Aina silloin tällöin olen ottanut kantaa Hesarin mielipidesivulla. Ohessa sellainen, jota ei julkaistu. Panempa sen tähän niin ei jää yksin omaksi tiedoksi.
Rangaistusten
perimmäinen tarkoitus on hukassa
Kansanedustaja
Ilkka Kantola mielipidekirjoituksessaan (Hs.3.4) on oikeassa, ettei rikosten
rangaistuksia tule käsitellä yksin kansantalouden kannalta huomioimatta
kriminaalipoliittisia vaikutuksia. Ei edes sakkorangaistuksia.
Oikeuslaitos
ja sen osana rikosten rangaistukset ovat ehkä tärkein osa yhteiskunnan koossa
pitävää voimaa.
Suomesta kahdenkymmenen vuoden ajan, sitten K.J.
Långin jälkeen, on puuttunut kriminaalipoliittinen keskustelu. Vankeinhoidon tempoilevat
muutokset ja pyrkimys supistuksiin ovat osoitus vankeinhoidon tavoitteiden epäselvyydestä.
Sakkorankaistukseen suunnitellut muutokset ei ole kriminaalipolitiikkaa, jolla
pyrittäisiin rikosten ennalta ehkäisemiseen, oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen.
Sakkorangaistuksien korottaminen
tutkimatta sen vaikutusta muihin rangaistuksiin ei tue hallittua rikosten
rangaistusjärjestelmää ja sen vaikutusta yhteiskuntaan.
Rangaistusten
tärkein tarkoitus on osoittaa mikä on rangaistavaa ja mikä ei. Tämä
rangaistusten tärkein tehtävä näyttää unohtuneen. Tätä sanotaan ennalta
ehkäisyksi. jolla on edelleen rikollisuuteen suurin vaikutus. Siis meihin
tavallisiin lainkuuliaisiin kansalaisiin.
Rangaistuksen
uhka ohjaa yhteiskuntaa ja sen kansalaisia tulevaisuudessa vielä enemmän kuin
nyt. Siksi rangaistusasteikossa pitää olla oikeudenmukainen ja yhdenvertainen
porrastus erilaisten rangaistusten kesken. Tällä hetkellä siinä näyttää olevan
puutteita.
Veijo Tuunanen
emeritus vankityönjohtaja Sörkkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti