Jos herra antaa viran, antakoon kyvytkin.
Jälkipeluu on turhaa, mutta sallittakoon sitä vähäsen. Demareilla vaaleissa olivat aate ja arvot kohdallaan. Ehdokasasettelussa olisi ollut korjattavaa. Siitä johtuen myös asian esille panossa. Luotettiinko liikaa Sanna Marinin vetovoimaan? Hän oli ehdokkaana vain yhdessä vaalipiirissä. Paikat eduskuntaan valitaan kaikissa muissakin vaalipiireissä. Siellä tarvitaan esillä olevia luotettavia ja osaavia ehdokkaita. Näissä asioissa ei Pohjois-Karjalassa parhaalla mahdollisella tavalla onnistuttu. Vaalit olivat kokoomukselle Pyrrhoksen voitto. Sanokaa minun sanoneen.
Perustelen edellistä kokoomuksen mahdollisen hallituskumppanin tavoitteilla. Persut eivät kannata Pariisin ilmastosopimusta, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, EU:ta, unionin vahvaa oikeusvaltiovalvontaa. Rajojen sulkemista maahanmuuttajilta he kannattavat ja jo siinä riittää Petteri Orpolla pähkinää purtavaksi. Tähän kun lisää RKP:lle tärkeän kielikysymyksen mahdollisena kokoomuksen hallituksen tukipuolueena, tietää se selittämisen mestaruutta. Ei vähiten RKP:n äänestäjille. Hallitus ei ole vielä kasassa. Pyöröovet pyörivät ja neuvottelijat pyörivät mukana muutellessaan aikaisemmin sanomisiaan. Demarit ovat ainoat, jotka seisovat ennakkoon sanomisiensa takan. Se voi tuoda yllätyksen. Petteri Orpoa muistuttaisin varoitukseksi: "myös pullaan voi tukehtua".
Sanna Marinin luopuessa demarien puheenjohtajuudesta on syntynyt keskustelua hänen seuraajastaan. Pääkirjoituksessaan Viikko Pohjois-Karjala kirjoitti: "Ihmeitä täyttyy tapahtua, mikäli nimenä on joku muu kuin Antti Lindtman". Tähän sanoisin ihmeitä tapahtuneen jo siinä kun Sanna Marinista tuli puheenjohtaja ja pääministeri. Puheet suurista saappaista ja niiden täyttämisestä ei pidä enää paikkaansa. Sanna jättää sirot korkkarit. Muistakaa tämä. Samoin kun se, että puheenjohtajan pitää kelvata tehtäväänsä lähes kaikille suomalaisille, niin kuin Marinin kohdalla oli. Tämä takasi pronssimitalin eduskuntavaaleissa. Niin kuin sekin, ettei Marin sotkeutunut klikkipolitiikkaan demareissa.
Harmittelen kun valtiopäivien avaus ja Katri Helenan kirjan julkistaminen osuivat samalle päivälle. Valtiopäivätapahtuma jäi vähemmälle huomiolle. Jopa TV1 keskeytti presidentti Niinistön haastattelun ja siirsi lopun siitä Areenaan. Pressavaalien järjestäjien kannattaa ottaa ennakkoon vaalipäivää määrätessään huomioon, ettei Katri Helenalle satu samaksi päiväksi konserttia. Sehän veisi huomion vaalitapahtumalta.
Presidentin vaaliin on yksi jo nimetty. Hän on Harry Harkimo. Yllätys. Loput ehdokkaat joista on kirjoitettu ovat Pekka Haavisto, Olli Rehn ja Mika Aaltonen. Demariehdokkaastakin on kirjoitettu mutta jätän sen puheenjohtaja valinnan jälkeen. Muut mahdolliset ehdokkaat kiemurtelevat julkisuuden syleilyssä. Ei vähiten Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola. Hänen julkisuutensa lähentelee astumista kuulemaan ääniä tulevaisuudesta. Kuten jotkut niin tekevät julkisuuden hakemisessaan. Ensin Aaltola kielsi asian raamatun mallilla. Sitten pohti ja nyt miettii ehdokkaaksi asettumistaan. Vain tukiryhmä ja rahat puuttuvat. Onko elämä muuttunut niin, että iltapäivälehdet luovat julkisuuden, jolla voi päästä Suomen tasavallan presidentiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti