On turha toivoa, että olisin lopettanut blogini. Juttu on vaan niin, että kun meikäläinen ryhtyy ruumiillisen työntekoon, henkiset harrastukset jäävät.
Olen ollut muutamana päivänä puunistutuksissa. On sen verran sivuille ja selkään käypää hommaa, että jo neljän tunnin jälkeen ovat vitsit vähissä.
Toinen homma on, että en ole sinut uuden läppärin kanssa. Salasanat ovat hukassa ja mokkula ryppyilee. Palaan palstalle pikapikaa, kun saan taimet maahan.
Nyt lähden yöpuulle. Pitää herätä aikaisin metsään menoon, ettei auringon paisteessa läkähdy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
sama se tuntuu olevan useimmalla meistä: muanti käyp, syänti käyp vuan ei käy ruanti!
mutta semmoista se on metsänomistajalla: jotta pääsee päätehakkaamaan puunsa, pitää istuttaa. Ja sitten taas pitää istuttaa puita kun päätehakkaa.
ihan kuin hakkais päätä puuhun.
Lähetä kommentti