OTSIKOISTA OTETTU

"Sittenkin suuri kuntauudistus."
Siitähän on lopulta kysymys Suomessa. Soten jälkeen seuraava askel on kuntaluvun vähentäminen. Jos vähänkin ajatellaan loogisesti. Malliin: Kun hypätään veteen, aletaan yleensä uimaan.
*****
"Omistajapolitiikka on tuuliajolla."
Riippuu siitä kenen kohdalta katsotaan. Jos sitä katsoo suuryhtiöiden johtajien kohdalta, niin ei pitäisi olla valittamista. Outokumpukin maksoi parin vuoden ponnistelusta johtajalleen lähtölahjaksi 1,5 milj. euroa. Suurinmaksi osaksi veronmaksajien pussista. Sipilän kohdalta en tiedä, miksi hän puhuu tuuliajosta. Ovatko lähtörahat liian suuria vai pieniä? Vai sitä, ettei ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi omistaohjausvastuuminiserinä asian tilan korjaamiseksi.
*****
"Miten Orpo on onnistunut."
Katsotaan ensin yksikön genetiivissä, miten Orpo taipuu. Onko orpo orvon vai orpo orpon oikein. Onko hän hän, josta lauletaan: Oon orvon osan saanut, on taatto manoil` maannut. j.n.e.
*****
"Tohmajärvi sanoi kyllä Siun sotelle."
Sanojat ovat lähes samat, jotka sanoivat kyllä Hellille, Attendolle ja ikuiselle itsenäisyydelle. Luulisi vähän hävettävän, mutta kun ei hävetä. Kysymyksessä on johtajan ohjaus ja kuuluisa lähidemokratia. Näitä kahta ei Tohmajärvellä vaihdeta vielä pitkään aikaan.
*****
"Ryhdikkäästi maakunnan puolesta."
Kysymyksessä on rauhoittaa "lähidemokratian" puolustajia Siun soten uhalta. Turhaa ja hämäävää kirjoittelua. Totuus on, että seuraava järkevä askel on kuntaluvun vähentäminen. Mitä tekee ylisuuri kuntaorganisaatio, kun sillä ei ole kuin vajaa puolikas nykyisistä tehtävistä. Tärkein ja taloudellisesti suurin tehtävä meni Siun ja miun sotessa.
******
Lainausmerkeillä merkityt ovat otettu tämän päivän lehtiotsikoista. Muu kirjoitus on otettu omasta päästä, niin kuin se kuuluisa kakkuresepti.

Uusi ote kirjoitteluuni

Lienee tunnettua heille, jotka juttujani ovat jaksaneet lukea tällä palstalla ja paperilehdissä, etten ole ollut yksityisten lääkäripalvelujen kannattaja ja vielä vähemmän Helli-hömpötyksen.
Nyt kun Siunsote, vai mikä tälle järjestelmälle tulekaa nimeksi, näyttää toteutuvan siinä muodossa jota olen n. tuhannessa jutussani enemmän tai vähemmän tuputtanut, voin tuntea myötä iloa "soten" nykytilasta.
Jäljelle jää vielä toinen ajatus, joka toteutunee ennemmin tai myöhemmin. Se on se, ettei Pohjois-Karjalaan tarvita kuin yksi kunta. Tai enemmillään kaksi. Uskoen senkin ajatuksen toteutuvan, nyt helpommin, kun "sote" on saatu pois jaloista.
******
Aloitetaan siis uusi osio kirjoitteluuni. Sekin puhtaasti omasta näkövinkkelistä katsoen. Otsikko on: OTSIKOISTA  OTETTU.
Tarkoitus on selailla lehtiä ja ottaa sieltä otsikkotasolta aihe ja ilmaista siitä oma mielipiteeni. Siis hyvin yksinkertaista.
*****
Sitä ennen omakohtainen pelkoni. En polta, alkoholia käytän vain silloin kun sitä on saatavissa ja silloinkin kohtuullisesti, liikun sen minkä pystyn ja pesen hampaanikin kylään lähdettäessä. Pyrin siis elämään tervellisten normien mukaan.
Nyt ollaan menty sille asteelle, että elämisen pienet ilot viedään lopullisesti. Kielletään makkaran ja lihan syönti. Kansalaistottelemattomuuden raja on tässä. Lihaa tulen syömään kuten ennenkin ja makkarasta en luovu. Se kuuluu jokailtaiseen television katseluun ja mainoskatkoihin. Ja sokeri? Tehkää mitä tykkäätte. Voin jo veitte.
******
OTSIKOISTA  OTETTU:

"Ropotti leikkaa satoja sydämiä."
Vai niin. Pari päivää sitten  ropotti sanoi tehostetussa palveluasunnossa vanhuksille päivää ja väänteli itseään. Jos on sama ropotti, niin toivoisin asiaa harkittavan vielä sosiaali- ja terveysministeriössä.
*****
"Soini siivoaa nurkkia,"
Kovin ahtaisiin paikkoihin Soini enää pääsee. Suurimmat "roskat", kuten Sebastian, nurkasta löytyi. Olisi saanut olla nurkassa, mutta kun pyrki keskilattialle, niin luuta heilahti.
******
"Mistä tietää, milloin tuoksuu liikaa?"
Meillä ainakin silloin kun parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna lentävät auki.
*****
"Vankiloita ei lakkautetakaan."
Ilouutinen heille, jotka ovat saaneet valtion puolesta huolenpidon tulevaa talvikautta ajatellen. Toisekseen on pidettävä kiinni omista asemista näinä vakavina aikoina.  

Julkaistu tänään Viikko P-K:ssa

Valta tulee kansalta tai ei

         Ukki aikoinaan, kun jokin asia meni sekaisin sanoi, ettei tästä ota selvää turkkilainenkaan. Hän käytti myös turkanen-sanaa kirosanana. Samoin huomasin hänen naapurissa käydessämme tarkkailleen miten siellä eletään ja toimitaan. Otti kaiketi oppia ja varoi virheitä omiin töihinsä.

         Presidentti Sauli Niinistö teki taannoin valtiovierailun Turkkiin. Toivottavasti ei kuitenkaan ota oppia talon rakennukseen. Näyttää kuin ukin ajoista ei oltaisi kovinkaan kaukana asioiden solmuissa.

         Presidentti Recep Tayyip Erdogan rakennutti itselleen talon, jossa on 1150 huonetta. Kyökissäkin on tilaa 650 neliömetriä. Ovissa on korkeutta toistakymmentä metriä ja ikkunoissa paksuutta kestämään keskiraskaat jalkaväkiaseet. Kulta on pääasiallinen pinnoiteväri. Luomuna sekin.

         Kerimäellä on aikoinaan papilla ja kirvesmiehellä menneet jalat ja metrit sekaisin rakennettaessa kirkkoa. Syntyi kirkko, jossa kolehdin keruu olisi tuottoisaa edellytyksellä, että kirkko saataisiin täyteen ihmisistä. Ei kuitenkaan laihialaisia.

         Tämä riittänee tällä kertaa ulko- ja kirkkopolitiikasta.

         *****

         Niin se maailma muuttuu Eskoseni. Yllättäen kuin entiselle tytölle tulleet faksit, jotka pudottivat vallan portailta. Yllättäen demareille tuli myös gallupmenestys. Varttunut väki tiesi kyllä huonoon gallupmenestyksen tulevan muutosta parempaan. Mutta jo nyt? Se oli yllätys useimmalle politiikkaa seuraavalle.

         Tapaus opetti ajan muuttuneen. Toivottavasti demarit ottavat tämän huomioon tulevassa toiminnassaan. Äänestäjät ovat pinnallisempia kuin menneinä aikoina. Silloin puolueuskollisuus ja äänestyskäyttäytyminen periintyi sukupolvelta toiselle. Elin olosuhteetkin periintyivät. Elettiin totutuissa ja vakaissa oloissa. Vain keskusta näyttää elävän agraariin pohjautuvassa vanhassa järjestelmässä. Kysymys on kuitenkin, miten kauan. Järjestelmää tullaan kiikuttamaan. Ja onhan sekin jo nähty.  Köyhät ovat köyhiä ja rikkaat rikkaita. Tämä järjestelmä näyttää pysyvän.

         Demariäänestäjät nyt ja tulevaisuudessa pohjautuvat palkansaajiin. Fyysinen työ on vähentynyt ja työajat muuttuneet perinteisestä seitsemästä neljään systeemistä. Tehdään siistiä sisätyötä epämääräisin työajoin ja jopa etätyönä. Tulevaisuudessa vielä enemmän tietokoneella. Näiden ihmisten työoloista ja palkoista huolehtiminen on tulevaisuudessa demareiden työkenttä.

          ******

         Demareiden tämän hetkinen gallupmenestys perustuu keskustan ja persujen kompurointiin, joka tullee vielä jatkumaan. Sitä ei pidä kuitenkaan jäädä odottamaan. On huomattava myös oma kotikenttä. Siellä on korjaamista. Demarit ovat eläneet enemmän piiri- ja valtakunnantasolla. Alempi paikallistaso on ollut enemmän tai vähemmän rempallaan. Juuri se taso, jolta äänet tulevat ja takaavat ylemmäntason aseman. Sieltä nousevat myös ylemmän tason toimijat aina presidenttiin saakka.

          ******

          Jos Immonen, Saarakkala, Tynkkynen ja Halla-ahokin ovat populismillaan keränneet ääniä perussuomalaisille, niin käyttäytymisellään ja samoilla mielipiteillä, joilla hurmasivat äänestäjiä huolehtivat he persujen kannatuksen laskusta.

         Oman mausteensa tähän soppaan tuo työmies Matti Putkonen. Sangen moninainen historialtaan. Joka siitä on kiinnostunut niin voi "kuuklettaa". Hänen historiastaan löytyy myös pitkäaikainen ammattijärjestötoiminta. Juuri tämän takia Putkonen lienee saanut merkittävän aseman persujen puoluetoimistossa. On annettu äänestäjille kuva vahvasta ammattijärjestömiehestä, joka hoitaa duunareiden asiat puolueessa. Kuva alkaa "kirkastua", kun persut ovat mukana palkansaajien, eläkeläisten ja sairaiden etujen leikkaamisissa. Huippuna pakkolait, joilla rajoitettaisiin demokraattisessa yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevaa ja hyväksyttyä sopimisoikeutta. Juuri samoja, joita Putkonenkin oli ammattijärjestöissä rakentamassa.

                                                                              Veijo Tuunanen   

Julkaistu tänään Viikko Pohjois-Karjalassa

Hallituksen arvovalinnat

On vanha sanonta, että puurot ja vellit ovat menneet sekaisin. Ilmeisesti alkuaan sekaisin meno tapahtui vahingossa. Nyt näyttää, että asioita jopa tarkoituksella sotketaan ministerienkin taholta. Ei selvästi puhuta miten ovat asiat. Otan esimerkin Matti Vanhasen ja ministeri Bernerin opetuksesta. He taannoin opettivat meitä yksinkertaisia, että yksityistäminen kilpailu ovat kaksi eri asiaa. Kysymyksessä oli Joensuun seudun raideliikenteen kohtalo.

Kysymys on siitä, että kohta junaan on turha nousta Joensuusta , jos aikoo matkustaa pohjoiseen tai länteen. On epäoleellista keksiä tapahtumalle sopiva nimi. Kysymyksessä on liikenteen lopettaminen näillä rataosilla. Olipa syy mikä hyvänsä, niin kysymyksessä on tässä vaiheessa hallituksen selvä arvovalinta.

*****

Hallituksessa puuhataan "armahduslakia" veroparatiiseista mahdollisesti palautuville sijoituksille. Ymmärrän niin, että kysymyksessä on rikoslain säätämän rangaistuksen armahtaminen tietylle verosuunnitteluporukalle. Kysyn miksi juuri nyt, kun EU:ssa ollaan siirtymässä käytäntöön, jossa näiden verosuunnitteluvarat tulevat julkisuuteen ilman armahduslakiakin. Kysymyksessä on tässäkin tapauksessa hallituksen arvovalinta varakkaiden hyväksi.

Keva:n toimitusjohtaja Jukka Männistö sai kenkää vuoden uurastuksen jälkeen. Siinä samassa hänelle ojennettiin 220000 euroa erorahaa uuden alun alkuun saattamiseksi. Nämä Keva:n asiat kiinnostavat siksi, että siellä pitäisi hoitaa myös meikäläisen eläkerovot. On mielenkiintoista seurata myös sitä, miten PerusS:t hoitavat näiden ylisuurten kädenpuristusten alasajoa. Vielä mitään ei ole ollut tässä suhteessa nähtävissä vaikka lupasivat.

******

Maan hallitus jaksaa kantaa huolta. Taannoin oli Hesarissa otsikko: "Hallitus yrittää saada puun liikkeelle." Konsulttiyhtiö Pöyry tarjoaa omia konstejaan ja ministeri Kimmo Tiilikainen pohtii niitä ja omiaan. Pöyryn konsteista, en muuta tiedä kuin mitä se Tohmajärven veden puhdistamiseksi tarjosi. Vesi on entisellään, ellei pian tätäkin sameampaa.

Lehtijutun mukaan syyksi puun liikkumattomuuteen nähdään metsänomistajien ikä. Keski-ikä on 62 vuotta ja jos joku on onnistunut terveyspalveluista huolimatta elämään yli 75 ikävuoden pysähtyy puun liikkuvuus tyystin. Onneksi ei kuitenkaan puun kasvu, vaikka metsiä ei hoidettaisikaan kuin nuorempana ollessa, todetaan jutussa.

Lukija jo arvanneekin, että olen sivuuttanut edellä olevat ikärajat. Voin todeta, ettei kohdallani ikä ole vaikuttanut puukauppaan. Kaikki on myyty, mitä metsässä on kasvanut ja aina rahat ovat käytetty metsänuudistamiseen ja muuhun humputukseen. Verot on kannettu ja maksettu viimeisen päälle. Verohelpotuksia otan vastaan, mutta sukupuolenvaihdosta en pidä tarpeellisena. Ainakaan vielä.

Kysynkin tässä, pitääkö hallituksen sorkkia taas puukauppaa ja metsän verotusta. Lähetin oman mielipiteeni taannoin Antti Lindmanille. Neuvoin pitämään sordiinoa metsäverotuksen turhista muutoksista. Tukiaisilla häiritään tervettä kapitaalipolitiikkaa, joka pitäisi jo nykyisellään tyydyttää porvarihallitusta.

******

Osaatko huutaa, näytät paljasta pintaasi, olet tatuoitu. Jos tunnet omaavasi nuo ominaisuudet olet TV- juontaja-ainesta. Jos jaksat kehua esitystä sanoilla; ihan mieletön, mikä fiilis, mahtavaa ja jes, jes läpäiset TV-juontajan pääsyvaatimukset. Lisäpisteitä saat, jos pystyt lukemaan esityksen lopuksi katselijoille tarkoitetun kilpailun säännöt.

                                                                  Veijo Tuunanen 

Kiireitä piisaa...ja vastoinkäymisiä.

Vastoinkäymiseni ilahduttavat varmasti lukijoitani. Siksi niistä on syytä kertoa ensimmäiseksi.
Juttu on nimittäin niin, etten ole niitä ykkösluokan tietäjiä tietokoneen käytössä. Niinpä muistitikusta hujahti taivaan tuuliin ensimmäinen näytös käsikirjoituksesta, jota olin väsäämässä.
Turvauduin täkäläisiin asiantuntijoihin, josko tietoneen syöväreistä jotain tekstistäni löytyisi. Ei löytynyt. Tässäpä lujoilleni ilonaihetta alkuun. Ja tähän lukijan viihdyttäminen tällä kertaa loppuikin.
Kuten otsikossa ennakoin, kiirettä pitää. Aion jatkaa kirjoittamista ja olla tarkempi hiiren käsittelyssä. Ei ole ollut tapanani jättää töitäni kesken.
******
Olen pikkuhiljaa alkanut tutustua nykyiseen asuinpaikkaani. Kävin jopa esittelemässä itseni paikallislehden päätoimittajalle. Ja kaikille heille, joita olen onkireissuillani tavannut. 
Ystävällisen uleliaita ovat kaikki olleet. Varmaan ovat ihmetelleet, ja ovatpa kysyneetkin, missä päin Suomea tuommoista murretta väännetään.
Eilen laituriin tuli hieno moottorivene. Siinä oli kaksi vanhempaa pariskuntaa. Keskusteluhan siinä syntyi. Selvisi, että he ovat Espoosta lähtöisin ja minä Tohmajärveltä.
Siitä oitis naishenkilö ehätti sanomaan, että Tohmajärvellähän oli se Katri Helena jupakka. Minä siihen, ennen kuin nainen pääsi jatkamaan mielipidettään, että tuttu juttu minullekin.
Kerroin Katri Helenan olleen sivujuonne koko hässäkässä. Julkisuus syntyi Katri Helenan ymmärille, kun kunnanhallitus aikoi lähteä muuttamaan Kirkkotien osoitteita paikallisten yrittäjien vastuksesta huolimatta. Siihen asian käsittely jäikin. Siirryttiin puhumaan kalastuksesta ja säistä. Ja lopulta hallituksen harjoittamasta politiikasta. He kannattivat sitä. Minä en uutena paikkakuntalaisena ilmoittanut kantaani.
Tänään lähden taas ongelle. Jospa joku alkaa puhua Seppo Rädystä. Fanitan Seppoa ja sen ilmoitan heti alkuun.

 

Viikko P-K lehdessä tänään

Valta huumaa vallankäyttäjän

Taitavat lukijat sen tietääkin, että olen vanhan liiton mies. Olen edelleen siinä käsityksessä, että yhteiskunnassa vaikuttaa kolme tekijää ja niiden voimatasapaino. Ne ovat pääoma, työ ja luonnonvarat. Näiden käytöstä, vai pitäisikö sanoa, keskeisestä kilpailusta, riippuu miten yhteiskunnan asiat ovat todellisuudessa. Tasapaino näiden tekijöiden kesken takaa parhaiten yhteiskunnan hyvinvoinnin.

Ennen se näkyi agraariyhteiskunnassa. Maanviljelijä edusti taloineen, peltoineen ja metsineen pääomaa. Mäkitupalainen ja renki työtä. Näillä pärjättiin ja hengissä pysyttiin siihen asti kunnes huomattiin luonnon varat, kosket, mineraalit ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ottaa yhteiseen käyttöön.

Kun katsoin TV:stä Helsingin rautatien torilla mielenosoitusta, näin, ettei mikään ole muuttunut. Tänään siellä kamppaili tosin vain pääoma ja työ nykyisessä muodossaan. Luonnonvarat pysyivät Talvivaaran verhossa. Kumpikaan osapuoli ei ilmeisesti tällä kertaa halunnut luonnon varoja kontolleen.

Puheet yhteiskunnan radikaalisesta muutoksesta kannattaa unohtaa siksi kunnes se radikaalinen muutos tulee. Millään digitaalisella ihmeellä se ei kumoa pääoman ja työn välistä kilpailua yhteiskunnassa. Onneksi. Jomman kumman pääseminen ylivaltaan tietäisi nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan loppua.

******

Ministeri Anne Berner lienee monelle pohjoiskarjalaiselle vähemmän tuttu. Niin minullekin. Näyttää siltä kuin tutuksi tullaan. Vähemmän mieluisalla tavalla. Hyvän tekijänä hän näyttäytyi kerätessään uudelle lastensairaalalle rahaa. Myöhemmin vähemmän mieluisana touhutessaan veroparatiisihallinnossa. Molemmissa touhuissa on julkisuus tuonut esiin häikkää, joka ei ole plussaa ministerin pistepussiin.

Jos ja kun näyttää Anne Bernerin lopettavan raideliikenteen Joensuusta pohjoiseen ja länteen, pitää tässäkin sanonta paikkansa; sitä saa jota tilaa. Tarkoitan tässä eduskuntavaaleja.

Berner lupaa raideliikenteen korjautuvan markkinaehtoisella bussiliikenteellä. Se tietää linja-autoja, jotka liikennöivät  omalla aikataulullaan, niin kauan kuin katsovat sen olevan riittävän kannattavaa heidän näkökulmastaan katsoen. Miten Berner sijoittaa puutavaran kuljetuksen markkinaehtoiseen bussiin? Jos jää odottamaan ovat kohta raiteetkin rullalla.

Kannattaa myös muistaa, kun "pisteyttää" Anne Bernerin ansiolistaa poliitikkona, että hän oli lupautunut ensin kokoomuksen listalle eduskuntavaaleissa. Sipilä pyysi Bernerin keskustan listalle, jolle tämä oitis suostui. Siis Berneriä pyysi Sipilä, joka nyt ei muista puhuttiinko silloin Bernerin sidoksista veroparatiiseihin.

Tulkaa nyt omilla nimillänne puhumaan julkisuudessa  Pohjois-Karjalan raideliikenteen puolesta muutkin kuin Katja Asikainen ja Kari Karjalainen. Heidän mielipiteet näkyivät Hesarissa. Älkää tuhlatko aikaa nimilistojen keräämiseen.

******

Olen kysellyt monta kertaa mitä Tohmajärven demarit touhuavat. Jos joku tietää niin kertoisi vaikka minulle. Voisin toiminnasta jotain kirjoittaa. Vaikka kyllä heiltä kirjoitustaitoa itseltäänkin löytyy. Johtaahan yhdistystä henkilö jolla on toimittaja tausta.

Kun tässä puhun toiminnasta, en tarkoita välttämättä puoluepoliittista toimintaa. Nykyaikana näytetään tarvittavan tullakseen hyväksyttäväksi ns. pehmeitä arvoja. Pehmeyttä löytyy demariaatteesta riittämiin. Jostain syystä yleisen tason arvot eivät näytä löytävän vastaanottajaa.

Tohmajärven demareilla on oma työväentalo. Onko siellä toimintaa? Mielestäni ei riittävästi. Eläkeläiset pitävät kerhoaan kerran viikossa. Valtuustoryhmä tarvittaessa. Kulttuurin osuus rajoittuu kansalaisopiston teatteriharjoituksiin. Miksi ei esim. omaa talviteatteria tai kurssimuotoista puhe-, esiintymis- tai mopokurssia nuorille yritetä omaan taloon? On synnytettävä myönteistä toimintaa suhteessa ihmisiin. Politiikka tulee myöhemmin, jos on tullakseen.

Nyt esitän, että Tohmajärven demarit ottavat "kummipojakseen" Risto Simosen. Risto on jo menestynyt vammaisurheilija Suomessa ja vähän jo maailmallakin. Hän harrastaa heittolajeja, joista vahvin on keihäänheitto. Koulussakin Risto näyttää menestyvän.

Kun tavoitteet ovat korkealla niin pääseminen sinne vaatii työtä urheilijalta mutta myös varoja. Matkat, välineet ja muut harjoitukseen liittyvät maksavat nykyään maltaita.

Ottakaa demarit lahjakas Risto Simonen omaksi urheilijaksenne. Ryhtykää hänen bonsorikseen. Jo Riston ympärille voi saada myönteistä ja mielekästä toimintaa yhdistykselle ja siinä sivussa työväentalolle.

Tulkoon tässä todettua, etten ole ollut asiasta yhteydessä Ristoon tai hänen vanhempiinsa. Joten en voi tietää miten he "ideaani" suhtautuvat.

Tohmajärvellä on menneinä aikoina totuttu, että täältä löytyy jonkun lajin maailman mestari. Minusta tuntuu, että seuraava on etunimeltään Risto.

PS. Miksikäs tukijana ei voisi olla laajempikin demariporukka.

                                                                                 Veijo Tuunanen.           

Tämmöistäkin on tullut kirjoitettua

Ministeri kannattaa Guggenheimia Helsinkiin

Henkilökohtaisesti en juurikaan voi vaikutta pakolaisongelmaan. Oman osuuteni kotikuntani mahdollisuuksista sijoittaa vastaanottokeskus Tohmajärvelle, olen kirjoittanut julkisuuteen jo viikkoja aikaisemmin. Kunnan päättäjät eivät vastaanottokeskuksesta juuri ole puhuneet eikä pukahtaneet. Faceboogissa mielipiteet eivät näytä kestävän asiassa. Ja miten voisivatkaan, kun siellä saa kirjoittaa jos jonkin sorttisilla nimimerkeillä mitä sattuu. Mikä meitä suomalaisia riivaa? Emmekö tunne enää ihmisten hätää ja kuoleman pelkoa, joka heitä ajaa maailmalle omista kodeistaan. On masentavaa lukea ja kuulla törkeyksiä ihmisistä, joita ei koskaan ole tavannut. Rasisti näyttää elävän voimakkaana osassa suomalaisia.

*****

Rääkkylä  pysyy julkisuudessa omilla toimillaan. Päällimmäisenä näyttää olevan ongelma siinä, että kunnalla on suuren kunnan menot, mutta pienen kunnan tulot. Tämä on jäänyt huomaamatta rääkkyläläisiltä päättäjiltä. Talouteen ei ole tullut korjausta touhutessa yksin, Keski-Karjalan tai Attendon kanssa. Kunnanjohtajan vaihtoviikoista ei ole apua tullut. Tuskin tuleekaan. Olisiko jo Rääkkylässäkin tunnustettava tosiasiat ja otettava joensuulainen lusikka käteen.

Taannoin käsiteltiin TV:ssä taas kerran Rääkkylän kunnan asioita. Lääkäri Tapio Hämäläinen sanoi kunnassa tärkeintä olevan, että lähipalvelut pelaa. Olisiko asiat niin yksinkertaisia? Taloudenkin pitäisi kestää ja tuleehan kustannuksia erikoissairaanhoidosta j.n.e. Jutussa tuli esiin, että Tapio Hämäläinen on Vasemmistoliiton jäsen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Attendon palveluksessa kunnan lääkärinä. Samalla esiteltiin Attendon verojärjestelyt, jotka eivät juuri Suomea lihota. Valta ja vastuu keskittyy monella tasolla Sote-palveluista yksiin käsiin Tapio Hämäläiselle. Jo siinä, että 4 milj.euron velkoja oli Attendo ja maksaja Rääkkylän kunta.

*****

Rääkkylän entinen kunnanjohtaja Yrjö Eronen kirjoitti huolensa Helsingin Runeberginkadun päiväpostin kannosta Hesarin mielipidepalstalle 3.9.15. Postin kanto on ylittynyt klo 16,00:sta elokuussa jo kolme kertaa.

*****

Mielenkiintoista on seurata mitä valitsemamme kansanedustajat puuhailevat. Viime jutussani aprikoin demareiden edustajien tekemisiä oppositiosta käsin. Mielenkiinto nousee, kun tarkasteluun otetaan ministeritason edushenkilömme. Näkemykseni perustuvat luonnollisesti ministerien antamiin julkisiin tietoihin toimistaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisestä oli Hesarin Kotimaa sivulla 5.9 tehty koko aukeaman juttu otsikolla "Kuntia odottaa iso murros". Kolmen palstan ja lähes sivun korkeassa kuvassa Vehviläinen katsoo viehkeästi yläviistoon niin kuin hänellä on tapana. Siinäpä otsikon lupaamat kuntien murrokset sitten olivatkin.

On pakko ihailla miten valitsemamme luottamushenkilöt päästessään ylimmille vaikutuspaikoille osaavat sanoa yhä vähemmän asioista, jotka heidät nostivat hoitamaan asioitamme. Hesarin juttu oli tästä hyvä esimerkki. Mitä kuntien murros pitää sisällään ei haastattelusta selvinnyt. Ottaessa yleisellä tasolla asioita esiin ja yleistämällä vielä nekin sekaviin termeihin ei ainakaan meikäläisen tasoiselle lukijalle jäänyt mitään selvää kuvaa siitä mitä kunta- ja uudistusministeri mahtoi sanoa. Ministeri näyttää turvaavan kunnille tehtävään kyselyyn, mitä uudistuksia kunnat toivovat. Se tietää, jos mikä, vatuloinnin jatkumista.

Samassa jutussa ministeri Anu Vehviläinen kertoi muuttuneensa Guggenheimin kannattajaksi. Vastuupaikat ovat muuttaneet hänen näkemystään. Vehviläinen sanoo katsovansa asiaa entisenä kuvataideihmisenä. Hän on aloittanut työuransa Maaseudun sivistysliiton vt. kulttuurisihteerinä.

Miten Guggenheim mielipiteet ovat yhdistettävissä kuntatehtävien muutokseen maaseudulla, onkin sitten kysyttävä ministeri Vehviläiseltä.

                                                         Veijo Tuunanen