Joulupakinani 2023.
Kirjoitin muutama päivä sitten Viikko Pohjois-Karjala lehteen pakinaani ihmisen perustarpeiksi Suomessa; leivän, lämmön ja läheiset. Ruokaa meillä on. Asuntojakin. Tiedän molempien jakautuvan epätasaisesti ihmisille. Kukaan kuitenkaan ei kärsi kohtuuttomasti tai kärsi nälästä tai jää pakkasen armoille. Kiitos hyvinvointi Suomen. Kolmas kohta tarpeista, läheiset, on vaikeammin määriteltävissä tarpeeksi, vielä vähemmän puutteeksi. Sielläkin missä kokoonnutaan suurilukuisena Joulun viettoon.
Ihminen on kehittynyt sosiaaliseksi. Paras esimerkki tästä on perhepiiri. Isä, äiti ja lapset. Ehkä myös isovanhemmat. Tämä läheisyhteisön muistan omasta nuoruudestani. Ajan myötä läheisiksi tulivat naapurit lapsineen ja opiskelutoverit. Harrastukset ja työyhteisö toivat läheisiä ihmissuhteita. Muutamia ystäviksi saakka. Koulu ja yhteiskunta opetti näkemään läheiseksi kylän, kunnan, maakunnan ja koko Suomen. Eurooppaa on uskallettua tässä läheisyysmielessä sotaa käyvänä enää tuoda esiin.
Nyt kun ikää on karttunut riittävän paljon, huomaa läheisten vähenevän kiihtyvällä tahdilla. Läheiset kuolevat. Myös vanhenevat rinnalla samaa tahtia kuin itsekin. Liikkuminen ja yhteyden pito vaikeutuu. Kirjeet ja postikortit ovat harvinaisia yhteyden pidossa läheistenkin kesken. Ollaan netissä. Vanhukset sen ulkopuolella. Työpaikat ovat hajauttaneet perinteiset yhdessä asuvat perheet. Yhä useampi elää omaa elämäänsä. Vailla läheisiä. Vanhemmat ja varsinkin isovanhemmat. Leipää ja lämpöä on, mutta läheisiä entisessä mielessä vähän tai puuttuvat kokonaan. Hiljaisten, vanhojen, liikuntarajoitteisten kohdalla läheisten poissa olo korostuu. Varsinkin Jouluna. Perinteiset joulun vietto tavat lahjoineen ja ruokineen vievät muistot sellaiseen johon ei ole paluuta. Sen tajuaa jokainen. Myös vanhus.
Palaan alkuun. Ilman läheisiä ja heidän kanssaan hyviä ihmissuhteita elämä ei ole onnellista. Jokainen tarvitsee ohjeita, opastusta, kiitosta ja moitteitakin elämäänsä. Juuri läheiset ovat tähän tehtävään oikeita ihmisiä. Leipä ja lämpö ovat tärkeitä, mutta läheiset näitäkin tärkeämpiä. Ihminen voi elää yksin, mutta hänen ei tarvitse olla yksinäinen. Jouluna saattaa lahjat ja jouluruuat nousta arvoasteikolla, mutta korkeimpana siellä ovat läheiset ja heidän muistamiset. Olivatpa he paikan päällä tai poissaolevina sairaalassa tai toisella paikkakunnalla. Kirje, kortti, soitto läheiselle voi olla kohteelleen tärkeämpi kuin mikään muu maailmassa. Sen leivän ja lämmön lisäksi.
Läheisyys ei löydy sukukirjoista eikä seinänaapuruudesta vaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä.
Hyvää Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti