Kiireitä piisaa...ja vastoinkäymisiä.

Vastoinkäymiseni ilahduttavat varmasti lukijoitani. Siksi niistä on syytä kertoa ensimmäiseksi.
Juttu on nimittäin niin, etten ole niitä ykkösluokan tietäjiä tietokoneen käytössä. Niinpä muistitikusta hujahti taivaan tuuliin ensimmäinen näytös käsikirjoituksesta, jota olin väsäämässä.
Turvauduin täkäläisiin asiantuntijoihin, josko tietoneen syöväreistä jotain tekstistäni löytyisi. Ei löytynyt. Tässäpä lujoilleni ilonaihetta alkuun. Ja tähän lukijan viihdyttäminen tällä kertaa loppuikin.
Kuten otsikossa ennakoin, kiirettä pitää. Aion jatkaa kirjoittamista ja olla tarkempi hiiren käsittelyssä. Ei ole ollut tapanani jättää töitäni kesken.
******
Olen pikkuhiljaa alkanut tutustua nykyiseen asuinpaikkaani. Kävin jopa esittelemässä itseni paikallislehden päätoimittajalle. Ja kaikille heille, joita olen onkireissuillani tavannut. 
Ystävällisen uleliaita ovat kaikki olleet. Varmaan ovat ihmetelleet, ja ovatpa kysyneetkin, missä päin Suomea tuommoista murretta väännetään.
Eilen laituriin tuli hieno moottorivene. Siinä oli kaksi vanhempaa pariskuntaa. Keskusteluhan siinä syntyi. Selvisi, että he ovat Espoosta lähtöisin ja minä Tohmajärveltä.
Siitä oitis naishenkilö ehätti sanomaan, että Tohmajärvellähän oli se Katri Helena jupakka. Minä siihen, ennen kuin nainen pääsi jatkamaan mielipidettään, että tuttu juttu minullekin.
Kerroin Katri Helenan olleen sivujuonne koko hässäkässä. Julkisuus syntyi Katri Helenan ymmärille, kun kunnanhallitus aikoi lähteä muuttamaan Kirkkotien osoitteita paikallisten yrittäjien vastuksesta huolimatta. Siihen asian käsittely jäikin. Siirryttiin puhumaan kalastuksesta ja säistä. Ja lopulta hallituksen harjoittamasta politiikasta. He kannattivat sitä. Minä en uutena paikkakuntalaisena ilmoittanut kantaani.
Tänään lähden taas ongelle. Jospa joku alkaa puhua Seppo Rädystä. Fanitan Seppoa ja sen ilmoitan heti alkuun.

 

Viikko P-K lehdessä tänään

Valta huumaa vallankäyttäjän

Taitavat lukijat sen tietääkin, että olen vanhan liiton mies. Olen edelleen siinä käsityksessä, että yhteiskunnassa vaikuttaa kolme tekijää ja niiden voimatasapaino. Ne ovat pääoma, työ ja luonnonvarat. Näiden käytöstä, vai pitäisikö sanoa, keskeisestä kilpailusta, riippuu miten yhteiskunnan asiat ovat todellisuudessa. Tasapaino näiden tekijöiden kesken takaa parhaiten yhteiskunnan hyvinvoinnin.

Ennen se näkyi agraariyhteiskunnassa. Maanviljelijä edusti taloineen, peltoineen ja metsineen pääomaa. Mäkitupalainen ja renki työtä. Näillä pärjättiin ja hengissä pysyttiin siihen asti kunnes huomattiin luonnon varat, kosket, mineraalit ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ottaa yhteiseen käyttöön.

Kun katsoin TV:stä Helsingin rautatien torilla mielenosoitusta, näin, ettei mikään ole muuttunut. Tänään siellä kamppaili tosin vain pääoma ja työ nykyisessä muodossaan. Luonnonvarat pysyivät Talvivaaran verhossa. Kumpikaan osapuoli ei ilmeisesti tällä kertaa halunnut luonnon varoja kontolleen.

Puheet yhteiskunnan radikaalisesta muutoksesta kannattaa unohtaa siksi kunnes se radikaalinen muutos tulee. Millään digitaalisella ihmeellä se ei kumoa pääoman ja työn välistä kilpailua yhteiskunnassa. Onneksi. Jomman kumman pääseminen ylivaltaan tietäisi nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan loppua.

******

Ministeri Anne Berner lienee monelle pohjoiskarjalaiselle vähemmän tuttu. Niin minullekin. Näyttää siltä kuin tutuksi tullaan. Vähemmän mieluisalla tavalla. Hyvän tekijänä hän näyttäytyi kerätessään uudelle lastensairaalalle rahaa. Myöhemmin vähemmän mieluisana touhutessaan veroparatiisihallinnossa. Molemmissa touhuissa on julkisuus tuonut esiin häikkää, joka ei ole plussaa ministerin pistepussiin.

Jos ja kun näyttää Anne Bernerin lopettavan raideliikenteen Joensuusta pohjoiseen ja länteen, pitää tässäkin sanonta paikkansa; sitä saa jota tilaa. Tarkoitan tässä eduskuntavaaleja.

Berner lupaa raideliikenteen korjautuvan markkinaehtoisella bussiliikenteellä. Se tietää linja-autoja, jotka liikennöivät  omalla aikataulullaan, niin kauan kuin katsovat sen olevan riittävän kannattavaa heidän näkökulmastaan katsoen. Miten Berner sijoittaa puutavaran kuljetuksen markkinaehtoiseen bussiin? Jos jää odottamaan ovat kohta raiteetkin rullalla.

Kannattaa myös muistaa, kun "pisteyttää" Anne Bernerin ansiolistaa poliitikkona, että hän oli lupautunut ensin kokoomuksen listalle eduskuntavaaleissa. Sipilä pyysi Bernerin keskustan listalle, jolle tämä oitis suostui. Siis Berneriä pyysi Sipilä, joka nyt ei muista puhuttiinko silloin Bernerin sidoksista veroparatiiseihin.

Tulkaa nyt omilla nimillänne puhumaan julkisuudessa  Pohjois-Karjalan raideliikenteen puolesta muutkin kuin Katja Asikainen ja Kari Karjalainen. Heidän mielipiteet näkyivät Hesarissa. Älkää tuhlatko aikaa nimilistojen keräämiseen.

******

Olen kysellyt monta kertaa mitä Tohmajärven demarit touhuavat. Jos joku tietää niin kertoisi vaikka minulle. Voisin toiminnasta jotain kirjoittaa. Vaikka kyllä heiltä kirjoitustaitoa itseltäänkin löytyy. Johtaahan yhdistystä henkilö jolla on toimittaja tausta.

Kun tässä puhun toiminnasta, en tarkoita välttämättä puoluepoliittista toimintaa. Nykyaikana näytetään tarvittavan tullakseen hyväksyttäväksi ns. pehmeitä arvoja. Pehmeyttä löytyy demariaatteesta riittämiin. Jostain syystä yleisen tason arvot eivät näytä löytävän vastaanottajaa.

Tohmajärven demareilla on oma työväentalo. Onko siellä toimintaa? Mielestäni ei riittävästi. Eläkeläiset pitävät kerhoaan kerran viikossa. Valtuustoryhmä tarvittaessa. Kulttuurin osuus rajoittuu kansalaisopiston teatteriharjoituksiin. Miksi ei esim. omaa talviteatteria tai kurssimuotoista puhe-, esiintymis- tai mopokurssia nuorille yritetä omaan taloon? On synnytettävä myönteistä toimintaa suhteessa ihmisiin. Politiikka tulee myöhemmin, jos on tullakseen.

Nyt esitän, että Tohmajärven demarit ottavat "kummipojakseen" Risto Simosen. Risto on jo menestynyt vammaisurheilija Suomessa ja vähän jo maailmallakin. Hän harrastaa heittolajeja, joista vahvin on keihäänheitto. Koulussakin Risto näyttää menestyvän.

Kun tavoitteet ovat korkealla niin pääseminen sinne vaatii työtä urheilijalta mutta myös varoja. Matkat, välineet ja muut harjoitukseen liittyvät maksavat nykyään maltaita.

Ottakaa demarit lahjakas Risto Simonen omaksi urheilijaksenne. Ryhtykää hänen bonsorikseen. Jo Riston ympärille voi saada myönteistä ja mielekästä toimintaa yhdistykselle ja siinä sivussa työväentalolle.

Tulkoon tässä todettua, etten ole ollut asiasta yhteydessä Ristoon tai hänen vanhempiinsa. Joten en voi tietää miten he "ideaani" suhtautuvat.

Tohmajärvellä on menneinä aikoina totuttu, että täältä löytyy jonkun lajin maailman mestari. Minusta tuntuu, että seuraava on etunimeltään Risto.

PS. Miksikäs tukijana ei voisi olla laajempikin demariporukka.

                                                                                 Veijo Tuunanen.           

Tämmöistäkin on tullut kirjoitettua

Ministeri kannattaa Guggenheimia Helsinkiin

Henkilökohtaisesti en juurikaan voi vaikutta pakolaisongelmaan. Oman osuuteni kotikuntani mahdollisuuksista sijoittaa vastaanottokeskus Tohmajärvelle, olen kirjoittanut julkisuuteen jo viikkoja aikaisemmin. Kunnan päättäjät eivät vastaanottokeskuksesta juuri ole puhuneet eikä pukahtaneet. Faceboogissa mielipiteet eivät näytä kestävän asiassa. Ja miten voisivatkaan, kun siellä saa kirjoittaa jos jonkin sorttisilla nimimerkeillä mitä sattuu. Mikä meitä suomalaisia riivaa? Emmekö tunne enää ihmisten hätää ja kuoleman pelkoa, joka heitä ajaa maailmalle omista kodeistaan. On masentavaa lukea ja kuulla törkeyksiä ihmisistä, joita ei koskaan ole tavannut. Rasisti näyttää elävän voimakkaana osassa suomalaisia.

*****

Rääkkylä  pysyy julkisuudessa omilla toimillaan. Päällimmäisenä näyttää olevan ongelma siinä, että kunnalla on suuren kunnan menot, mutta pienen kunnan tulot. Tämä on jäänyt huomaamatta rääkkyläläisiltä päättäjiltä. Talouteen ei ole tullut korjausta touhutessa yksin, Keski-Karjalan tai Attendon kanssa. Kunnanjohtajan vaihtoviikoista ei ole apua tullut. Tuskin tuleekaan. Olisiko jo Rääkkylässäkin tunnustettava tosiasiat ja otettava joensuulainen lusikka käteen.

Taannoin käsiteltiin TV:ssä taas kerran Rääkkylän kunnan asioita. Lääkäri Tapio Hämäläinen sanoi kunnassa tärkeintä olevan, että lähipalvelut pelaa. Olisiko asiat niin yksinkertaisia? Taloudenkin pitäisi kestää ja tuleehan kustannuksia erikoissairaanhoidosta j.n.e. Jutussa tuli esiin, että Tapio Hämäläinen on Vasemmistoliiton jäsen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Attendon palveluksessa kunnan lääkärinä. Samalla esiteltiin Attendon verojärjestelyt, jotka eivät juuri Suomea lihota. Valta ja vastuu keskittyy monella tasolla Sote-palveluista yksiin käsiin Tapio Hämäläiselle. Jo siinä, että 4 milj.euron velkoja oli Attendo ja maksaja Rääkkylän kunta.

*****

Rääkkylän entinen kunnanjohtaja Yrjö Eronen kirjoitti huolensa Helsingin Runeberginkadun päiväpostin kannosta Hesarin mielipidepalstalle 3.9.15. Postin kanto on ylittynyt klo 16,00:sta elokuussa jo kolme kertaa.

*****

Mielenkiintoista on seurata mitä valitsemamme kansanedustajat puuhailevat. Viime jutussani aprikoin demareiden edustajien tekemisiä oppositiosta käsin. Mielenkiinto nousee, kun tarkasteluun otetaan ministeritason edushenkilömme. Näkemykseni perustuvat luonnollisesti ministerien antamiin julkisiin tietoihin toimistaan.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisestä oli Hesarin Kotimaa sivulla 5.9 tehty koko aukeaman juttu otsikolla "Kuntia odottaa iso murros". Kolmen palstan ja lähes sivun korkeassa kuvassa Vehviläinen katsoo viehkeästi yläviistoon niin kuin hänellä on tapana. Siinäpä otsikon lupaamat kuntien murrokset sitten olivatkin.

On pakko ihailla miten valitsemamme luottamushenkilöt päästessään ylimmille vaikutuspaikoille osaavat sanoa yhä vähemmän asioista, jotka heidät nostivat hoitamaan asioitamme. Hesarin juttu oli tästä hyvä esimerkki. Mitä kuntien murros pitää sisällään ei haastattelusta selvinnyt. Ottaessa yleisellä tasolla asioita esiin ja yleistämällä vielä nekin sekaviin termeihin ei ainakaan meikäläisen tasoiselle lukijalle jäänyt mitään selvää kuvaa siitä mitä kunta- ja uudistusministeri mahtoi sanoa. Ministeri näyttää turvaavan kunnille tehtävään kyselyyn, mitä uudistuksia kunnat toivovat. Se tietää, jos mikä, vatuloinnin jatkumista.

Samassa jutussa ministeri Anu Vehviläinen kertoi muuttuneensa Guggenheimin kannattajaksi. Vastuupaikat ovat muuttaneet hänen näkemystään. Vehviläinen sanoo katsovansa asiaa entisenä kuvataideihmisenä. Hän on aloittanut työuransa Maaseudun sivistysliiton vt. kulttuurisihteerinä.

Miten Guggenheim mielipiteet ovat yhdistettävissä kuntatehtävien muutokseen maaseudulla, onkin sitten kysyttävä ministeri Vehviläiseltä.

                                                         Veijo Tuunanen   

Kauempaa katsottuna

Tässä on mennyt muutama päivä aprikoidessa syksyn tuloa. Ja tuleehan se, jos ei yllätyksenä kuin lumen tulo, niin tulee kuitenkin.
Tohmajärven juttuja on seurannut facebookin välityksellä. Paljon ovat ihmiset ottaneet kantaa pakolaisasiaan. Jos jonkin laista nimimerkkiä on ollut ja paljon minulle tuntemattomia. 
Kyselin viikko sitten olisiko Tohmajärvellä tahtoa ottaa vastaan pakolaisia. Olisiko vastaanottokeskukselle tilaa tyhjällä Risteenhovilla. Siitäkös ihmiset intoutuivat kertomaan mitä kaikkea pahaa seuraa lintukototohmajärveläisille, jos tänne pakolaisia otetaan. Tuli jos mitä kauhukertomusta. Useimmat toisilta kuultuja juttuja.
Mielipiteitä on joka lähtöön, mutta minulle oli yllätys, että Tohmajärvellä ilmenee noin selvää rasismia. Sillä sitähän se on jos hädässä olevaa ihmistä ei auteta syntyperän tai ihonvärin perusteella olivatpa tuleet Suomeen mistä päin maailmaa hyvänsä.
Juuri kun tunsin ikävää Tohmajärveä kohtaan, helpotti kun luin mitä pahimmat kirjoitukset kertoivat pakolaisista. Välimatka helpottaa minun suhtautumista näihin kirjoittajiin, vaikka se ei auta tippaakaan hädässä olevia.
*****
Facebookista sain tietää, että Tohmajärvelle ollaan remontoimassa uutta ravintolaa. Jotkut näyttävät pitävän asiaa erinomaisena. Niin minäkin, jos olisi tietoa, että asiakkaita riittää. Siitä kun ei ole mitään varmuutta. Kunta pystyy seinät antamaan ja remontoimaankin ne, mutta asiakkaita ei kunta pysty järjestämään.
Nykyiselläänkin ravintola palvelut kunnassa ovat riittävät asiakas määriin verrattuna. Lisäkapasiteetti saattaa olla nykyisille yrittäjille pahastakin, jos se tulee vielä kunnan tuella.
Lisäksi Tohmajärvellä ymmärtääkseni toimii jo kaksi yhteiskunnan tuella toimivaa ravintolaa. Toinen Pysäkillä ja toinen Kaivolla.
Kyllä kaikkia yrittäjiä kunnan tulee tukea yhtäläisesti, jos tukea pitää. 
Henkilökohtaisesti toivon, että yhteiskunnan ja kunnan pitäisi pitää näppinsä kaukana bisneksestä noin yleensäkin.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 2.6.-15.

Toiminnan pitää näkyä teoissa

Jotain tarttis tehrä demareiden kannatuksen laskulle. Viimeksi demariministerien entiset erityisavustajat kertoivat Hesarissa miten puolueen voisi pelastaa. Olisin innolla lähtenyt pelastustalkoisiin, jos olisin avustajien jutusta saanut selvää mitä pitää tehdä.

Kysymyksen heidän julkitulonsa herätti. Eikö erityisavustajat tehtävää hoitaessaan olisi voinut tehdä sen mitä nyt jälkikäteen peräävät. Nyt heidänkin ohjeensa tuntuvat jälkiviisaudelta.

******

On kaksi eri asiaa puolueiden jäsen määrät ja puolueiden kannatus gallupeissa ja vaaleissa. Viime vaalikaudella puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä putosi 45000:lla. Eduskuntapuolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on nyt n. 263000, joista demareiden osuus on n. 42000. Kepulaisia näyttää olevan puolta enemmän, joka sekin putosi kaksi vuotta sitten laskennassa 30000 jäsenellä. Oliko syy syntyvyyden laskussa?  Keskustassahan taannoin vielä laskettiin jäseniksi lapset kohta ristiäisten jälkeen.

Olivatpa jäsenmäärät mitkä hyvänsä, ne eivät näy puolueiden vaalimenestyksessä. Puolueilla ovat omat tavoitteensa ja ihanteensa. Tosin niidenkin sanotaan olevan kohta lähellä toisiaan. Ainakin sanoissa.

Näyttää kun puoluemenestys olisi entistä enemmän kiinni henkilöistä ja siitä miten toimitaan. Ollaanko kiinni vanhoissa vai uskalletaanko kokeilla uutta. Erehdyksen mahdollisuutta ei kannata pelätä. Erehtyminen kuvaa enemmän toimintaa kuin vanhoissa kuvioissa kököttäminen. Puolueen toimintaan pitää saada mukaan myös sellaiset henkilöt joilla ei ole jäsenkirjaa. Raamattu ei tee uskovaista eikä jäsenkirja takaa viisautta.

******

Jokaisen poliittisessa puolueessa aktiivisen henkilön takin selkämyksestä löytyy enemmän oman porukan tekemiä puukoniskujen reikiä kuin ns. vastustajien tekemiä.

Olivatpa Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen luottamuspaikkojen vaihtosyyt mitkä hyvänsä, ne viestittivät kansalaisille, että jotain positiivista kehitystä on tapahtumassa demareiden toiminnassa. Ennen pitkään se näkyy myös gallupeissa.

*******

Tohmajärven pitäjäjuhla Potsipäivät on saanut nimensä Maiju Lassilan romaanista Tulitikkuja lainaamassa. Maiju Lassila vietti Tohmajärvellä elämänsä ensimmäiset kaksi vuosikymmentä. Tänä aikana hän keräsi tietämykseensä sen tohmajärveläisen elämän menon, jota hän kuvasi myöhemmin kirjoissaan ja näytelmissään.

Algoth Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola oli opettaja, näytelmäkirjailija, toimittaja, demari ja lopulta agitaattori ja kirjoitti eri salanimillä yli 20 kirjaa. Monet niistä taitavasti huumoria hyväksi käyttäen. Salanimillä  siksi, etteivät lukijat sotkeneet henkilöitä kirjoittajaan tai itseään romaanihenkilöihin. Naurun alaiseksi tulemista pelättiin jo silloin ns. paremmissa piireissä.

Oman lukunsa ansaitsisi Algot Untolan 49 vuotta kestänyt elämän kaari, joka päättyi traagisesti luotiin matkalla teloituspaikalle Suomenlinnaan. Tästä tapahtumasta ei ole juuri Potsipäivien 41 kertaa pidettyjen juhlien yhteydessä puhuttu. Enkä puhunut siitä minäkään kun tänä vuonna pidin puheen Maiju Lassilan muistomerkillä. Mitä sellaista pitää esillä, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Virhe on tapahtunut. Luulen, että se hävettää kaikkia.

Maiju Lassilan kirjoista ja näytelmistä löytyisi Potsipäiville ohjelmaa niin seminaareihin kuin kesäteatteriinkin. Vahinko, etteivät tohmajärveläiset pidä esillä Lassilan tuotantoa ja hänen henkilöään, joka näyttää kelpaavan muualle. Sastamalan Ellivuoren kesäteatterissa esitetään tänä kesänä Lassilan teosta Mestari Nyke.

                                                             Veijo Tuunanen

Puhe Maiju Lassilan muistomerkillä 2015.

POTSIPÄIVÄT  Maiju Lassilan muistomerkki 2015.

"Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut", puhui Liperin Kutsun kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht`äkkiä.

Sanat ovat Maiju Lassilan "Tulitikkuja lainaamassa" kirjan alusta vuodelta 1910.

Maiju Lassilan henkilöön ja "Tulitikkuja lainaamassa" kirjaan perustuvat Tohmajärven Potsipäivät, joita nyt vietetään jo 41    kertaa. Tohmajärvellä on elänyt merkittäviä henkilöitä. On onnellista, että pitäjätapahtuma on saanut nimensä juuri Maiju Lassilan kirjailijatyön muistoksi.

Tästä on annettava kiitos Potsipäivien alulle panijoille Teuvo ja Kerttu Eroselle ja silloiselle kunnan  kulttuurisihteeri Markku Sivoselle. Sittemmin Potsipäivien järjestämisen päävastuu on ollut Tohmajärvi-seuralla.

Mikä mies oli tämä tohmajärveläissyntyinen Algoth Tietäväinen myöhemmin Algot Untolaksi nimensä muuttanut ja eri salanimillä   20 kirjaa julkaissut  opettaja, näytelmäkirjailija, toimittaja ja lopulta agitaattori?  Hänen 49 vuotta kestäneeseen elämään ei tässä yhteydessä voi kuin hipaista Tohmajärvellä elettyä aikaa.

Algoth syntyi Tietäväisen maanviljelijä perheeseen v. 1868. Paikka sijaitsee entisen Sortavalan Muskoon menevän tien varressa ns. Nenosen sillan kohdalla. Algoth:in isä kuoli pojan ollessa 13 vuotias. Äidin mentyä vuoden kuluttua isän kuolemasta uusiin naimisiin uuden isän alkoholiongelmat johdattivat  pojan Kemieseen  Talluksen taloon. Paikka on nykyisten rivitalojen kohdalla, joita omenatarhaksi taidetaan kutsua Maiju Lassilan tiellä. Kyseinen talo oli lapsena ollessani Matti Poutiaisen omistuksessa. Talon navetalla kerrotaan tulevan kirjailijan hakanneen havuja karjan kuivikkeeksi kunnes sukulaisten avustamana Algoth pääsi 19 vuotiaana Sortavalan seminaariin, joista valmistui opettajaksi 1891. Saman navetan katolta   minäkin lapsena olen laskenut persmäkeä.

Maiju Lassilan 49 vuotta kestänyttä moni vaiheista elämää on tässä mahdoton käsitellä. Tohmajärveläisyyteen hänet yhdistänee parhaiten hänen runsas kirjallinen tuotantonsa.

Kaikkiaan Untola kirjoitti eri salanimillä yli 20 kirjaa. Vuonna 1912 jopa 9 kirjaa. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia näytelmiä. Tulitikkuja lainaamassa kirjan hän kirjoitti Maiju Lassilan nimellä ja se julkaistiin  vuonna 1910. Kirjasta Maiju Lassilalle myönnettiin valtion palkinto, jota kirjailija ei ottanut vastaan. Runsas salanimillä kirjoittaminen johtui halusta pitää erossa romaani henkilöt hänestä itsestään ja estää lukijoiden yhdistäminen  niitä todellisuuteen. Pelko naurettavaksi tulosta, kauna ja kateus oli jo silloin kirjoittajien kiusana.

Maiju Lassilaa voi pitää tohmajärveläisenä ja olla ylpeä hänestä. Vähästä lähtenyt ja omalla lahjakkuudellaan ja työllään hän on noussut yhdeksi merkittävimmistä kansankulttuurin kuvaajista. Huumorin käyttö näytelmissä ja romaaneissa oli Lassilan vahvuus tuoda arkoja yhteiskuntakriittisiä kohtia esiin niin, etteivät kaikki niitä vielä nytkään taida havaita. Oikeiden paikan nimien käyttö, vaikka kohteet eivät aina olleetkaan oikeita, sitoi kirjoitukset monesti Tohmajärveen.

Toivoisi, että Tohmajärvellä ymmärrettäisiin Maiju Lassilan merkitys paikkakunnalle kansankulttuurin tallentajana. Hänen teoksistaan riittää kesäteatterille esitettävää alkuperäisessä tai uudelleen tramasoidussa muodossa. Olisiko nyt aika järjestää Maiju Lassila seminaari Potsipäivien yhteyteen?

Tähän loppuun sopinee yhteys itsestäni ja suvustani Tulitikkuja lainaamassa romaaniin. Kunnioitettu edesmennyt  Suokoeaseman johtaja Lauri Saloheimo, jota myös kanttura Lassiksi kutsuttiin oli selvityksissään päässyt tulokseen, että Maiju Lassila käytti kirjassaan Antti Ihalaisen esikuvana Murroilla elänyttä Juho Pekanpoika Kämäräistä. Kämäräinen oli mummini  isä. Tiedä häntä? Sukuunsa laiskan pulleita ja helposti höynäytettävä minustakin on tullut.

Jos heinätyöt joskus olivat Juho Pekanpojalla myöhässä niin pirttiviljelys kukoisti. Kämäräisellä oli 8 lasta, joista vanhin oli mummini Hilma.

Jotta jotain kongreettista tästä tilaisuudesta jäisi toteutettavaksi tulevaisuuteen, niin toivoisi Maiju Lassila seminaarin toteutuvan ja hänen elämäntyönsä kansankulttuurin ylläpidossa Tohmajärvellä saavan arvoisensa huomion.

Samaan toivomukseen voi liittää tämän Maiju Lassilan muistomerkin saamisen sijainniltaan ja tekstiltään vastaamaan todellisuutta.

Veijo Tuunasen puhe Maiju Lassilan muistomerkillä Potsipäivillä 2015.

Kuka ihmeen Tietäväinen?

Semmoinen Tietäväinen, jonka ainakin minä rankkaan ehkä merkittävimmäksi tohmajärveläiseksi kulttuurihenkilöksi. Hänet tunnetaan koko Suomessa ja laajalti koko maailmassa.
Tohmajärvellä on tapana hakea heikolle itsetunnolle vahvistusta tunnetuista paikkakunnalla syntyneistä tai eläneistä henkilöistä. Ilmiö on käytössä toki muuallakin, jos sellaisia henkilöitä vain paikkakunnalta löytyy.

Nyt puheena oleva Tietäväinen tunnetaan, ehkä parhaiten Maiju Lassila nimisenä. Samalta mieheltä löytyy "salanimi" rypäs, joka lienee yksi Suomen runsaimmista.

Maiju Lassilan persoonaan ja erityisesti Tulitikkuja lainaamassa romaaniin perustuu Tohmajärven pitäjäjuhlat Potsipäivät. Niitä vieteään tulevana sunnuntaina nyt jo 41:ttä kertaa. Allekirjoittanut on osallistunut Potsipäiville joka vuosi. Ensimmäisillä Potsipäivillä voitimme helsingiläisistä kootulla joukkueella kärrynvetokilpailun, josta lohkesi palkinnoksi elävä imisäpotsi.

Tämän vuotisillä Potsipäivillä olen lupautunut pitämään puheen Maiju Lassilan muistoperkillä perjantaina klo 14,00. Tästä edespäin tämä juttu on buffi tuota tilaisuutta varten. Olisi kiva, jos ihmisiä vaivautuisi paikalle. Ei niinkään minun takia, vaan tekemään kunniaa edesmenneelle merkittävälle tohmnajärveläiselle kulttuurihenkilölle; Maiju Lassilalle.

Algoth Tietäväinen alias Algot Untola alias Maiju Lassila syntyi Tohmajärvellä 28.11.1868, kuoli epäselvissä olosuhteissa Helsingissä 21.5.1918., 49 vuotiaana.
Tavataan Maiju Lassilan muistomerkillä perjantaina klo 14,00.