Pelko synnyttää uhkia

 Suojeluasetta ei ole, ampuma-ase on

Ihminen elää saamansa opin ja elämän kokemuksensa pohjalta. Olipa kyse elinympäristöstä, ammatista tai aseista. Se mikä sopii rauhalliseen elämän muotoon ei sovi suurkaupunki olosuhteisiin. Sama pätee myös päinvastoin. Aseet ja niiden käytöstä ovat omat säädöksensä siviilissä ja sotatilanteessa. 

Ensimmäisen käsiaseen, taskuaseen, ampuma-aseen sain Tohmajärven poliisilta kun taksimiehenä menimme ampumaan karhua kierrokselta. Paikalla meitä oli kolme miestä. Ohjeena oli käyttää asetta hätätilanteessa. Ei kierroksessa karhua ollut ja aseen luovutin tilanteen rauettua. Myöhemmin sain taskuaseen lupineen vastaisen varalle, jota ei koskaan tullut. Ase seurasi minua kolmisenkymmentä vuotta. Helsingissä piilottelin sitä lapsilta eripaikoissa lipas, panokset ja ase erikseen. Jos aseen saaminen oli helppoa, sen luovuttaminen ei. Helsingissä se ei käynyt, vaan luovutus piti tapahtua siellä missä luvan oli saanut. Selitin, etten osallistu karhukierroksiin ja ihmisiä en tahdo ampua. Samaan aikaan minulla oli mahdollisuus työpaikkani perusteella virka-aseeseen Helsingin keskusvankilassa mutta sitä ei pakotettu ottamaan. 

Elinympäristöni muuttui 60-luvun alussa kun muutin perheineni Helsinkiin. Ilman työtä ja asuntoa. Kaikki kyllä järjestyi pikku hiljaa vaikeuksista huolimatta. Maalaispojan oli pakko sopeutua ja muuttumaan ympäristön vaihtuessa maalaisesta kaupunkilaiseksi. Oli eri mieli ja kieli. Sai kokea aliarvostusta ja syrjintääkin joiltain, mutta myös ymmärrystä ja avunantoa. Kun kysyin ratikan aikataulua sain vastauksen sporan aikataulusta. Landepaukku.

Kaupunkikulttuurin omaksuminen vei minulta kymmeniä vuosia. Sitä auttoi Helsingin keskustassa asuminen, 20-vuotinen sivutoiminen talonmiesura ja sama aika työ Helsingin keskusvankilassa. Oli myös lukuisia sivutöitä, jotka olivat siihen aikaan mahdollisia ja tarpeellisia. Kaikki työt tapahtuivat ihmisten kanssa, johon kuuluivat vanhukset ja erilaiset yhteisöt. Erikoisen paljon oli laitapuolen kulkijoita ja rikollisia. Kaikkia toimintojani ohjasi normit, säännöt ja laki. Kanssakäymistä rikollisten piirissä helpotti työyhteisö. Laitapuolen kulkijat, heitä riitti, aiheuttivat omat vaikeutensa. Tuhansia lienen heitä ohjannut pois rappukäytävistä, pihoilta ja roskalaatikoista. Tästä työstä en ole ylpeä. Se oli kaupunkikulttuuria. En tuntenut itseäni uhatuksi lukuisista nujakoista huolimatta.

Ehkä paras nuoruuden ystäväni oli edesmennyt poliisi, joka antoi minulle hetkeksi käsiaseen. Hänen hautajaisiinsa en kyennyt menemään. Se johtui hyvistä entisitä kokemuksista ja niiden muistoista. Poliisiksikin hän minua kehitti yrittämään, mutta en kelvannut edes kokeisiin. Olen punavihreä värisokea. Armeijasta ja erikoisesti poliisin koulutuksesta olen kiinnostunut viimeisten päivien tapahtumien johdosta. Ei vähiten tapaus kansanedustaja Timo Vornasen osalta.

Armeija perustuu natsoihin ja käskyvaltaan. Opin sen jo 70 vuotta sitten. Korpraali komensi minua siivoamaan tuvan lattiaa, jolle olin juuri suorittanut vesipesun. Pesin lattian käskystä uudelleen. Lattia ei siitään muuttunut. Eikä korpraali viisastunut. Käskyvalta ei aina perustu viisauteen vaan natsoihin. Varsinkaan siihen aikaan armeijassa.

Poliiseista ja heidän mahdollisista valinnoista tehtäviinsä minulla on vain omakohtaisia kokemuksia. Minulla oli Lyseossa hyvä kaveri. Pelattiin pesäpalloakin. Tiemme erosivat ja yhtyivät vasta kun minä olin taksiyrittäjä ja hän "lentävä" liikkuvan poliisin partioryhmän jäsen. Hän ei ollut tuntevinaan minua eikä vilkaissutkaan tavatessamme esim. vapaa-ajalla kahvikupin ääressä. Hän tunsi minut vasta vuosikymmenten jälkeen Lappeenrannan kriminaalipoliittisessa seminaarissa. Olin hänen ryhmänsä vetäjä ja alustaja jossain asiaryhmässä. 

En tiedä millä perusteella poliisiksi valitaan ja mikä on heidän koulutuksensa. Millaiset ominaisuudet poliisiksi valintaan edellytetään. Perustuuko poliisin toiminta tarpeeksi ohjaukseen ja kolutukseen tavallisten ihmisten kanssa? Vai onko enemmän käytössä käskytys ja natsat olkapäillä. Nehän yleensä saadaan niin poliisissa kuin armeijassakin palvelusvuosien perusteella. Huomioitaanko poliisiksi ja upseeriksi pyrkivän henkilökohtaiset ominaisuudet suhteessa pelkoon ja monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Miten keskustellaan maalla ja asutuskeskuksissa kulttuurisista eroavaisuuksista, jotka eivät sovi toisilleen?

Pelko synnyttää uhkan, joka ei aina ole todellinen. Pelko on henkilökohtainen tuntemus, joka voi synnyttää uhkan olematta sitä. Ampuma-aseen käyttö ei sovi Helsingin yöelämään. Varsinkaan kansanedustajille.

Sopii epäillä

 Sopiiko nepotismi moraaliin.

Nykyinen hallitus etsii paniikissa rahaa aiheuttamiinsa kuluihin. Parhaaksi keinoksi ovat katsoneet leikata etuja heiltä, jotka ovat puolustus kyvyttömiä. Yleensä siis työttömiltä ja puutteessa eläviltä. Tämän vielä sietäisi. Näinhän aina on toimittu. Otetaan heikoilta. Heistä ei ole vastusta. Hallituksen moraali, jos sellaista sitten siinä piirissä onkaan, on alimmillaan kun se alentaa veroja heiltä joilla paras elintaso Suomessa.

Suomessa on yksi ryhmä, jonka kimppuun ei Orpon kynnetkään vielä ole pystyneet. Se ryhmä on eläkeläiset. Edustan tätä ryhmää 32 vuoden kokemuksella. Ei eläkeläiset valtion kukkarolla elä. Itse ovat työlään eläke- edunhankkineet. Orpoa ja Purraa pelottaa eläkeläisten kosto seuraavissa vaaleissa. Jos eläkeläiset yhdistävät voimansa puolustaessaan eläkkeitään ei kukaan uskalla puuttua eläkkeisiin. Mikäli Suomessa joku puolue onnistuu tekemään vallankumouksen, se tapahtuu yhdistämällä eläkeläiset lukuisista puolueiden eläkeyhdistyksistä.

Oma pitkä aikainen eläkkeellä olo perustuu erikoiseläkeikään. Nykyään sellaista, ainakaan niillä perusteilla, joilla minä eläkkeelle siirryin tuskin on enää olemassakaan. Uskallan sanoa, että silloin kunnioitettiin fyysistä voimaa enemmän kuin älyä. Heh, heh!

Yksi epäkohta, jonka olen huomannut eläkejärjestelmässä, niin hyvä kun se periaatteeltaan onkin. Se on leskeneläke. Suomessa on eletty ja eletään edelleen perheissä, joissa toimeentulo keskittyy perheessä pääasiassa yhdelle. Hän on yleensä mies. Nainen huolehtii perheestä, siivouksen, ruuanlaiton, lasten hoidon ja ns. palkattomien töiden tekijänä. Eläkekertymä jää pieneksi ja toimeentulo lopahtaa miehen menehtyessä. Ongelma on yleinen kaikissa tuloluokissa, joiden tulot perustuvat eläkkeisiin.

Meitä ihmisiä on jokaiseen junaan. Vieläpä jää asemallekin. Tasan eivät ole ns. herran lahjat. Vaikka alkuaan siltä näyttääkin. Kunnes paljastuu alkuperäinen "tasa-arvo". Joku meistä nousee esiin jonkin alan erikoisosaajana. Joku voi nousta valtakunnan johtajaksi. Jopa kuninkaaksi. Näin se vain menee.

Olipa kuningas, pappi tai köyhä keppikerjäläinen. Ihmisen kokemukset, tarpeet ja puutteet ovat lähtökohtaisesti ihmisillä samat edustipa mitä ryhmää tahansa. Oppi ja kokemus ohjaa aikansa. Onko se oikea siihen asti, kunnes palataan takaisin alkutilaan.

Pitää kysyä, onko ammatinvalinta osunut oikeaan Trumpilla, Putinilla ja Netanjahulla. Ovatko he päteviä tehtävissään? Tappamaan ihmisiä? Suomen pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen joutui raha-asioissaan huijatuksi. En vertaa hänen tapaustaan edellä mainittuihin valtakunnan johtajiin. Vaan siihen alkuperäiseen olettamaani, että me ihmiset emme alkuaan poikkea toisistamme syntylahjoissamme. Pelkäämme, iloitsemme, suremme ja panikoimme asemastamme huolimatta. Olemme tasa-arvoihmisiä lähtökohdiltamme. Pankinjohtajatkin. Meitä voi huijata. Vai uskooko joku, ettei uimataitoinen voi hukkua?

Persut pysyvät otsikoissa. Heitä riittää raastupaan, hyllytettäväksi eduskuntaryhmästään ja panettelemaan omia äänestäjiään. Viimeksi mainittuun syyllistyi ministeri Kaisu Juuso Oulun torilla. Samalla paljastui Juuson harrastama nepotismi. Hän nimitti oman poikansa eduskunta-avustajakseen 3 tonnin palkalla ilman työsopimusta tehtävistä. Koulutusta ja kokemusta pojalla tuskin oli tehtävään, koska työpaikka oli hänen ensimmäisensä. Juusolta lienee jäänyt huomaamatta, ettei hänen "nepotisminsa" ole samaa, jota maassamme on harjoitettu vuosisadat. Sitä kun isäntä vie poikansa pellolle opettelemaan työntekoa.

Ymmärrän 12 minuutin munan. En ymmärrä tunnin junaa. Kuka sitä tarvitsee? Rautatie yhteys Helsingin ja Turun välillä toimii. Ja nopeutuukin kun karsitaan lisää pysähtymispaikkoja. Lähin asema meillekin olisi Perniö, mutta nopeuden kustannuksella pääsemme kyytiin Salossa. Toteutuessaan tunnin juna nopeuttaa junamatkaa 20 minuuttia. On mahdollista nopeuttaa tunnin junaa lisääkin. Sehän käy poistamalla Salo tunnin junan pysähtymispaikkana.

Orpo ministereineen on siirtänyt radan valmistumisen kunnanvaltuutettujen vastuulle. Sielläkö viisaus piilee? Kyllä, jos torppaavat junahankkeen. Sehän on älytön nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Espoon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen (ent.kok.minist) kiemurteli televisiossa kysyttäessä häneltä mitä hyötyä on tunnin junasta Espoolle. Hän soporteli ja sai sanotuksi, että juna toisi mahdollisesti lisää asukkaita Espooseen. Miksi? Ennen rakennettiin radat paikalla jo asuville ihmisille palvelemaan heidän tarpeitaan. Nytkö pitää rakentaa kallis tunnin juna toivossa, jotta asukkaita saataisiin lisää kuntaan. Ollaan aikoihin eletty. Mikä on Lulu Ranteen moraali junailua hoitaessaan? Ja mitä sai persut iltalypsyssä. Palataan siihen myöhemmin.