Raha on mitta, työ on arvo
Poliittinen jako Suomessa on muuttunut. Tai oikeammin sanottuna puolueet ovat jakaantuneet kahteen joita jakaa entistä syvempi kaivanto. Nimiä näille osapuolille voi antaa monilla perusteilla. Perinteinen oikeisto ja vasemmisto ei enää riitä. Liittäisin jakoon ihan omana keksintönä rahan ja työn puolueet. Rahapuoluetta edustavat nyt hallituksessa olevat. Työpuolueeseen lasken nykyiseen oppositioon kuuluvat. Hallitusta ja sen toimintaa ohjaa raha. Muita arvoja sen toiminnassa on vaikea huomata. Oppositio yrittää pitää ihmisten arvoja ja toimeentuloa johtavana tavoitteena.
Hallituksen voimat rahoineen eivät yksin riitä voiman näyttöön. Tuekseen se on hankkinut kaksi pientä puoluekannatuksen alapäästä. RKP:n ja KD:n. Ruotsinkielialueella asuvana en ole havainnut raharikkaita siinä määrin, jotka ohjaisivat tukemaan nykyistä kokoomusta. Vielä vähemmän persuja. Björn Wahlroos kesällä voi piipahtaa huvijahdillaan rannassa, mutta valtaosa väestä on tavallista työtätekevää porukkaa. Kristillisdemokraatteja on vaikea erottaa arkipäivisin tavallisesta väestä. Nyt ei kohta enää sunnuntaisinkaan kirkkoväen seasta, kun piispat kertoivat kannattavansa enemmän työväen puolella olevia. Ei ihme, ettei Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson näy julkisuudessa puolustamassa leikkauksia ja maahanmuuton vastustamista. Onhan se kiusallista, kun kirkko jakaa leipää köyhille ja kurkkuviljely tarvitsee töihin maahanmuuttajia. Tiedoksi tämän lehden levikkialueella äänestäville tulevia vaaleja varten. RKP ja KD tukevat Suomessa puheenjohtajiensa kautta äärioikeistolaista hallitusta. Ilman näitä kahta pienpuoluetta ei Suomessa olisi nykyistä hallitusta. M.O.T.
"SAK:n perääntyminen on järjen voitto. Lakot jättivät SAK:n tyhjin käsin. Yrittäjien Pentikäinen: Hyvä, että järki voitti SAK:ssa. Orpo ja Satonen kiittivät lakkojen päättymistä." Otsikot ovat Hesarista5.4. Olihan lehteen lipsahtanut otsikko: "AKT:n puheenjohtajan mielestä lakot eivät ole menneet hukkaan." Otsikoista kaksi ensimmäistä ovat toimittajan mielipiteitä. Pentikäisen horinat jätän omaan arvoonsa. Orpo ja Satonen kiittävät varmaan toisiaan, etteivät enempää ehtineet sotkea valtakunnan asioita. AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon kanssa olen samaa mieltä, etteivät lakot menneet hukkaan. Mielipiteeni perustuu lukuisiin istumalakkoihini ja yhteen lakkoon 60-luvulta, joka ilmeisesti vielä jatkuu. Jatkuvan lakon tarina on siinä, että lakko oli menossa kun kesälomille lähdettiin ja kun tultiin piti olla paikalla, että sai lomaltapaluu rahat. Sitä seurasikin sitten työpaikan vaihto. En kannattanut silloin lakkoja, enkä kannata nytkään. Pidän kuitenkin lakkoja tarpeellisina silloin kun muuta keinoa ei ole puolustaa heikossa asemassa olevia ihmisiä. Järjestäytynyt lakko puolustaa paikkaansa siinä kuin hallituksen hokema edustuksellinen demokratiakin.
Muutaman sanan voisin kirjoittaa kouluampumisestakin. Jätän sen ammattiosaajille. Totean vain miten tapauksiin liittyy ihmisten tarve olla parempi kuin toinen ja siihen liittyvä kilpailu. Lapsi alkaa oppia mallioppimisen kautta. Joillekin se jää päälle pitkäksi aikaa nuoruuteen. Sitä pitää yllä ympäristö, älypuhelin, pelit , elokuvat ja TV. Peleissä iskusta ei kukaan kaadu ja luodista ei kuole. Jääkiekossakin poikittaisesta mailasta tai tappelusta saa kaksi minuuttia. Kaukalon ulkopuolella sakot tai linnatuomion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti