäkään lääkäriä.

Mistä lääkäripula terveyskeskuksissa sitten johtui? Ei ainakaan lääkäreiden lukumäärän vähyydestä. Lääkärit eivät vain  hakeutuneet terveyskeskusvirkoihin. Muutos tähän oli erittäin nopea. Syitä terveyskeskusvieroksuntaan oli varmasti useita. Ehkä palkkaus, työajat ja vastuu, joka korostui terveyskeskustyössä. Tuntuu, että ongelmakeskustelusta on unohtunut kilpailutus. Monikansalliset lääkäri- ja terveyspalveluja tarjoavat yritykset kaappasivat tarjouksillaan lääkärit palkkalistoilleen.

Kysyä sopii voiko hallituksen lakiin perustuvalla kilpailutuksella saada muutoksia nykyisiin  sote-palveluihin. Tuskin. Suomessa on ammatin- ja yksilönvapaus sellainen, ettei se anna mahdollisuutta pakottaa lääkäriä vastoin tahtoaan osoitettuun työhön. Yhtiöittäminen ei auta lääkäripulaan sen enempää.

Tavallisen ihmisen valinnanvapaus on sitä, että pääsee kohtuullisessa  ajassa lääkärin vastaanotolle lähimpään terveyskeskukseen. Laeilla ei sote-palveluja  saada kuntoon. Lailla voidaan palvelujen kohteita osoitella ja ohjailla. Palvelut hoidetaan ihmisten kesken ihmiseltä ihmiselle.

                                                                  Veijo Tuunanen

                                                                  Kemiönsaari

PÄIVISTÄ SUURIN

Muistakaa äitejänne

Kirjoituksessaan sunnuntain Hesarissa Marko Junkkari pohtii toveri-sanan merkitystä demareille. Hän on kiinnittänyt huomiota, ettei Sanna Marin käyttänyt toveri sanaa Vappu puheessaan. Junkkarin kirjoituksesta sai kuvan, että demarit häpeäisivät tai jotenkin kosiskelisivat vanhan perinteen unohtamisella uusia kannattajia.

Ja höpön pöpön. Puheet nykyään  aloitetaan otsikoimalla kenelle tai mille ryhmälle tulevat sanat ovat tarkoitettu. Sisäpiirille tarkoitetussa puheessa sopii edelleen toverit, mutta Vappupuheessa sanat ovat tarkoitettu muillekin kuin jäsenkirjauskollisille. Siksi Sanna Marin oli valinnut aivan oikein aloittaa puheensa sanoilla "Hyvät kuulijat". Toveri sanalla näyttävät jotkut haluavan kaivaa vanhoja menneitä aikoja malliin; toverit nyt jaetaan kiväärit. Sellaiseksi näin myös Orpon nostaman lapsellisen juhlarahajupakan.

*****

Hallitus pysyy muodossaan vanhalla vaalituloksella. Nykyisillä kannatusluvuilla persut istuisivat häthätää eduskunnan takajakkaroilla. Jos kansalaiset saisivat antaa hallitukselle tekojen mukaan niin lopputilihän olisi edessä ilman YT neuvotteluja. Minulla on ymmärrys, että hallituksen jäsenillä pitäisi olla henkilökohtaista  auktoriteettiä. Arvovallan hallituksen jäsenet ovat menettäneet alkumetreillään ryhtyessään toteuttamaan omaa raamattuaan nimeltä hallitusohjelma, joka toteutettuna tai toteutumattomana johtaa samaan. Katastrofiin.

Otetaan pari esimerkkiä. Hallitusohjelmassa mainitaan puututtavan 4 miljardin yritystukiin, joista kaikki vähänkin asioita seuraavat ja asiantuntijat sanovat vain 10 % olevan oikeissa kohteissa ja siten perusteltuja. Hallitus jatkaa yritystukia sellaisenaan.

Hallituksen toimet alati kohoaviin asumistukikustannuksiin ovat yhtä lapsellisia. Tukia pienennetään mutta vuokria ryhdytään maksamaan toimeentulotuen kautta. Ei siinä ministeri Rehulan arvovalta paljon noussut, kun eduskunnalle selitteli ja jankutti hallituksen ratkaisuja viisaiksi. Mustaa ei saa valkoiseksi Rehulakaan.

Myötähäpeän puolelle meni ministeri Rehulan esiintyminen taannoin A-talkissa. Hän yritti selittää miten sote,  maakunnat ja yhtiöittäminen sopii yhteiseen pussauskoppiin. Ei sopinut. Kansanedustaja Li Adersson ja professori Kekomäki pyörittelivät Rehula ressukan hokemaan asioita joita ei kuulija ymmärtänyt ainakaan palveluja tarvitsevan näkökulmasta. Liekö Rehula selvinnyt studiosta ulos ilman saattajaa. Syy ei tietenkään ole henkilö Rehulan, vaan mahdottoman sote sotkun, jonka uhrialttarille hallitus on heittänyt ministeri Rehulan. Sääliksi käy, vaikka kysymyksessä onkin ns. ammatinvalintakysymys.

*****

Suomi on täynnä merkkipäiviä. On juhannusta, joulua ja merkittävien kansalaisten liputuspäivät päälle. Yksi on mielestäni yli muiden. Se on äitienpäivä. Arvostuksen äitien päivälle minuun istutti arvostettu Joensuun Lyseon uskonnon opettaja Uuno Muotinen jo 40-luvulla.

Uuno puhui vähän mutta hänellä oli ote meihin pojan jukuroihin. Uunon tunnilla ei meluttu ja siitä syystä häntä oli pakkokin kuunnella. Äitienpäivän alusviikolla Uuno tuli luokkaan heti tunnin alussa. Sekin oli poikkeavaa. Hänellä oli mukanaan joko paperisia äitienpäivä rintamerkkejä tai postikortteja samasta asiasta. Uuno puhui puolituntia äiti-asiaa. Äidin merkitystä lapselle ja koko perheelle. Ja me kuuntelimme hiljaa. Monelle taisi tulla kyynelkin silmäkulmaan. Tunnin lopulla, sen tiesimme ennakkoon, Uuno möi meille kortteja, joista tulot menivät hyväntekeväisyyteen. Joka poika osti kortin, jos omat rahat oli loppu, lainattiin kaverilta.

Uunon ajoista asti olen arvostanut äitienpäivää suurimpana merkkipäivänä. Äiti on jokaiselle hän, jonka rakkaus lapseensa on ehtymätön. Olipa tilanne mikä hyvänsä ja tapahtuipa mitä tahansa. Äiti tahtoo lapselleen aina hyvää. Silloinkin kun siihen ei näyttäisi olevan aihetta. Äiti hellii, äiti toivoo, äiti uskoo ja kärsii lapsensa puolesta. Siksi äitienpäivä on merkkipäivistä suurin. Siksi meidän tulee muistaa äitiä kiitollisuudella. Varsinkin jos äiti on elossa. Siksi kiitos kuuluu äitienpäivänä hänelle, elämän antajalle. Kiitos kaikesta äiti, siellä jossain.

                        Muistakaa äitejänne ja sitä, että pakolaislapsellakin on äiti.