perjantai 16. toukokuuta 2025

Teksti muistaa oikein

 Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy

Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.

Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.


Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.


Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.

Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.


Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.


Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

Teksti muistaa oikein

 

Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy
Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.
Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.

Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.

Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.
Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.

Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.

Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Jokaisella on oma äiti

 

Äidin rakkaus on suurinta

Tänä vuonna olen estynyt viemästä äidinpäivän kukkia haudalle. Tulen tekemään sen kohta Tohmajärvelle tultuani. En "pakon" sanelemana vaan kiitollisuutena hänen hyväkseni tekemästään työstä, turvasta ja rakkaudesta. Minusta tuntuu edelleen, ettei äitini ja eivätkä muutkaan äidit eläessään ole saaneet riittävää tunnustusta yhteiskunnalta tekemästään äidin työstä. Monen äidin kohdalta omien lapsienkin muistaminen ja kiitos äidille saattaa jäädä vähälle. Jopa sanomatta.

Oma lapsuuteni sattui sota- ja sen jälkeiseen aikaan. Sen aikaiset huolet ja murheet olivat äidillä toiset kuin nykyaikaan. Oli monen äidin kohdalla kysymys jokapäiväisen ruuan, asunnon ja lapsen muiden tarpeiden tyydyttämisestä. Päällimmäisenä oli pelko tulevaisuudesta ja jopa hengissä pysymisessä. Moni äiti vastasi lapsen tarpeista yksin.

Oma äitini ei koskaan puhunut tai korostanut vaikeuksiaan. Muistan hänen läheisyytensä ja antamansa turvan lapsilleen. Oli hyvä olla hänen lähellään lapsena ja myöhemmin nuorena ja aina viimeiseen asti aikuisenakin.

Lapsena muistan hänen toivoneen minusta pappia. Isän kanssa muistan ainakin kerran heidän puhuneen jotain sotilasurasta. Ei tullut minusta pappia, ei kenraalia eikä herraa yleensäkään. Tuli kunnon työmies kuitenkin. Sekin kelpasi äidille. Luulen hänen, jopa olleen siitä jollain tavoin ylpeä.

Äidin rakkaus on suurinta, kirjoitin otsikkoon. Yleisellä tasolla ilmaisu; rakkaus, alkaa olla yleisessä käytössä. Kulttuurissa, joka ohjaa käytöstämme ja kieltämme rakkaus ja rakastaminen on ohjautunut miehen ja naisen väliseksi. Raamattukin puhuu osaltaan sen puolesta. "Kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se antaa anteeksi." Tai jotain sinne päin. Olkoon niin.

Kohtuullisen paljon elämää kokeneena uskallan sanoa. Äidin rakkaus on sittenkin rakkauksista suurinta. Nimenomaan omaa lapsiaan kohtaan. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaikki se antaa anteeksi. Äiti on valmis antamaan henkensä oman lapsensa pelastamiseksi. Lisään tähän vielä, että äidin ilo on suurinta, jos sen aiheuttaa oma lapsi. Ilon aiheeksi voi riittää kysymys; mitä sinulle äiti kuuluu.

Edellä olevilla ajatuksilla haluan muistaa kaikkia äitejä. Omaa äitiäni, kunhan tästä haudalle asti ehätän. Lapset muistakaa äitejänne. Se on helpompaa äidin eläessä. Oma osuuteni tämän vuoden äitienpäivään päätyy sanoihin: KIITOS ÄITI !

perjantai 25. huhtikuuta 2025

Kolmas kerta toden sanoi.....

 Reilupeli voitti vilungin

"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 

Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.

Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.

Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 


"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 

Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.

Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.

Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

Jälkipeli on jälkipeliä

 

Reilupeli voitti vilungin
"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 
Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.
Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.
Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 

"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 
Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.
Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.
Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

maanantai 21. huhtikuuta 2025

 

Kuvatekstit:



Lahdensillan taistelun ( 1808 ) muistomerkki. Paikalla oli kaksi puolustusvallitusta venäläisiä vastaan, joista toinen oli rakennettu tiehen nähden niin, että vihollinen joutui alttiiksi sivutulitukselle. Taistelussa kaatui kymmenen talonpoikaa ja venäläiset etenivät Kemieen.


Suomen sodan    ( 1808 ) vallitukset Porthanin rinteessä. Vallitukset rakennutti venäläinen ruhtinas Dolgoruk halliten niistä neljän tien risteystä Savonlinnan, Joensuun, Sortavalan ja Ilomantsin suuntaan. Paikalla ei tiettävästi ollut varsinaisia taisteluja.


Tohmajärven vanhin koulurakennus, jossa nykyisin toimii mm. musiikkikoulu. Rakennus on siirretty paikalle vuonna 1876 Jouhkolasta, jossa se toimi maanviljelyskouluna.


Tohmajärven asemarakennus. Radan rakennus Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun alkoi 1890-livun alussa. Henkilöliikenne asemalta on loppunut.


Tohmajärven kirkko valmistui 1756. Kirkkoa on myöhemmin laajennettu ja remontoitu useita kertoja. Mm. alkuperäinen paanukatto on vaihtunut    peltikatoksi.


Kellotapuli valmistui 1760.    Tapulissa oli alkuaan yksi kello. Nykyisin tapulin kellot toimivat tietokone ohjauksella. Kellotapuli sai talkoilla uuden paanukaton 1994.


Kirkkoniemessä oleva Pitäjäntupa ( 1856 ) toimi alkuaan kirkkokansan levähtämis-, tauko-, ja lämmittelypaikkana. Nykyään Pitäjäntupa odottaa uutta tulemistaan.


Mikael Toppeliuksen vuonna 1783 maalaama ”Golgata” alttaritaulu. Taulu on maalattu höylätylle lautapohjalle. Kemieläiset    talolliset lahjoittivat kukin yhden kuusikyynärää pitkän höylätyn laudan alttaritaulun pohjaksi.


Kirkkoniemen pappila ( 1841 ) Pappila on ainakin kuudes paikalle rakennetuista pappilarakennuksista. Pappila toiminta keskittyy nykyisin kesäaikaan ja erilaisiin pitopalveluihin.


Sankarihaudoilla oleva Vartijapatsas on tehty taiteilija Tapio Virkkalan luonnoksen pohjalta. Patsaan suunnittelijan ja veistäjän nimet eivät löydy patsaan jalustasta.


Kuvanveistäjä Erkki Erosen ( entinen tohmajärveläinen ) tekemä Nälkään kuolleiden muistomerkki. Katovuodet koettelivat 1865 – 1868.


Kirkkoveneturmassa 1810 hukkuneiden muistomerkki Kellotapulin seinässä. Veneturmassa hukkui 30 henkilöä


Tohmajärven ensimmäiset koululaiset aloittivat koulun käyntinsä tässä, Hassisen tilalla Oravaarassa olevassa rakennuksessa. Talo valmistui 1747.


Nymanin talo vuodelta 1874 on kunnostettu pihapiireineen museoksi yhteistyössä museoviraston kanssa. Talossa on toiminut apteekki, jonka jäämistöä on nähtävillä talossa.


Maiju Lassila-aitta vuodelta 1803. Siirretty museoalueelle Maiju Lassilan kotitilalta.

Toimii museoesineiden säilytys- ja esittelytilana.


Gabriel Walleniuksen rakennuttama kaksikerroksinen vaunuliiteriaitta. Museoalueella on yli kuusisataa vanhaa esinettä puunauloista kangaspuihin.


Kääntyvä jalkamylly Onkamon Tyvelän tilalta. Myllyn on rakentanut kiteeläinen seppä Jaakko Lonkainen v. 1859 ja siirretty museoalueelle v. 1963. Myllyllä on jauhettu vielä 1920-luvulla.


Saarion voimalaitosmuseo on tiettävästi yksi kolmesta vastaavasta museosta maassamme. Voimalaitos valmistui v.1908. Museon vieressä toimiva voimalaitos on vuodelta 1984, ja sen toimintaa ohjataan Joensuusta.


Kaurilan koulumuseo. Vuonna 1898 kouluksi vihitty rakennus oli lajissaan Tohmajärven neljäs.


Kirjailija Algot Tietäväisen alias Maiju Lassilan muistomerkki kunnan virastotalon puistossa. Muistomerkin teksti ei pidä paikkaansa, koska muistomerkki on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan.


Jääkauden aikainen siirtokivi Luosojoen tien varressa. Kivi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.


Kunnallistalo on Kemien maamerkki. Talon seinässä on muistolaatta Suojeluskunta ajoista.


Käsityökeskuksen (entinen Malisen talo) seinässä on Oskar Adolf Hainarin muistolaatta. Talo oli Hainarin lapsuuden koti 1858-63.


Kalpakivi” on taiteilija Veikko Jalavan veistämä muistokivi Kirkkoniemessä muistuttamassa    7.divisioonan sotaretkestä.

torstai 10. huhtikuuta 2025

Äänestäjät ratkaisevat

 Jatkuuko nykymeno vai tuleeko muutos

Kirjoitan tätä yöllä. Kello on kaksi. Heräsin kun vaimo sanoi unissaan: "Minä en jaksa. Väsyttää". Mieleen palasi eilinen keskustelu Eduskunnan kyselytunnilta ja Puheenjohtajien vaalikeskustelusta toissa illalta. Onkohan hallituksessa edustettuna kansanedustajista terävin pää? Olemme vaimon kanssa iäkkäitä. Meillä on kaikki hyvin. Meillä on toinen toisemme. Vielä. Tietämme, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Voimat tulevat loppumaan. Toisella meistä. Tai molemmilta. Silloin tulemme tarvitsemaan apua. Onko sitä saatavissa ja millaista se on?

Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 1956. Ajoimme terveyssisaren kanssa kotikäynnille Kutsun perukoille. Nimenkin muistan mihin olimme menossa. Tarkoitus oli ottaa selvää miksi lapset olivat poissa koulusta. Loppumatkan mökille kävelimme umpihangessa. Matka oli minulle tuttu. Olin ollut kyydissä poliisia. Mökissä oli pimeä. Vähävalo tuli hellasta. Lapset olivat lunssassa. Koulunkäynnin esti myös se, ettei koulukkailla ollut tavikenkiä. Terveyssisar mittasi kuumeet ja antoi kuumemittarin. Käski minun opettaa emännälle miten kuumetta mitataan. Epäonnistuin tehtävässä. Emäntä ei osannut katsoa miten mittaria luetaan.


Nyt eletään toista aikaa. Digiaikaa. Sellaista jota hallitus tarjoaa ratkaisuksi vanhusten kotihoitoon. Sellaista jota vanhuksista harva osaa käyttää. Sanovat sitä teknologiaksi. Miten on mahdollista, että eduskunnassa vanhusten hoito jakautuu kahteen osaan. Toinen hoito nojaa ihmisapuun. Toinen digipalveluihin ja robotteihin. Eikö näillä digiuskovaisilla ole mitään käsitystä avun tarpeista. Robotti osaa annostella pillerit, jos on kunnossa. Ei auta vaikka sitä ravistettaisiin. Auttaisiko ranneke maitopurkin avaamisessa? Leikkeleet ja kahvi on tarkoitettu säilyttämiseen. Ei vanhuksille eikä vähävoimaisille. Ruoka-automaatti toimii kellontarkasti. Se ei toimi pyydettäessä eikä sitä voi kiittää tai vaihtaa paria sanaa ruuasta. Miten automaatti osaa auttaa henkilökohtaisissa tarpeissa puhtauden suhteen. Auttaa sängystä, viedä vessaan tai avata ikkunan? Digilaite ei vastaa kun sille puhuu. Vanhusten hoitoon on kehitetty digilattia. Se kertoo hoitajalle kilometrien päähän käveleekö, nukkuuko vai onko vanhus jo kuollut. Vanhuksella vaikka olisi muistisairas on tarpeet ja tunteet. Niiden välittämiseen tarvitaan toista ihmistä.  


Edellä on kerrottu vanha sosiaalitapahtuma ja nyt suunnitteilla oleva robotteihin nojaava palvelu. Kutsussa epäonnistuttiin kuumemittarin kanssa. Mutta onnistuttiin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Saatiin tietoa toinen toisistamme. Kun hyvästeltiin lähdettäessä mökkiin jäi tieto meistä ja meille tieto heistä ja heidän tarpeistaan. Ihminen elää tunteista ja tunteilla. Sitä ei rahalla ja roboteilla voi korvata. M.O.T.


Digiloikan ja sen erinomaiset mahdollisuudet toi aikoinaan julkisuuteen kokoomuksen Grahn-Laasonen. TV:n puheenjohtaja tentissä Orpo yritti digistä pyristellä eroon vanhusten hoidossa. Huonolla menestyksellä. Soten rahoituksen lykkäämisessä tapahtui Orpolle todellinen moka, kun ryhtyi tulkitsemaan mieleisekseen Talouspolitiikan arviointineuvoston kirjallista lausuntoa. Yhtä vastenmielistä kokoomuksen toimissa on, kun se yrittää rinnastaa keskenään kilpaileviksi vanhusten hoidon ja kohoavat puolustusmenot. Demarit tietävät ja tahtovat, että demokraattisessa sivistysmaassa, joka Suomi on, hoidetaan molemmat asiat tinkimättä kumpaisestakaan. 


Näissä vaaleissa ratkaistaan jatkuuko nykymeno vai halutaanko muutos. Sanovat asian ratkaisevan se mikä puolue saa kannattajansa uurnille. Gallupeihin ja niiden kannatuslukuihin ei kannata luottaa, vaikka ne selvästi osoittavat suomalaisten haluavan muutosta. Muutos tulee vain demareiden toimesta. Siksi äänestysprosentti on saatava nousemaan. Sitä kautta kokoomuksen hegemonia satelliittipuolueineen saadaan irti sotesta ja vanhusten hoidosta.