Viikko 10

Mökkiläisen mietteet

Muisti uusissa asioissa pätkii, kuin entiseen aikaan Sarkkisen porilaisen sytytys sateen jälkeen. Nuoremmille lukijoille tulkoon tietoon, että porilainen oli polttomoottori, jolla pyöritettiin mm. puimakonetta.

Mikäkö puimakone on? Jos sitä rupean tässä selittämään joudutaan alkuperäisestä asiasta liian paljon sivuun. Totean vain, että ennen oli kolme kovaa harrastetta; uinti, puinti ja mikä se kolmas taas olikaan.

Niin, vanhat asiat näyttävät pysyvän hyvin muistissa. Niitä on vuosi vuodelta aina vaan hauskempi muistella. Saman muistitiedon omaavien rivit kun harvenevat nopeutuvaa vauhtia. Eivät ole alvariinsa oikomassa juttujani.

* * *

Tiilikaisen hehtaarihallissa olivat avajaiset. Pitihän siellä mökkiläisen käväistä. En ostamassa, sillä sen homman olen siirtänyt jo vuosikymmeniä sitten pysyvälle ihmissuhteelleni.

Hyvin hän on hommansa hoitanut. Plussa- ja klopkloppisteemme ovat olleet jo vuosi kausia tarkalleen yhtä suuret kuin eläkkeemme. Ihailen miten tarkkaan kauppias tietää varata meille sopivan määrän ostettavaa, joka maksaa tarkalleen saman minkä ansaitsemme.

Avajaistilaisuudessa tulvahti vanhat asiat mieleen. Jo siinä vaiheessa, kun jätin potkurini vanhan ”paloaseman” kohdalle. Paikka on hiukan lipputangosta kaupparakennukseen päin.

Kaupan sisällä oli tungosta. Vanhat ihmiset kun ovat kovia juomaan ilmaista kahvia. Meikäläinen tyytyi kolmeen kupilliseen. Viimeisen kupillisen join entisen taksikopin kohdalla. Paikka sijaitsee nykyisen banaanitiskin kohdalla.

Onniteltuani kauppiasta uudesta liikkeestä ja itseäni siitä, että olen saanut olla omalta, tosin vähäiseltä osalta kustantamassa liikkeen rakennusta, jaksoin levähtämättä kiertää koko kauppahuoneen.

Matkalla tapasin peikon, mutta peikko oli ystävällinen, enkä häntä pelännyt.

* * *

Nykyinen Tiilikaisen K-kauppa sijaitsee entisellä Sarkkisen pellolla. Kansallispankki osti aikoinaan pellon rakentaakseen sille pankkirakennuksen. Raukesiko rakennus rahoituksen puutteeseen, ei ole tiedossani.

Vuosikausia pelto oli vuokralla Tuunasen Lassilla. Hän heinätti sitä vaihtelevalla menestyksellä. Pariksikka kun oli sepän töiden ohella.

Seppä-Lassi vuokrasi peltoa myös kiertäville tivoleille. Muistan Canht:in Jukan imitoineen tivolin kuuluttajaa: ”Arvoisa huvittava yleisö, tulkaa katsomaan kun manipulaattori Reijo Salminen hävittää rahanne silmän räpäyksessä ja Fakiiri työntää puikon takapuoleenne itse tuskaa tuntematta.”

Siihen aikaan oli Tohmajärven palokalusto varastoituna kuvailemalleni paikalle. Kalustokoppi oli visusti lukittu, kuten Värtsilän palokunnankin menneinä vuosina. Avaimen sijoituspaikasta ei mökkiläiselle asti tihkunut tietoa. Oven raosta näimme, että vajassa oli ainakin yksi käsin pumpattava työntökärryillä oleva ruutta.

Taksikoppi, jossa jo mökkiläinenkin sittemmin löi korttia oli banaanitiskin kohdalla. Kopilla päivystettiin, sikäli kun päivystettiin, pääasiassa kesäaikaan. Kyytejä taisi siihen aikaan olla erimalliin.

Huonossa kunnossa olevia ihmisiä olivat kyytiläiset siihenkin aikaan. Monilta katosi taju vähintäänkin silloin kun kyytiin pääsivät istumaan. Keskussairaala ei siihen aikaan ollut, eikä kyytiläisiä lääkäriinkään viety. Kotiin vietiin ja kyytimaksu jäi yleensä velaksi.

No, jokunen piti viedä putkaan, kun osoitteesta ei saanut selvää tai asumus sijaitsi tiettömän taipaleen takana.

Kauaksi ei nykyinen taksikoppi ole alkuperäiseltä paikaltaan liikahtanut. Useampaan kertaan sitä on nyitty paikasta toiseen, mutta samalla tontilla on kestänyt. Pitäisiköhän taas siirtää, kun keskelle tietä on jäänyt?

* * *

”Hutjet pualikka”, sanoi Honkalatvan Jussi kun potin tai kyydin sai. Mitä lie sanoilla tarkoittanut? Ei tullut koskaan kysyttyä.

Mökkiläinen