Alla olevaa mielipidekirjoitusta minun olisi pitänyt "pehmentää" jotta se olisi kelvannut lehden mielipidesivulle. Silloin se ei olisi ollut minun mielipide, joten katsoin paremmaksi kirjoituksen jättää julkaisematta. Tässä se kuitenkin nyt on alkuperäisessä muodossaan.
Maakunnista
ei ratkaisua ongelmiin
Erkki
Lintunen äityi kehumaan Karjalaisen (15.7) mielipidepalstalla Pekka Puustisen
(4.7) kirjoittamaa kolumnia niin vuolassanaisesti, että uteliaisuuteni heräsi
mistä nämä henkilöt oikein kirjoittavat. Niinpä tietysti. Kirjoituksissa
käsiteltiin Kepun lanseeraamaa maakuntamallia, joka nähtiin tulevan Suomen
ainoana nousevana mahdollisuutena parempiin päiviin.
Sanatarkka
lainaus Pekka Puustisen kirjoituksesta: "Uusimaa ei muuten kuulu
historiallisiin maakuntiin. Ja Helsinki on rakennettu maakuntien
rahoilla." Tämäkö on rakentavaa yhteistoimintaa maakuntien kesken, jo
ennen alkua? Enempää ei Puustisen kolumniin kannata puuttua. Varsinkin kun
Julkisensanan neuvosto luokitteli kolumnit kirjoittajan mielipidekirjoituksiksi.
Erkki
Lintusen kirjoituksista näkyy hänen Keskustapuolueeseen sidonnaisuus jo
puolueen piirijärjestön toiminnanjohtajakaudelta, niin pappi kun onkin
koulutukseltaan. Alatyylisen räksytys-sanan käyttö kansanedustajien
kyselytunneilla käyttämistä puheenvuoroista osoittaa maallisen ajattelun
päässeen voitolle Lintusen ulostuloissa.
Erkki
Lintunen kirjoittaa hallitun hajauttamisen puolesta. Onko se päätepiste
haja-asutus? Sen ongelmissahan juuri eletään. Palvelut pakenevat ja
liikenneyhteydet vaikeutuvat. Viime mainittu ei johdu palvelun tuottajista,
vaan meidän itse kunkin valinnoista. Emme käytä lähipalveluita. Haluamme
määrää, laatua ja valinnan varaa. Tarpeitamme ei syrjäkulmilla yksinkertaisesti
pystytä täyttämään. Muutamme taajamiin ja lopulta kaupunkeihin. Lopun
haja-asutukselle tekevät tehtaiden, liikelaitoksien, keskusliikkeiden johtajat.
Liiketaloudellisin ja logistisin perustein. Tälle totuudelle ei poliittiset
voimat demokratiassa voi mitään. Suomi ei elä maakuntahallinnosta, vaan
maailman laajuisessa kilpailussa, jossa maamme koko alkaa käydä pieneksi
toimijaksi saati maakunta.
Haja-asutusta
kokeiltiin suuremmissa määrin viimeksi Stalinin Venäjällä. Huonolla
menestyksellä. Suomessa olen itse saanut vaihtaa haluni mukaan asuinpaikkaa.
Aina sinne missä näen parhaat minulle sopivat elinolosuhteet. Tohmajärvi vuosia
on kertynyt 52 ja Helsinki vuosia 32.
Veijo Tuunanen
Taalintehdas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti