Vaaleilla monta tarkoitusta

Motiivin etsintää

Kirjoitan tätä matkasta johtuen varsinaisen vaalipäivän aattona. En pysty siksi "pekuloimaan"  vaalitulosta. Sanan selittäjiä riittää tähän ilman minuakin. Muutaman sanan vaalitilanteesta, mitä ihmisiltä olen kuullut, voi tähän laittaa. Myötäileväthän toki monet niistä omianikin.

Joku sanoo, että turhat vaalit. Demokratiassa ei kuitenkaan ole koskaan turhia vaaleja. Kekkosen aikaan yksi kausi kokeiltiin  eikä jälkikäteen, ehkä Kekkosta lukuun ottamatta, kukaan ollut tyytyväinen toteutukseen.

Istuvan presidentti Sauli Niinistön haastaminen todelliseen kilpailuun harva uskoi. Eivät ainakaan presidenttiehdokkaat. Olivathan monet heistä kokeneita politiikkoja ja tolkun ihmisiä ainakin. Useimmalla täytyi siis olla joku muu motiivi lähteä ehdokkaaksi.  Monen kohdalla motiivi oli havaittavissa enemmän ja toisten kohdalla vähemmän. Pakolla ei heitä ole ehdokkaaksi saatu.

Matti Vanhasen kohdalla motiivi saattoi olla torpata Paavo Väyrynen jo hyvissä ajoin sivuraiteelle. Idean juuret lienevät Sipilän työkalupakista. Vaalit näyttävät tuloksen.

Tuula Haatainen uskollisena aatteelleen lähti ehdolle pitämään esillä SDP:n asiaa. Se näkyi hyvin hänen puheissaan ja lopputulos nähtäneen tulevissa eduskuntavaaleissa.

Pekka Haavistosta on vihreille tullut kesto ehdokas. Kolmannen kerran ehkä jo haitta. Äänet ilman kampanjaakin olisivat vihreille olleet samat kuin nyt tulevat.

Laura Huhtasaarella motiiveja ehdokkaaksi lähtöön lienee useitakin. Tärkeimpänä hankkia näkyvyyttä persuille ja harmia sinisille. Laura Huhtasaarella on pyrkyä omaan esillä oloon henkilökohtaisista tavoitteista lähtien.

Paavo Väyrysen kohdalta on helppo löytää hänen mukaan lähtö motiivi. Suomessa ei voida pitää mitään vaaleja ilman häntä. Jos häntä ei ehdokkaaksi pyydetä hän osaa  sen tehdä itse. Äänestäjiä näyttää riittävän vaaleista toisiin.

Merja Kyllösen ja Nils Torvaldin puolueensa varmaan asettivat ehdokkaiksi selväsanaisina mielipiteensä pitävinä ehdokkaina, joita pikkunäppärät haastattelijat eivät säikäytä.

Tähän väliin laitan oman vaalitulosennusteeni. Voittaja on kuka saa eniten ääniä, mutta merkityksellistä on voittaako Paavo Väyrynen Matti Vanhasen. Jos voittaa tietää se ongelmia hallitukselle ja kepulle. Eniten harmia tulee pääministeri Juha Sipilälle, joka itse sitoi tulevaisuutensa Matti Vanhasen vaalimenestykseen.

Viime viikon merkillisin juttu oli kun kirkko ilmoitti ettei jaksa itse laskea kolehtirahoja ja pankit pyytävät laskennasta liikaa. Kolehtia kilahti 2016  "papin säkkiin" 19,4 milj.euroa.

Työttömyysturvan aktiivimalli näyttää hallitukselle toisenlaiselta kuin ammattijärjestöille ja varsinkin työttömille. Hallitus katsoo tekelettään varmaankin peilin kautta. Vain ammattijärjestöjä hallitus kuulee jos ketä kuulee.

Suomessa leipäjonot ovat häpeäksi hallitukselle, politiikoille ja presidentille. Oli hän kuka hyvänsä.

Huolensa on kirkollakin.

Tänään 24.1. julkaisi hesari alla olevan jutun. Rahasumma oli jätetty pois ja otsake vaihdettu. 

Kirkko valittaa kolehtituloista

Kirkolla on vaikeuksia kolehdeista. ( Hs. 21.1.) Tuottoa kolehdeista oli 2016 vuodelta 9,4 miljoonaa euroa. Kirkko valittaa kolehtirahan käsittelyn vaikeudesta, koska siitä syntyy kuluja. Raha pitäisi saada esim. mobiliisti  helpommalla.

Kirkon jäsenenä joudun tätä ihmettelemään, kun samaan aikaan pitäisi kiinnittää huomiota rahan käyttöön. Siinä näyttää olevan ongelmia ratkaistavaksi juuri nyt.

Jos kolehdista syntyy vaikeuksia, siitä voidaan luopua. Järjestelmä on perua anekauppa-ajalta ennen kirkon verotusoikeutta.

On kirkon puolelta kohtuutonta syyllistää kolehtivaikeuksista ihmisiä ja vanhuksia, jotka haluavat vähistä rahoistaan roponsa kolehtiin laittaa.

Suomessa ei vielä olla tilanteessa, jossa rahaa siirretään sähköisesti taskusta toiseen. Kirkon piirissä tästä pitäisi olla erityisen tietoisia.

                            Veijo Tuunanen   Taalintehdas

 

Tohmajärveläisiä mediassa

Huomioita nämäkin

Niskalaukaus ja äitiystalkoot ovat etelän median esiin nostamat asiat Antti Rinteen puheista. Sokea Reettakin näkee mistä on kysymys. Halutaan viedä pois huomiota asioista, jotka ovat valtakunnassa poskellaan. Pelätään tulevia eduskuntavaaleja ja sen tuomaa kohtelua nykyisille hallituspuolueille. Toimittajien kannattaisi pistäytyä kuuntelemassa mitä kieltä tuunareiden taukotuvissa käytetään. Antti Rinteen tulee käyttää niitä ilmaisuja, joita kansalaiset käyttävät ja ymmärtävät.

Tohmajärvellä saa kuvansa tikkuaskin kanteen, jos on tunnettu ja muuten sopiva tähän kunnian osoitukseen. Iskelmällä on päässyt, jopa oman raitin nimeämiseen. Nousevatko tikkuaskiaateliin ehdokkaiksi julkisuudessa nousseet, Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen omilla julkituloillaan ja Ilmarisen tuleva toimitusjohtaja Jouko Pölönen lisäeläkkeillään, jää arvioitaviksi. Molemmat ovat näkyviä tohmajärveläisiä.

Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen, jonka velipojan jeesaaminen vei oikeuteen, vaikka tulkitsi sen sähköaitaan pissaamiseksi ja piispa Teemu Laajasalon sekoilut papin säkin ja oman kukkaron välillä, eivät johda tikkuaskin kanteen. Kumpainenkaan ei ole tohmajärveläinen. Kaikkea se Nissinenkin on kokeillut. Minä katselin kun Järveläisen Matti lasketteli vetensä Porthanin sähköpaimenelle.

Julkisuutta tarvitaan usein ylöspäin pyrittäessä. Ei niinkään alaspäin tullessa. Kyseenalaista huomiota saa, jos korkealle pääsyt poliisi istuu vankilassa ja huipulle päässeet ja jo eläkkeellä olevien poliisipäälliköiden virka-aikaisia tehtäviä tutkitaan. Jotain rotia tähän valtakuntaan tarvitaan. Ilman vallanvaihdosta sitä ei tule.

Tärkeä asia saatiin kuntoon, kun keppana saatettiin hautaan ja 0,8%:tin korotuksella uusi mökäöljy valtaan. Valtakunnassa kaikki hyvin, ellei pressavaalit olisi edessä ja Sauli keikuttelisi otsaryppyineen galluppien kärjessä. Yhden äänen enemmistöllä valittua Kekkosta kestettiin neljännesvuosisata niin siinä se menee Niinistökin muutaman lisävuoden, jos niin käy.

Pressavaaleissa pelotellaan sodan uhkalla ja pyritään menemään turvaan tykkien taakse. On oikein, että Tuula Haatainen on nostanut esiin tasa-arvon ja rauhanasian esillä pidon. Rauhan ylläpito on oikeaa ulkopolitiikkaa. Ei sotaan valmistautuminen. Menkää ihmiset äänestämään sen asian puolesta, jota pidätte tärkeänä.

Kivakin rimpautella sinullekin

Aikuisten satu

-Prastuit tovarist! Salekin täällä. Oletko pahassa paikassa?

- En ole. Just lopettelin tsaijun juonnin. Borskeitto tuppaa närästämään. Juon aina tsaijut päälle. Mitä jnaipuriin kuuluu? Onko kaikki harasoo?

- Kaikki harasoo. Entä itelläs? Vaalithan ne on sinullakin. Oletko jo käynyt vaalikiertueella?

- Kaikki jhuvin. Kiertueen tein hävittäjällä ilman välilaskuja. Moskova - Siperia - Unkari ja oliko se Argankeli, helvetin kylmä paikka kuitenkin. Luulen yhden kierroksen riittävän, kun vastaehdokkaitakaan ei näytä tulevan. Miten itselläs?

- Hyvin menee. Täällä on tapana kerätä vastentahtoisista vastaehdokkaita. Nytkin niitä on sukkamainosmiehestä mukikauppiaaseen. Kilpailevat kuka pääsisi häviämään toiselle kierrokselle, jota ei tule. Niinhän se on meitin tämmöisten miesten, niin sinun kuin minunkin, ettei parempoo löydy. Oho, nyt meni Väinö Linnan tekstiin. Haloo, haloo kuuluu huonosti. Katkoo. Eikö ne ole vieläkään Tamminiemen puista saaneet lumia karisteltua? Harmislistakin.

- Haloo, haloo. Nyt kuuluu. Meilläpäin puissa ei lumi pysy. Sen verran isoja paukkuja poksauttelevat. Miten lie Pohjois-Koreassa? Siellä ei taida kasvaa puitakaan. Ainakaan sähkökatkokseksi asti. Tuli mieleen, milloin sopisi tulla piipahtamaan kylässä. Minulle sopisi heti vaalien jälkeen. Pidettäisi kahteen pekkaan rääppiäiset.

- Jo vain se minullekin sopisikin. Muodollisesti vaalit ovat minullakin, kun vaimo sanoi, että hän on taannut läpimenon jo aikoja sitten. Eikä ristiäiset tule esteeksi. Niitä voi aina siirtää. Eikä nimestäkään ole muuta tietoa kuin järjestysnumero.

- Harasoo. Mina ringautan kun nämä vaalihässäkät ovat ohi sotkemasta asioita. Kerro vaimolle terveisiä ja koiralle kanssa. On mukava kun on sellainen toveri, joka soittaa ja jolle voi soittaa ja puhua luottamuksellisia asioita. Niin kuin nytkin. Kuulumisiinkin, niin kuin teilläkin  päinkin tavataankin sanoakin.

Kiitos kuluneesta ja onnekasta uutta vuotta 2018.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA

Joulu on lasten juhla

Vaikka joululahjoja on vuosikymmenten aikana kertynyt paljonkin, niin kaksi niistä nousee kirkkaimpina mieleeni. Olin nelivuotias kun pukki jätti eteiseen paketin, joka sisälsi nilkkasukat. Selvästi aikuisten kokoa. Sovussa äidin kanssa annoin ne äidin siskolle. Pettymykseni korvasi pukin jälkikantona tuoma sinipunavärikynä. Ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista. Vähän raaskin sillä mitään piirtää. Riitti kuin sain sitä katsella ja yöllä pitää tyynyn alla. Tätä ihanuutta kesti vain joulun pyhät. Kynä hävisi,  vaikka pidin sitä kuin silmäterää. Samalla tuvasta hävisivät sotilaat, jotka olivat joulunajan olleet talossa majoitettuna. Vuosikymmenien jälkeen minulle selvisi, että kynä oli annettu minulla vain lainaksi. oikea omistaja tarvitsi sitä kirjoittaessaan omalle perheelleen rintamalta. Ymmärrän miten joululahja voi täyttää tarkoituksensa, vaikka se on laina antajaltaan. Nykyisin muistaessani ensimmäisen joululahjani liikutun siitä, miten hyvin hän, ventovieras sotilas näki lapsen odotuksen ja pettymyksen sekä miten hän ratkaisi tilanteen lapsen parhaaksi. Ja miten vaikeaa hänen on ollut ottaa lähtiessään lapselta hänen kallein, tärkein ja ainoa joululahjansa .

Toinen muistoni joululahjasta osuu kun olin kymmenvuotias. Pääsin yksin junalla Joensuuhun ostamaan suksia. Käytyäni ensin Mikko Kakkosen urheiluliikkeessä päädyin Hallmanin rautakauppaan. Valitsin Pakkanen-merkkiset sukset ja siirryin ostokseni kanssa kassajonoon. Taisi olla ensimmäinen yhteinen kassa Joensuun kaupoissa. Maksu onnistui ja siirryin laskemaan rahojani jäikö niitä vielä muihin ostoksiin. Riitti toki, koska kassa oli vastannut väärin tai ottanut liian pienen hinnan suksistani. Yritin mennä korjaamaan kassalle virhettä, mutta muut jonottajat eivät sitä hyväksyneet. Piti mennä jonon hännille. Lopulta pääsin kassalle ja selitin, että olin saanut liikaa rahaa ja pyrin sitä korjaamaan. Kassa hermostui selostuksestani ja niin myös jonossa takanani oleva. Sekasotku päättyi niin, että kassa otti rahat ja laski uuden hinnan. Nyt lopputulos oli, että suksille tuli ylihintaa. Kokemukseni perusteella en enää uskaltanut mennä asiaa korjaamaan, vaan siirryin itkukurkussa junalle ja kotiin. Olisiko tässä yksi syy, etten nykyäänkään usko auktoriteetteihin.

Jouluja on tullut vietettyä monella tapaa. Aina ajankohdan, perhe- ja rahatilanteen mukaan. Kun muistikuvaan ensimmäisenä tulevat edellä kerrotut tapaukset tuntuu, että joulu on tärkeintä lapsille. Aikuiset näyttävät  ryöstöviljelevän joulua. Sen varjolla kulutetaan, kerätään, kerjätään, lahjoitetaan, lahjotaan ja vedotaan tunteisiin. Eniten joulua näyttävät käyttävän hyväkseen kirkko ja kauppa.

Hyvää Joulua ja onnekasta uutta vuotta lukijoille, riippumatta siitä miten itse kukin juhlansa viettää. Tiedän, että jokainen tapa on oikea, mikä se sitten lieneekään.