MUISTA ÄITIÄ

Eläkelupaus ja äidit

Puheenjohtaja Antti Rinteen selvä lupaus Vappupuheessa 100 euroa alle 1400 euron eläkeläisille oli loistava veto monessakin mielessä. Se oli yksikön ensimmäisessä persoonassa annettu, jonka ymmärsivät tavalliset kansalaiset. Sen ymmärsivät myös Sipilä ja Orpo, koska molemmat lähtivät laukalle. Rinteen esitystä on vaikea järkisyillä lähteä vastustamaan. Siksipä he eduskunnan kyselytunnilla joutuivat kiemurtelemaan ja vastaamaan "hyvää päivää kirvesvartta" tyyliin niitä näitä. Heidän mukaansa ei ole rahaa tämmöiseen, vaikka Rinne selvästi ilmoitti, että korotus toteutettaisiin tietyn ohjelman kautta jaettuna useammalle vuodelle.

Sipilän hädän ymmärtää kun huomioi, että hänen lehmäkauppansa loppumaksut taitavat jäädä saamatta. Sotejunan piti puksuttaa kunniakierroksille omille maakunta-asemille. Nyt junan konduktööriksi näyttää tulevan Paavo Väyrynen ja hänen vastuunsa junan pääteasemasta ja aikataulusta saattaa olla toinen, niin kuin monen muunkin vastuullisen kepun kannattajan.

Lehmäkaupoista kärsii myös Orpo, joka on ratsastanut kepun hevosella vuosikaudet. Kokoomuksen Sotejunasta hyppäsivät jo pois Harkimo ja Lepomäki. Muutama lisää niin Orpo juna pysähtyy seuraavaan vastamäkeen, jonka huipulla odottaa Lepomäki. Yleensä se tietää lopun alkua, kun puheenjohtaja joutuu vakuuttelemaan puolueensa yhteishenkeä ja koossa pysymistä. Nyt Orpo tekee niin.

Jos koko sotejuna ja sen onnistuminen on sinisten puolueloikkaajien varassa, jotka on ostettu hallitukseen ilman vaaleissa mitattua kannatusta, ollaan tilanteessa, jossa länsimainen edustuksellinen demokratia on äärimmäisellä rajalla uskottavuudessaan. Uskoisi Soiniakin hävettävän. Mutta eihän häntä hävetä.

Tulevana sunnuntaina on Äitienpäivä. Se lienee yksi niistä merkkipäivistä jonka useimmat nostavat juhlapäivien ykköseksi. Niin minäkin. Muistan lyseon ajoista, miten uskonnon opettajani Uuno Muotinen piti meille pojan kolleille tunnin luennon äidistä ja äidin merkityksestä perheelle ja koko yhteiskunnalle. Kyynel siinä tuli silmäkulmaan useimmalle. Se helpotti Uunon äitienpäivä kortin ja paperisen rintakukan kauppaa tunnin lopussa.

Äiti on juhlapäivänsä ansainnut tehdyllä työllään perheen ja lastensa hyväksi. Eikä se aina ole ollut helppoa. Varsinkaan vähävaraisissa perheissä. Isästä ei aina ole ollut riittävää tukea ja lapset eivät ole ymmärtäneet äidin asemaa perheessä. Harva äiti pyytää kiitosta työstään. Siksi olisi hyvä, jos edes Äitienpäivänä muistaisimme ja kiittäisimme äitiä hänen pyyteettömästä työstään meitä kohtaan. Sellaisellekin kiitokselle on sijansa, joka ylittää tuonpuoleisenrajan.

Omaan kiitokseeni liitän Rinteen esityksen pienten eläkkeiden nostosta ja sen onnistumisesta. Miten vähän sekin on kiitokseksi ja miten se voi ohjautua äidiltä jo aikuisten lasten tueksi. Äidit ovat sellaisia.

Hyvää Äitienpäivää ja kiitos äiti.                              

Julkaistu taannoin Maaseudun tulevaisuudessa

Sote ei ole valmis päätettäväksi

Mikä on kansalaisen kuluttajansuoja tulevassa sote - äänestyksessä, kun pääasioiksi ovatkin nousseet maakuntauudistus ja valinnanvapaus? Miten pitää suhtautua kansanedustajaan (Sirkka-Liisa Antiila), joka toteaa  lehtihaastattelussa sote-uudistuksen  huonoksi, mutta sanoo äänestävänsä  eduskunnassa sen puolesta? Tai kansanedustajaan, (Ville Rydman) joka näkee oikeudekseen kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa olla kahta erimieltä sotesta. Kenen antamalla mandaatilla siniset toimivat hallituksessa ja eduskunnassa?

Perustuslain 29§ Kansanedustajan riippumattomuus sanoo sanatarkasti: "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Nyt näyttää kansanedustajia enemmän ohjaavan puoluekuri kuin se mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan velvollisuuksista. Toimiiko kansanedusta perustuslain edellyttämällä tavalla, jos äänestää vastoin omaa tietoaan puoluekurin velvoittamana? Nykymenolla rapautetaan kansalaisten uskoa kansanedustuslaitokseen ja sitä kautta koko demokraattiseen järjestelmään.

Sote savijaloilla

Harkimo on huomioitava

Monet politiikkaa seuraavat ovat jo ehtineet verrata Harkimon Liike Nyt:ä vappupalloksi, joka räjähtää tai vuotaa tyhjäksi. Minä en niin tee. Vanha vertaus, että ylenkatsottu kanto reen kaataa, voi hyvinkin pitää paikkansa nimenomaan tämän päivän politiikassa. Jukka Tarkan esittely Nuorsuomalaisten poliittisesta ohjelmasta oli asiasisällöltään yks`yhteen Harkomon esittämästä. Ainoa ero oli siinä, että se oli selvemmin esitetty mitä Harkimo sai sanotuksi. Nuorsuomalaiset kuihtuivat, mutta nyt aika on toinen ja käytettävissä on netti.

Harkimo haluaa uudistaa politiikantekotapaa. Samaa mieltä lienee suurin osa Suomen kansalaisista. Tästä kertovat alhaiset äänestysluvut. Kuka tämän päivän politiikoista uskaltaa nousta vastustamaan tätä tavoitetta? Kaikki puolueet ja poliitikot haluavat kuitenkin pitää kiinni vanhoista asemistaan. Mitään uutta ei näytetä uskallettavan yrittää.

Harkimo saattaa olla oikeassa myös siinä, että  ns. kohderyhmäpolitiikanteko on vanhan aikaista. Ainakin se on kautta aikain synnyttänyt eripuraa ihmisten kesken. Yrittäjät, luonnonsuojelijat, palkansaajat, maanviljelijät, duunarit ja omistajaluokka eivät ole lokeroitavissa enää omiin kohderyhmiinsä. Kaikista ryhmistä löytyy osa jotain toista. Näille ryhmille yhteisen hyvän löytäminen voi avata uudenlaista toimintaa ja menestystä poliittiselle kentälle.

Sipilä-huuma on haihtunut ja vaihtunut epätoivoiseksi kamppailuksi. Siitä kertoo hänen uhopuheen kepun valtuuston kokouksessa. Kepun vanha järjestelmä ja sotessa tukeutuminen enemmistövaltaan on uuvuttanut puolueen ja siinä sivussa Sipilän. Eikä uuden esimerkiksi enää ole Paavo Väyrysestä kuppeineen. Sekin tässä on nähty.

Kaikessa edellä kerrotusta on demareiden oltava tarkkana. Satavuotiset perinteet toiminnassa velvoittavat, mutta ajankulku on otettava huomioon. Vanha hokema jos mikä tulee muistaa; demareilla on katto korkealla ja seinät leveällä. Hokemaksi sitä ei saa jättää. Tarvitaan uudistuksia ja toimintaa ilman pelkoa epäonnistumisesta. Demareiden takana ovat vahvat ammattijärjestöt, joita kokoomus erityisesti yrittää kepittää. Puolueiden Vapputapahtumat ja marssit eivät saa ihmisiä enää liikkeelle. Vielä on yksi, joka toimii. Se on jos tarvitaan; torilla tavataan.

Iloista Vappua kaikille.              

Siniset haalistuvat olemattomiin

Huku tai tartu köyteen

Jos kehonkielestä ja kasvojen ilmeestä voi jotain päätellä niin hallituspiireissä alkaa hermot kiristyä. Sotesta ei kansa tykkää eikä kaikki omatkaan. Miksi? Sitä on turha tässä toistaa. Jos ministereiltä kysytään jotain soteen liittyvää, tulee sieltä vastaus kestävyysvajeesta, työllisyysasteesta, kilpailukyvystä, edellisten hallitusten kyvyttömyydestä ja pakosta päättää nyt. Hallituksen pari kolme puheautomaattia hoitavat asiat siihen kuntoon, ettei kysyjäkään enää muista mitä kysyi. Minusta maanhallitus on, niin pitkään kun leipäjonot ovat kaduilla, hoitanut talousasioita huonosti. Aino hyvä asia hallitukselta on, ettei se ole saanut sotea, maakuntahallintoa ja lääkäripalveluja pörssiyhtiöiden hoidettavaksi.

Sotesotkun voi pelastaa eduskuntavaalit. Ennen- tai oikea-aikaiset sekä niihin liittyvät valtatavoittelut. Lepomäen irtiotto on hyvä alku. Vähemmälle huomiolle on jäänyt sinisten asema poliittisessa kentässä. Gallupkannatusta ei ole, ottopojan asema hallituksessa on oikeus katsoa mitä isännät tekevät. Ilman poikkeuksellista ulos tuloa häviää puolue ja sen myötä monelta sinisten edustajalta poliittinen asema ja toimeentulo.

Timo Soini jätti vastoin kovia puheitaan perustamansa puolueen kun sai jatkaa kavereineen mieluisalla ministeriauton takaistuimella. Lukija saa päättää oliko Soinin henkilökohtaisilla pyyteillä tähän vaikutusta. Nyt se aika on lopuillaan ja mikä on sinisten ja Soinin tulevaisuus?

"Sinäkin Brukseni" sanoi keisari Julius Caesar vuonna 44 eaa, kun kannattajansa Brutus petti hänet. Aikaa on kulunut paljon siitä, mutta ihminen ei ole muuttunut paljonkaan siitä ajasta. Valta huumaa edelleen. Voisiko Sipilä Suomessa kokea Brutus-ilmiön?

Mielestäni Soinin vaihtoehdot ovat vähissä. Hän voi pelastaa itsensä, jos "keisari" antaa hänelle suurlähettilään paikan. Hän voi pelastaa puolueen, jos lähtee ministereineen hallituksesta ennen sote-äänestystä. Avainasemassa puolueensa kannalta ovat sinisten kansanedustajat. Jos he ryhmänä äänestävät hallituksen sote-esitystä vastaan tai loikkaavat yksilöinä johonkin oppositiopuolueeseen ja estävät täten soten toteutumisen nykymuodossa, kansanedustajan työ voisi jatkua. Heistä voisi tulla "kansakunnan" pelastajia ihmisten suosio olisi taattu. Vain edellä kerrottu menettely voi antaa mahdollisuuden rivikansanedustajille jatkaa puoluepolitiikassa.

Sanotaan; hukkuva tarttuu oljenkorteen. Sinisillä on edessään köysi ja vieläpä sellainen, jonka päässä on pelastusrengas. Käyttävätkö he sitä, on heidän asiansa.

Sipilä soutaa ja Orpo istuu perämisessä.

Lehmä kuolee käsiin

On syytä muistaa mistä lähtöisin ovat sotesopan juuret. Alkuperäinen syy ei ole sairaiden tai vanhusten huono hoito. Suomessa oli ja on edelleen yksi maailman parhaimmista sosiaali- ja terveyspalveluista. Soteongelmat alkoivat kun terveyskeskuksiin ei saatu palkatuksi lääkäreitä. Oliko syy palkkauksessa, työolosuhteissa, lääkäriliitossa, yksityisissä lääkärivirmoissa vai puhtaassa ahneudessa, on sivuseikka. Ongelma olisi saatu hoidettua kuntoon, jos olisi tahdottu, ilman nykyistä sekoilua.

Kun on vuosikymmeniä seurannut samaa asiaa alkaa tympiä jo henkilöiden naamatkin, jotka päivästä toiseen jankkaavat samaa asiaa. Onko Ben, osaanko kirjoittaakaan hänen nimeään, Zyskowicz uskottava henkilö vakuuttamaan eduskunnassa kokoomuksen ajavan koko Suomen asiaa työntäessä valinnanvapaus käärmettä pulloon.  Onko kukaan  tavannut Zyskowicziä kehä kolmosen ulkopuolella? Samaa turhautumista tunnen kun katson hallitusta, joka kököttää omassa aitiossaan. Muppet show siitä tulee mieleen. Anteeksi nyt arvon ministerit.

Sotesoppa syntyi lehmäkaupasta, jonka keskusta ja kokoomus tekivät vallanhuurussaan hallitussopimuksessaan. Lihoista piti syntyä kummallekin osapuolelle kunnon keitos, josta rippeitä riittäisi kupillinen hallitusjakkaralla istuville perussinisille,  mitä nyt sitten lienevätkään. Muita tähän ruokapöytään ei otettu. Kepulle maakunnat ja kokkareille kilpailutus ilman kilpailua. Nyt pitäisi kattaus hyväksyttää kansanedustajilla ainoana vaihtoehtona ja kiireellisenä. Toivottavasti ei onnistu. Tuttu sanonta pitää paikkansa. Hätäillen syntyy vain kusipäitä.

Koko sotelakipaketti on mammuttisekaannus jonka loppusotku on valinnanvapauslaki. Myönnän, etten yllä ministeri-  tai asiantuntijoiden tietotasolle. Luulen olevani keskitason kansalainen niin tietotasoltani kuin terveydeltänikin. Kun minun asioista jossain päätetään pitää minunkin niistä jotain tietää jopa ymmärtää. Asioistani ei saa päättää muutaman äänen varassa eduskunnassa. Siksi sote on viisainta kaataa. Se on kansanvallan kannalta paras ratkaisu.

Keskustan puheautomaatti asiat hoitaa yleensä ministeri Saarikko. Nyt ääneen on päässyt kankikaikkonen, joka on mielestäni parempi tanssija kuin sotepäättäjä.  Ylen ykkösaamussa puolusti hallitusta ministeri Anu Vehviläinen sanomalla; minä itse ajattelen niin, se on ihan selvä asia, pitää pohtia. Minusta mikään hänen esiin tuomansa asia ei ollut ainakaan minulle selvä.

Lähimpänä totuutta lienee sotea puolustava projektijohtaja Päivi Nerg, joka Helsingin sanomissa sanoi: "Vasta käytäntö osoittaa, miten valinnanvapaus toimii tai mikä on digitalisaation todellinen hyötypotentiaali."  Minä sanon, että hyötypotentiaali on negatiivinen ja Kekomäki sanoi sotesirkkelin pyörivän väärinpäin. Joten keveät mullat sotelle.

Tuleeko vaaliliittoja

Voiko monopolin jakaa kansalle

En paljoa anna gallupeille arvoa muuta kuin, että niiden tuloksilla on kiva "pekuloija". Varsinkin kun tiedän puoluejohtajien saavan alenevista kannatusluvuista harmaita hiuksia. Keskusta on onnistunut tipauttamaan eduskuntavaaleista tähän päivää yli 10% kannatuksestaan. Tästä voi antaa kiitoksen Sipilän ministerivalinnoille aina Berneriä ja sinisiä myöten. Vanhan liiton äänestäjien on vaikea uskoa demokratiaan, jossa  kokoomus ja keskusta valitsivat ilman pienintäkään häveliäisyyttä ministereiksi henkilöt, joilla ei ollut silloin edes puoluetta. Nyt on ja sinisten kannatus on noussut jo  1,3 %:tiin. Poliisin puhalluskokeessa luku olisi merkittävä, mutta puoluekannatuksena se katoaa "markariiniin".

Edellä olevilla kannatusluvuilla ei ole ihme, jos siniset etsivät vaaliliittokaveria tuleviin eduskuntavaaleihin. Ymmärrän kepunkin tarpeen pyristellä ylöspäin, mutta jos vaaliliittoon päädytään sinisten kanssa niin eipä taida tilanne kuin huonota. Joku puhuu sinisten valovoimaisista ministereistä. Sitä he saattavat ollakin puoluejohtajien silmissä, mutta äänestäjät näkevät heidät loikkareina, joihin koskaan ei voi luottaa.

Kokoomuksen gallup keikkuu ylimpänä ja demarit toisena. Kokoomuksen kannatusta sopii ihmetellä, sillä raharikkaita ei tuota määrää Suomesta löydy. Siksi on todennäköistä, että heillä kannatus laskee. Kunhan äänestäjät huomaavat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin demarit tulevat nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Vaaliliitoista puheen ollen. Eikö olisi vasemmistoliiton ja demareiden edes yksissä vaaleissa kokeilla vaaliliittoa.

Ei ole pitkä aika siitä kun 0,8 %:n alkoholin nosto oli kaataa maan hallituksen. Nyt hallitus yllyttää kansaa kovan viinan keittoon. Sitähän Altian pörssiin meno pohjimmiltaan tarkoittaa. Henkilökohtaisesti asia ei kosketa minua. Olen ikäni ollut käyttöpuolen miehiä. Mutta kestääkö monopolin image sitä, että sen omistajiksi saattaa päästä liikaa käyttöpuolen henkilöitä. Valtiovalta tappoi aikoinaan Kiteeltä pienyrittäjyyden. Onko oikein jakaa samaa asiaa nyt sallittuna jonka itse tuhosi toisella nimikkeellä koko kansan yritykseksi. Minä vaan kysyn.